Ai herkkua, nami, nami!

Tätä herkkua purkitin tänään kilokaupalla, nimittäin hapankaalia... Voi kun siitä tulikin hyvää. Punertava väri johtuu porkkanasta ja oli seassa vähän  omenaakin. Ja tietysti valkosipulia ja hunajaa.

Hapattaminen on menetelmänä vanha ja välttämätön. Kun ei ollut pakastimia, jääkaappeja ruoka joko kuivattiin, suolattiin tai hapatettiin. Samalla turvattiin myös ravintoaineiden saanti ympärivuoden. Hapankaalin arvo huomattiin ehkä parhaiten kapteeni Cookin aikana kun keripukki vaivasi merimiehiä. Laivan ruumaan lastattiin tynnyrikaupalla hapankaalia matkaevääksi...

Myös mehiläinen hallitsee hapattamisen taidon. Oman ravintonsa eli siitepölyn mehiläinen säilöö hapattamalla, näin syntyy perga eli mehiläisleipä. Maailmalla sitä löytyy markkinoilta myös ihmisten nautittavaksi, meiltä suomesta...toivottavasti... joskus...

Myös meteen lisätään maitohapppobakteereja ja entsyymejä ja käymisen tuloksena muodostuu hunajaa.

Maitohappokäymisen hyödyt on kiistattomat. Hapatettu ruoka on elimistölle jo "esisulatettu", joten se ei aiheuta vatsavaivoja vaan päinvastoin maitohappotuotteet tasapainottavat vatsahapon liian vähäistä, mutta myös liiallista tuotantoa. Myös viljan monimutkaiset proteiinit pilkkoutuvat paremmin sulavaan muotoon.

Maitohappokäyminen vähentää ja jopa tuhoaa haitallisia aineita esim. syaanivetyjä, nitriittejä, oksaalihappoa ja glukosideja.

Valkokaalista vapautuva koliini laskee verenpainetta ja tasoittaa ravintoaineiden siirtymistä vereen. Asetylikoliini puolestaan pistää suolen verenkierron liikkeelle ja lisää sen liikkuvuutta.

Pieneliöiden aineenvaihdunta puolestaan tuottaa B-vitamiineja (foolihappoa, tiasiinia, riboflaviinia, niasiinia ja biotiinia), sekä omega-3- rasvahappoja. Tähän tietysti lisätään vielä kaikki ne hyvät ravintoaineet mitä hapatettavissa kasviksissa on jo valmiiksi.

Lumi suli, pakkanen meni...

Eikä ole edes kevät. No, sadetta tässä olen manannut saapuvaksi koko kesän joten antaa sataa nyt vaan. Jospa se vaikka menisi sinne meidän kaivoon...

Joulumarkkinat käynnistyvät ensi sunnuntaina ja tule joulu kultaista kuunnellaankin sitten kyllästymiseen asti. Nyt vuorossa Haiharan kartanolla Kaukajärven marttojen joulumyyjäiset. Tässä on sekoiteltu piristettä, puhdin palauttajia ja muita makuja varastot pullolleen.

Talvi tulee mehiläistarhoille

Tällä viikolla alkoi tuntua ekan kerran talvelta, pakkanen pysytteli päivälläkin alle nollan, hieman lunta ja auringonpaistetta. Silti näidenkin pesien edessä oli havaittavissa lentoa. Kokonaan eivät ole pörriäiset ulkomaailmaa vielä hylänneet.

Ravintoahan ei luonnosta enää löydy, joten ulkoilu on lähinnä pientä lenkkeilyä ja siipien verryttelyä. Talvivarastoilla mehiläiset ovat eläneet jo jonkun aikaa, toivotaan ettei keväästä tule liian pitkää, jotta ravinto riittäisi kevääseen saakka ja kun paju alkaa kukkia olisi jo lempeitä lentosäitä.

Paju itsessään on luonnolle ja henkimaailmalle hyvinkin tärkeä puu/pensas, vaikka sitä rikkakasvina vihataankin.

Salisylaattien ansiosta sitä on käytetty kuume ja tulehduskipulääkkeenä. Kelttien puukalenterissa paju (15.4.-12.5.) on ominaisuuksiltaan käytännöllinen, neuvokas, arvoituksellinen ja sinnikäs. Taikakaluissa se on ennustamisen, suojelun ja surusta vapautumisen väline. Paju on aina liitetty noitiin, ehkä osittain siksi, että sen varjokuva muistuttaa usein hulmuavahelmaista noitaa... (willow = paju , witch = noita perustuvat sanaan wigle = ennustaminen) Myös käärmeiden ja pajun katsotaan edustavan samoja voimia.

Pajun oksilla on etsitty vesisuonia  ja niillä virvotaan kevät ja uusi elämä tervetulleeksi.

Äitimaa-messut Steiner koululla

Viikonlopun Äitimaa-messut oli todella mielenkiintoinen tapahtuma kaikin puolin. Näissä tapahtumissa ihmiset ovat ehkä se mielenkiintoisin anti. Tosin luentopuoleltakin löytyi paljonkin kiinnostavaa. Itselleni ehkä mielenkiintoisin oli Sinikka Piipon luento kasviemme salaisista voimista. Jostain kumman syystä myös samainen kirja tarttui mukaani messuilta...

Uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja kontakteja syntyi, sitä ei tiedä mitä kaikkea tämä vielä poikiikaan kun mielikuvitukseni pääsee vauhtiin. Kaikkea ei ole vielä ehtinyt tuumailla kovin pitkälle sillä koulutunteihin valmistautuminen ja niiden pitäminen haukkaa päivästä oman olennaisen osansa. Tänään vierailin Kautialan koululla, huomenna taas suuntaan katseeni Valkeakoskelle.

Mutta uutta on opittu ja lisää opitaan joka päivä. Tulevaisuus näyttää mihinkä näitäkin tietoja vielä tarvitaan...

Vaha muuttaa muotoaan

Tässä mehiläisvaha ehkä siinä kaikkein tutuimmassa muodossaan. Kynttilöinä. Antiikkikynttilätalkoot aloitin jo alkuviikolla, jotta Äitimaa-messuillekin riittäisi muutama. Tuohuksiakin on tehtynä jokunen nippu. Näissä kynttilöissä olen pitäytynyt originaalivärissä lähinnä sen takia, että syviä valupatoja on tällä hetkellä yksi ainoa...