Hulluna Hunajaan

5-vuotis katsaus

2012-01-25T10:44:00.000+02:00

Paljon mahtuu muutamaan vuoteen, ei uskoisi.
Kahdella pesällä alkuun, muutamassa vuodessa 40 pesää, hieman karvaan tappion makua ja taas aloitettiin alusta.
Ensin oli vain se hunaja itse. Sitten se muotoutui jo monen tyyppisiksi valmisteiksi ja tuotteiksi. Nyt voi sanoa, että toiminta on vakiintunut ja löytyy se vakiasiakaskunta. Mutta kun sitä itse tahtoo aina välillä jotain uutta, vaikka itsessään mehiläistarhajan työ on erittäin vaihtelevaa, enemmän kuin moni muu ala. Välillä meinaa iskeä se harakkasyndrooma ja kaiken yhdistäminen omaan osaamiseen tuntuu loistoidealta, mutta onneksi ne ajatukset aina kiteytyy ajan kanssa.
Pitkään olen toiminut yksin, mutta viimeisen vuoden aikana on pitänyt opetella toimimaan tiiminä koska sain mieheni mukaan toimintaan. Edessä on siis aivan uudenlaisia haasteita ja uudenlaisia mittasuhteita. Oma matikkapääni on aina sitkeästi väittänyt, että yksi plus yksi on kaksi, mutta pakko se on uskoa etteihän se todellakaan mene niin. Se on jotain paljon enemmän.
Pitkään kaikki on perustunut vain omaan osaamiseeni tai kaikkeen sellaiseen minkä olen voinut melko pienellä panostuksella opetella. Nyt täytyy toimintaa laajentaa sillä tavalla, että mukaan tulee myös puolison osaaminen. Kokonaisuus kun saadaan hiotuksi yhtenäiseksi ja toimivaksi niin hyvä tästä tulee.

Kerkkää vaikkei ole kevätkään

2011-12-03T11:17:00.000+02:00

Tämä vihreä "mössö" on hienonnettua kuusenkerkkää. Hapantumaan menossa jotta vielä joumarkkinoille ehtisi saada Keveää Kerkkäkastiketta mukaan. Kyseessä on siis maitohappokäytetty tuote jossa raaka-aineina kuusenkerkät ja hunaja. Nothing more, aivan loistavaa salaatinkastikkeena, tai vaikka pannarin päällä ja erittäin ravitsevaa, onhan mukana maitohappobakteereita, hunajan kaikki ravintoaineet sekä runsaasti c-vitamiinia kuusenkerkistä. Eikun herkuttelemaan.

Lisää vastaavia on tulossa muitakin, valkosipulit ainakin ovat jo muhimassa.....

Tarhaajien parveiluaika

2011-11-14T10:53:00.005+02:00

Pohjalaisilla Suurmarkkinoilla Seinäjoella oli hunaja erinomaisesti edustettuna. Isäinpäivä vaikutti selkeästi markkinoilla liikkuvaan väkimäärään, joten ehdin hieman tutustumaan muidenkin tarjontaan. Varsinaisia hunaja-osastoja löytyi 7 ja muiden tuotteiden ohella hunajaa oli monessa pöydässä myytävänä.

Aino Sukanen tuli Oulusta.

Aappo ei ollut itse paikalla, tai sitten liikkui niin vilkkaasti etten kerennyt huomaamaan.... Aappo on Kaustisilta ja pokannut monia palkintoja hillahunajallaan.

Pasi Alapeltola Honkajoelta

Hunajakeidas Ylimarkusta

Lappi-Hunaja ei paljon esittelyjä kaipaa, ovat lähes kaikilla markkinoilla mukana...

Uudentalon Jyrkin kraka oli asiaan kuuluva

Oma osastoni vaikuttaa varsin vaatimattomalta verrattuna esimerkiksi englantilaisiin herkkukauppiaisiin joiden tuotevaunut saivat suorastaan kuolan virtaamaan, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, että niissä on takana isot organisaatiot ja huoomattavasti iiisompi markkinointibudjetti...... mutta kyllä niistäkin muutama ajatus jäi muhimaan... ;)

hunaja vastaan Hunaja

2011-11-01T10:34:00.000+02:00

Toisen koulutuspäivän aiheena oli sitten laatuasiat. Keskustelua herätti mitä hunajassa saa olla ja mikä sitten on sellaista mitä ei saa olla. Saako hunajassa olla siitepölyhiukkasia vai pitääkö ne suodattaa sieltä pois, saako hunajapurkkiin päätyä vahamurusia vai pitääkö nekin kaikki poistaa. Hunaja-asetuksessa sanotaan, että hunaja on luonnontuote siihen ei saa lisätä mitään eikä myöskää mitään poistaa....eli jälleen kyse on tulkinnasta.
Elämme niin "puhtaassa" yhteiskunnassa, että kaikki hiukkaset ovat ongelma tai riski.....
Mieluiten siis itse teen niin, että purkitan sen hunajan siitepölyineen ja vahoineen päivineen, sille pitänee vaan sitten antaa hyvä nimi koska on siinä ja siinä saako sitä myydä hunajana....

oma hunajapurkkini keittiössä...

Tähän oiva ratkaisu on tietenkin kennohunaja, ei tarvitse siivilöidä eikä suodattaa, riittää kun on hyvä puukko millä kennot irrottelee ja tarvittaessa pienii hieman, että saa ne mahtumaan rasioihin.
Hunajavalmisteethan on sitten ihan oma lukunsa ja sitähän ei millään tavoin säädellä mitä siihen hunajaan sekoitetaan, mutta se pitää aina etiketistä selvitä mitä sieltä löytyy. Se liikutaanko aina hyvän maun rajoissa, ei myöskään kuulu tähän.

kapulakieltä ja jurismijargonia

2011-10-29T19:18:00.000+03:00

Mehiläistarhaajien kouluttajakoulutuksessa on aiheena tällä erää pitkälti elintarvikelain muutokset ja niiden vaikutukset varsinaiseen tarhaustoimintaan. Tässä asiassa on kahlattu aikamoisessa ryteikössä, kiitos EU:n ja sen päälle vielä paikalliset säädökset, jotka useimmiten tuovat helpotuksia, mutta hankaloittavat ymmärtämistä sujuvasti. Hauskinta tässä lienee se, että jos kysyt neuvoja viranomaistahoilta vastaukset vaihtelevat, eli laki on niinkuin se luetaan ja tulkintoja on turhan monia.

Todellisuutta on,että tarhaajia tarvitaan lisää, mutta jos säädökset ovat kovin monimutkaisia, harva uskaltaa aloittaa.

Eniten hieromista aiheuttanee se, että missä menee raja harrastamisen ja ammattimaisen toiminnan välillä ja mikä on alkutuotantoa ja mikä ei. Muutama vuosi takaperin tarhaajia peloiteltiin elintarvikehuoneistojen hyväksyttämisellä ja siinä vaiheessa moni löi hanskat tiskiin, kustannukset pompsahtivat liian korkeiksi ja vaatimukset mahdottomalle tasolle. Nyt on hieman löysätty kuristusotetta ja huomioidaan paremmin toiminnan riskiarvioita ja laajuutta.

Omalla kohdallani en ole vaatimuksia pitänyt kohtuuttomina, mutta pitkälti asioimisen helppoudesta on kiittäminen myös valvonnassa työskentelevien maalaisjärkeä. Kollegat ovat kertoneet hurjia tarinoita myös pilkunviilaajista vauhdissa.....

Lomakerumbaahan tämä yrittäminen pitkälti on, ollaan sitten alkutuotannossa tai jalostuspuolella. Rekisteröitymistä sinne tänne ja tuonne ja ilmoituslomakeita ja omavalvontaa. Ja kaikki tämä hauskuus kasvaa sen mukaan miten sana "paikallinen" tulkitaan...onko kyseessä oma kunta vai maakunta, sallitaanko naapurikunta vai koko Suomi.

Summa summarum

2011-10-05T09:21:00.002+03:00

Eilen päättyi Yrittäjän Menestystarina 2. Itselleni jäi hyvä fiilis siitä, että jotakin valmista on taas saatu aikaan. Tältä ryhmältä sain sen mitä tarvitsin ja nyt olen valmis jatkamaan kohti uusia haasteita. Kaikkiaan 10 kuukautta ollaan kimpassa pähkitty yrittämistä, sen ihanuutta ja kamalauutta, ongelmia ja miten niitä ratkotaan, mistä löytyy se mahdollisuus minulle, missä se raha luuraa...

No mitä tästä? -tähän kysymykseen tutustuin jo aiemmin Tulisielut valmennuksessa ja ekalla kertaa se peräti hämmensi, siis mitä kysyit, mitä mitä tästä? No sitä, että.... menestyvä yrittäjä on mielentila, ei niinkään se mitä viivan alla seisoo tai on seisomatta. Kun asenne on kohdallaan, tulosta syntyy, melkein kuin itsestään. Ei saa jumiutua kaavoihin ja rakenteisiin ja malleihin mitä meille on opetettu jo pienestä pitäen.Ajattele isosti. Kun tehdään asiat hieman eri tavalla niin homma sujuu ja me erotumme, eikä kilpailua silloin oikeasti ole. Ei tarvitse tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta, maailma muuttuu, muutu siis mukana. Paras tilannehan on jos voit toimia tien näyttäjänä. Ympäristö silloin vastustaa varmasti, koska ympäristö ei halua muuttua, tuttu on turvallista. Enkä tässä matkalla paniikilta säästynyt minäkään.

Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mielikuvia ja haaveita, silloin elämämästämme tulee sellainen kuin haluamme. Ei se pilvilinnojen rakentelu koulutunneillakaan ole välttämättä turhaa haihattelua, siinä luodaan tulevaisuutta, en tässä nyt kuitenkaan kehoita lapsukaisia olemaan kuuntelematta mitä koulussa sanotaan.....

Kiitos Mari, tämä oli mielenkiintoinen matka, tai alussahan tällä matkalla vasta ollaan, mutta laineet lyö jo. Se mitä nämä laineet tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Odotan innolla.

Tässä me olemme, Annele, Hilkka, minä, Carita, Roni, Mari the teacher, Mona ja Elina. Ulla on kameran takan ottamassa tätä kuvaa. Kiitos kaikille.

mmmmmm....kahvia....

2011-09-28T12:20:00.000+03:00

Aloitin aamuni ristretolla....tai niitä meni kyllä kolme kupillista vaikka onkin kyseessä vahva kahvi. -Mut kun se on niin pehmeetä....
Luovuuden lähteeksi otin äsken kupillisen Brazil Sul de Minasia Aurinkoisen Appelsiinin kera. Saas nähdä maltanko kirjoittaa juodessa vai hörpinkö vain kahvin ensin....

No tässä vaiheessa joku jo tuskailee mokomaa slangia ja sitä miten tämä nyt siihen hunajaan liittyy.... äläpäs hermostu, minä kerron.
Äitimaa-messuilla saimme Aarrepuoti-ihanuuden osastolla maistella oikein kunnon kahvia. Kyseessä oli Zinzinon kotikahvila ja Heli Nyman tutustutti meidät kahvin maailmaan heti "oikein kunnolla". No ajatukseen jäimme heti koukkuun ja partnerisopparit kirjoitettiinkin jo heti maanantaina. Eli tämä tarkoittaa nyt sitä, että kun pääsemme vauhtiin, Hunajapilvin osastolta on tapahtumissa mahdollista ostaa kupillinen erinomaista kahvia tai mikäli asia kiehtoo enemmänkin kauttamme voi tilata kahvilaitteita ja muita tarvikkeita joko itselle tai vaikka yritykselle.
Kyseessähän on siis reilun kaupan kahvi ja se tulee Rombouts& Malongolta, tähän laatuun yhdistettynä äärettömän näppärä tapa keittää mahottoman hyvää kahvia, siis podi (-luonnonmukaiset, ei alumiinia), niin voiko nautinnolta enää muuta vaatia. Hunaja istuu kuin nenä päähän- vaikken minäkään pidä makeasta kahvista, mutta maku ratkaisee.

-ja mun kahvikupilliseni loppui kesken... =D

lisätietoja löytyy täältä:
http://www.teamzinzino.com/product-su/hunajapilvi
http://publicwww.zinzino.com/(S(jshs0auqisxzii452ztkl0al))/engine.wbf?setcountry=358&setlanguage=358

Apunani Anna -aloitteleva tarhaaja

2011-08-31T21:54:00.000+03:00

Sadonkorjuut tehty ja linkoomopäivä oli tiedossa 17.8. Kaikki laatikot odottivat siellä pinoissaan puuhan aloittamista. Anna oli kysellyt neuvoja jo hieman aiemmin ja oli kiinnostunut tulemaan tutustumaan puuhaan tarkemmin. Surinan säestyksellä rupesimmekin hommiin (jokunen pörriäinen oli jälleen kerran salamatkustanut laatikossa linkoomoon....).

Tässä Annan kommentit kyseisestä päivästä:

Suurkiitokset myös Annalle itselleen, hänestä oli suuri apu ja aina on mukavampi tehdä töitä kun on juttuseuraa. Pelkille mehiläisille jutteleminen pistää joskus miettimään omaa mielenterveyttään... ;)

Elokuinen aamu Tammelantorilla

2011-08-09T17:21:00.001+03:00

Tammelantorille on tullut syksy. Kirpputoripääty on hiljentynyt niin myyjistä kuin asiakkaistakin. Torilla puhaltaa jo kylmä viima.

Vihannespäädyssä vielä sentään kauppiaita ja jokunen asiakaskin, mutta ei kovin vilkkaaksi voi tätä tiistaita kehua. Sateenuhkako ihmiset karkoitti ehkä niin.

Tällä kertaa apunani ei ollut Kahjo Kuhnuri eikä Hullu Renki vaan reipas Kiia. Vähän laskemisharjoituksia ennenkuin koulut taas huomenna alkaa.

aamu Ulvilassa

2011-08-07T10:42:00.000+03:00

Tänään heräiltiin aurinkoisesta Ulvilasta. Kokemäenjoki oli peilityyni ja markkina-alue oli rauhallinen. Kaikessa rauhassa keiteltiin aamukahvit ja nautittiin kiireettömästä aamusta.

Kirkkovene sai huilailla rannassa odotellen päivän kisaa Hansamaiden kesken.

Ei näy asiakkaita, mutta kellokaan ei ole vielä seitsemää....

Työhuonerojekti etenee

2011-07-24T23:00:00.000+03:00

Työhuoneella ei vielä vesi juoksee. Tai siis juoksee tasan tarkkaan yhtä lujaa kuin minäkin...eli ei kovin vauhdikkaasti.

Tästä alkaa sitten vesijohtotyömää "navetantakana", vaikka tämä onkin etupuoli navetasta, mutta kun tästä ei ole kovin usein kuljettu. Vielä. -Kun oli vähän vaiheessa koko rojekti tässä pidemmän aikaa. Vähän koivujen kuritusta ja nokkosten nujerrusta niin kyllä se siitä riemuksi muuttuu.

Jone hurisee vähintään yhtä tyytyväisesti kuin isäntä ja uraa alkaa syntyä. Kyllähän sitä sanotaan, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, mutta toivotaan nyt silti ettei Jone ravistele liiaksi, että sinne itse lankeaisi....

Välimatkaa navetalta saunannurkalle ei ole kuin parikytä metriä, joten metrin syvää uraa on äkkiä sen verran kaivettu. Nyt ei juuri puutu kuin putkea. Ja se toinen putken pää... -Sen verran tiedetään että vesi kyllä navettaan on mennyt ennenkin... mutta vuosien saatossa pää on hukkunut rakenteisiin kun ei ole ollut eläimiä hoteissa. Mutta kun tarpeeksi kaivellaan...niin eiköhän ne vanhatkin päät sieltä jostain löydy.

Saanko esitellä, tässä on Jone

2011-07-14T22:05:00.000+03:00

Tässä se nyt sitten on. Jone. Aarrekarttaan kyllä olin leikellyt kuvia avantista, siitä pienestä ja vihreästä pirulaisesa, mutta tämän tarinan käänteet olivat kyllä niin veikeitä että väri vaihtui ja koneen koko haaveista hieman kasvoi. (-tähän kohtaan kuuluu se kuuluisa "hups"... )
Kyllä mulle tämä sinivalkoinen peto kelpaa loistavasti, hienosti se puski läpi pihan pitkän pujoviidakon. Hur hur vaan. Se niistä pujoista ja pihakin näyttää ihan erilaiselta. Joo, tasoitella pitäisi ja vaikka mitä, mutta kaikki aikanaan. Kaivinkonetta ei vielä ole testattu, mutta eiköhän jo viikonloppuna kerkeä sitäkin kokeilemaan.

Hullu Renkikin kehrää tyytyväisyyttään, siltä säästyy monta voimanponnistusta kun pääsee siirtelemään tavaraa Jonen piikeillä kottikärryn sijaan.... Puhumattakaan siitä ettei maidonhakureissulla tarvii enää kävellä.. =)

Ukkokultaa tässä on kiittäminen. Jone tuotiin pihaan punainen rusetti katolla, eihän siinä voi muuta kuin hymyillä. Tässä lienee työnsarkaa nyt koko perheelle, täytyyhän Jonenkin tehdä jotain ruokansa eteen. -ainahan meillä on vieraatkin laitettu töihin... =)

Pesät paisuu

2011-06-16T22:25:00.000+03:00

Eihän nämä vielä taivaita hivele, mutta vastahan nämä tuotiin markille. Vahvistuksia siis, yötöinä paikoilleen ja seuraavana päivänä heti kakkoslootaa päälle. Nyt olisi aika käydä kurkkimassa, että mitä tupahan kuuluu, kuinka ovat vieraat nurkille asettuneet. Vattupuskat vierellä ainakin pörisevät siihen malliin, että vatunkukat ovat löytyneet.

Isompi rakonen pesien välissä ei suinkaan ole hajuarako vaan siinä kohtaa menee vesisuoni ja havaittu on, että sen päällä ei mehiläinen viihdy. Erästä pesistä siirtäessäni (hiljalleen hivuttamalla sivusuunnassa kun en kilometrien päähän voinut viedä) havaitsin, että pesä oli puoliksi täytetty. Siis ylä ja alaosasto tasan puoliksi, suonen puolella ei ketään eikä mitään ja toinen puoli pesää normikäytössä. Olin niin ällistyksissäni moisesta etten tajunnut sillä hetkellä kuvaa napata, mutta mikäli tilanne on sama kun menen uudelleen katsomaan korjaan sen oitis. (otan siis sen kuvan =) )

Mehiläistarhaajien matkassa

2011-05-19T08:49:00.156+03:00

Torstai aamuna oli edessä aikainen herätys. Kello soitti 5.28 ja Tiiriön ABC:ltä bussin kyytiin 7.30. Matka kohti Tallinnaa alkaa. Laivalla nautitaan aamiainen vaikka kahvitäydennystä ehdin tuolla huoltamolla jo ottaa.... Yhtä soittoa tästä päästellään Turiin asti ja siellä on tarkoitus tutustua Tarmo Jaaniskin mehiläistarhoihin. Päivä alkoi sateisissa merkeissä, mutta viikonloppu pitäisi olla kohtuu aurinkoinen.
Tarkoitukseni oli alunperin postailla lennossa, mutta elisan datavahti oli erimieltä, joten piti tyytyä perinteiseen kynä&kirja menetelmään.
Eka taival oli n. 110km Tarmo Jaaniskin mehiläistarhalle. Matkalla ihailtiin mahtavia voikukkavainioita, meikäläiset mehiläiset olis kateellisia jos tietäisivät, sillä kotosella voikukka oli vasta aluillaan.

Muutenkin kevät oli Viron puolella paljon pidemmällä. Kevätesikoita oli joka paikassa, marjapuut komeassa kukassa, paikoitellen oli lemmikeistä sinisiä mattoja.

Tarmo esitteli meille minkälaista tuhoa näätä saa aikaiseksi mehiläispesällä vieraillessaan. Ja reikiä oli todellakin joka puolella pesää, ja näitä pesiä oli nurkalla jemmassa "jokunen".... Näädistä on tullut alueella vitsaus sen jälkeen kun lentokoneista jaettiin vesikauhurokotteita, näätäkannat vahvistuvat koska sillä ei luonnostaan ole juuri muita vihollisia kuin ihminen. Tarmolla on parhaimmillaan ollut n. 500 pesää, mutta tällähetkellä pesämäärä jotakin 100 pesän luokkaa, koska painopiste toiminnassa on enemmän tarvikepuolella. Alla oleva uudenkarhea pesälaatikko on omaa tuotantoa ja niiden kysyntä on kova. Vanerinen laatikko kun kestää näätää ja tinttejä paremmin. Karhu on myöskin ollut toinen riesa.

Tässä otos Tarmon verstaalta missä laatikoita kasattiin reippaaseen tahtiin. Täällä saimme myös nauttia mahtavasta kahvitarjoilusta herkkujen kera, vaikkei siitä laivalla nautitusta aamiaisestakaan ollut vielä kovin kauaa.

Yöksi suunnistimme Tervis Sanatooriumiin pienten tietöistä aiheutuneiden harharetkien kautta. =)

"kävimme paratiisissa, mutta päädyimme saneeraukseen"

Päivällisen jälkeen oli pakko lähteä jaloittelemaan, alkoi bussissa istuminen oudoksestaan tuntua ja maha oli piukassa kaikesta syömisestä, että melkein oli paha olo.

Ranta oli kaunis ja se tuoksu mikä tuomista tuli olisi pitänyt tallennettua näihin kuviin jotenkin. Ilma oli sateen jälkeen raikas ja pehmeä ja hyvin miellyttävä.

Huomasi, että meren rannalla ollaan, tuli hieman vino olo itsellekin näitä puita katsellessa.... Tuli mieleen Martti Suosalo roolissaan Pisan kaltevassa tornissa.

Meri on ehkä kauneummillaan juuri auringon laskiessa, se tuo sävyt esiin ihan omalla tavallaan.

Tämä aallonmurtaja on lienee pisimpiä mitä olemassa, 2150m. Perinteeseen kuuluu, että rakastuneet kulkevat tuonne päähän asti ja suutelevat siellä. Yksikseni kun liikkeellä olin, jätin siis ihan loppuun asti menemättä.

Rannalla kierrellessäni ja keräillessäni tytöille simpukankuoria, huomasin tyrnipensaat ja katselin miten komeassa kukassa ne olivat. Ihan toista kuin omani kotosalla, muutama nuppu siellä täällä, mutta nämä oksat olivat täynnä!

Perjantain ohjelmassa oli Olle ja Vahur Talimaan tarha, n. puoli tuntia Pärnusta. Itse pidin tästä paikasta valtavasti. Paikka itsessään oli kaunis, kasvusto monipuolinen ja se rauhallisuus mikä täältä henki. Ah!
Vahur kertoi retkipäivämme olevan ensimmäinen pitkään aikaan jolloin ei sada.

Käytössä perinteiset allaspesät ja tässä pihapiirissä niitä oli ehkä nelisenkymmentä ja rotuhan oli se "maailman paras" eli singeri. Kaikkiaan pesiä Vahurilla on n. 160 ja tarhalta toiselle välimatkaa 120km, mutta matka selittyy kun kuulee tarhojen olevan Vahurin ja Ollen kotipaikoilla. Emokasvatusta tehdään, mutta pölytystyötä ei, sen arvostus kuukahti Neuvostoliiton mukana.

Rauhallisuus ainakin tuli todistettua, noilla pesillä ei niitä suojavarustuksia kaipaa vaikka Hoikkasen Risto (matkanjohtajamme) tuolla takana kovasti varoitteleekin.

Tässä sitä pistoshoitoa taustalla Risto antaa ihan tarkoituksellisesti kipeään käteen. Puristamalla piti mehiläistä ärsyttää tuikkaamaan ja annostus oli tällä erää kaksi pistosta.

Muutakin elämää maaseudulla tietenkin on. Viinimäkikotiloita (oletamme , että olivat niitä) komeita otuksia. Olivatko nämä sitten niitä syötäväksi kelpaavia....se jäi sitten kokeilematta.

Näätä oli puheenaihe myös täällä ja Vahur oli tämän yksilön pakastanut, sitä hetken tutkiskelimme.
Meilläpäin ei näätä vielä kovin monen tarhaajan riesana ole ollut, muutamia tapauksia kyllä löytyy.

Tässä kuivauskaappi mallia Vahur.

Venäläistä "perinteistä", eli talvella kuolleita mehiläisiä pirtussa. Tätä sitten lääkkeeksi ja kyllä jaksaa. Ei haissut ollenkaan niin pahalle kuin voisi kuvitella, eikä makukaan juuri "lääkkeistä" poikennut. Ei sitä nyt kai hyväksikään voi kehua, muttei se missään nimessä pahaakaan ollut. Hyvin ainakin reissupäivän jaksoin loppuun.
-vai johtuiko se sitten siitä hunajasahdista......? No voihan karhunvattu sentään.

Matka jatkuu rantaa seuraillen kohti Riikaa 12.50.

Keskellä peltoaukeita tai tasankoja, saattoi olla vain yksi puu. Vahvana, komeana ja turvallisena.

Merta kohti.

Siellä se siintää, sininen meri. Täältä rantatien tuntumasta en voinut kuin haaveilla siellä seilaavani.... Mielelläni olisin jäänyt kuuntelemaan hiljaisia laineita ja haistelemaan suolaista tuoksua.

Kaupunkimaisemat oli myös aikas vaikuttavia. -ne kujat ja rakennukset....mä oon varmaan joskus edellisessä elämässä asunut juuri tuolla...

Paljon paikkoja mistä näki vain vilauksen bussinikkunasta, vaikka olisi tahtonut enemmän.

Hevoskastanjat kukoistivat todella komeasti joka puolella.

Majoittuminen Alberttiin ja Domina Inniin suoritettu, kupu ravittu ja aika lähteä iltalenkille. Ohjelmassa siis kierros kaupungilla ja tutustuminen kahteen hunajapuotiin. Ensimmäinen (Merkela Iela 4)

Myymälä notkui ihania hunajatuotteita.... ja kaikki omaa tuotantoa.

Sikäläinen hunajankulutuskin on hieman toista luokkaa kuin suomessa, n. 1kg/hlö/v, mutta ei ihmekään sillä valikoimaa piisaa.

Erilaisiin vaivoihin oli tarjolla jopa peräpuikkoja, mutta jostain syystä miehet veivät ne takaisin hyllyyn kun kuulivat mihin tarkoitukseen ne olivat.. =D -taisivat luulla makeisiksi moisia....

Jokirantaa pitkin oli mukava kävellä iltasella. Ilma alkoi kyllä viiletä jo, vaikka päivä olikin oluut kaunis ja lämmin.

Rantapuistot kukkaloistossaan.

Kukkakauppiaat tekivät töitä myös perjantai-iltaisin ja se kyllä näkyi katukuvassa. Erittäin monella naisella oli kimppu kukkia kädessään.

Terasseilla viihdyttiin ja musiikki soi joka puolella. Viluisimmilla oli huopa harteilla.

Daugmales Jana Bisu Medus

(Peterbaznicas iela 17)

Janis Sulutaurs kertoo mehiläisistään ja tuotteistaan http://www.youtube.com/watch?v=6KJ6zrlpwn4

Herra itse kertoili meille toiminnastaan.

Maistiaisia...

Rouva teki myös keramiikkaa...

Kennohunajaa näyttävästi pakattuna.

Lahjapakkauksia...

Kennosaippuaa....kennovadilla... =)

Painonhallintaa

2011-05-09T18:15:00.003+03:00

Operaatio painonhallinta on käynnissä -ja nyt en puhu itsestäni vaan mehiläisistä.
En suinkaan ole laittanut mehiläisiäni dieetille, vaan kysymys on mehiläispesän painon tarkkailusta. Tämä antaa viitteitä sadon kehittymisestä, eli pesän paino + pesään kannetun meden paino + mehiläisten oma paino - haihduttaminen.
No nyt livahti matemaattiseksi, mutta ei anneta sen häiritä.
Vaakapesästäni oli kuva edellisessä postauksessa ja nyt alkaa vaa'an viisarit heilahdella. Viikonlopun aikana oli paino lähtenyt jo mukavan tuntuiseen nousuun, pienet sadan gramman nousut vaihtuvat kilojen nousuun. Näitä kelejä lisää ja saisi kyllä öisin vähän sataakin niin olosuhteet olisivat todella loistavat.
Tosin jos yöllä sataa, tarhaaja joutuu takaisin sisälle nukkumaan riippukeinustaan, mikä siinä tarhan nurkalla sijaitsee....

Iloista surinaa

2011-04-24T18:54:00.001+03:00

Eilen nostettiin yksi pesä vaa'alle tarkkailua varten. Ei ollu moisesta mehiläiset moksiskaan, eikä apumieskään -onneksi....

Kävin tarkistelemassa mehiläisten touhuja. Liikennettä oli kiitettävästi ja useimmissa pesissä sikiöinti hyvällä mallilla. Keltaisia siitepölypalleroita kulkeutuu pesään mukavasti ja mettäkin näyttää olevan saatavilla. Vaikuttaa siis oikein hyvältä.

Mukavalta tuntuu myös itsestäkin nämä lämpöiset aurinkoiset päivät. Vallan mainio pääsiäinen.

Linnanneitojen juhlajuoma, hunajasima

2011-04-06T09:46:00.001+03:00

Vappu lähestyy ja on aika valmistautua. Vappu on kevään alkamisen juhla ja juhlaa on aina olennaisesti kuulunut myös hunajasima eli viikinkien 'Mjöd'.(engl. 'mead')
Esi-isiemme aikaan ei ollut sokeria saatavilla vaan makeuden lähteenä oli aina hunaja, ja alkoholijuomiahan ihminen on jostain syystä osannut tehdä / himoinnut jo ammoisista ajoista lähtien. Hunajakennot upotettiin vesiastiaan ja luonto hoiti loput. Makuelämystä ei silloin sen kummemmin hiottu, siitä huolimatta sima oli jumalten juomaa. Taitojen kehittyessä tehtiin viiniä ja pian myös marjat ja hedelmät olivat mukana prosessissa.
Viikienkien viini on ollut suunnilleen 12%, joten melko tömäkkää tavaraa ja juhlat taisivatkin olla aika hilpeitä, siispä simaakin kului suuria määriä. Walhallassa, kuolleiden sankarien salissakin nautittiin suuria määriä simaa.
Joskus 1500-luvulla markkinoille tuli sokeria ja halvempana vaihtoehtona syrjäytti hunajan, ja kaupoista saatava sima ei ole maultaan lähelläkään sitä mitä hunajasta tehtynä saa.

Hunajasima
10 litraa vettä
3 sitruunaa
300g fariinisokeria
300g hunajaa
1tl hiivaa

Kiehauta vesi, pese sitruunat ja viipaloi ne ämpärin pohjalle. Lisää fariinisokeri ja kaada kuumavesi päälle, sekoita kunnes fariinisokeri on sulanut.
Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi, lisää sitten hunaja ja hiiva. Anna muhia yön yli huoneenlämmössä.
Siivilöi ja pullota. Kypsymisen seuraamiseksi on hyvä laittaa muutama rusina pulloon, kun ne kelluvat sima alkaa olla valmista (n. vko). Säilytä viileässä.
Tästä simasta ei tule liian tömäkkää, joten voit turvallisin mielin tarjota myös lapsille =).

Herkuilla hyvä olo

2011-03-23T20:14:00.002+02:00

Sohvalla löhöillessäni selasin läpi vanhoja lehtiä. Käsiini osui juttu Hyvä Terveys lehdestä kesältä 2007.

Aiheena tietysti hunaja. Tarkemmin ottaen hunajahieronta, mikä on ah niin ihanaa, muttei ollenkaan niin hellän pehmeää kun voisi kuvitella. Mutta iho tykkää ja kuina-aineet lähtevät liikkeelle.

-Eikä kyllä kuulostanut yhtään hassummalta tuo juttu suklaastakaan. Herkkuhoitoja, molemmat =).

Aamujumppaa ennen lentoon lähtöä

2011-03-17T09:35:00.000+02:00

Eilen luin Pinjalle tälläistä erittäin kaunista kirjaa. Stefan Castan ja Maj Fagerbergin Kimalaisten Kukkakirjaa.
Siinä on kaunis kuvitus ja humoristinen tarina, joka on kuitenkin erittäin tietopitoista vieläpä 47 sivun verran. Siinä nimetään kukkia ja kimalaisia, tutkitaan siitepölyä ja kasvien rakennetta ja ihmetellään miten se kimalainen ylipäätään pysyy ilmassa. Aamujumppa on kaiken salaisuus!! =D Ei tekisi pahaa meille muillekaan.

Mehiläisestä en ole vastaavaa kirjaa saanut käsiini. Tarjolla on tietokirjaa tai sitten silkkaa maijamehiläistä.

Mielialavoidetta nassuun

2011-03-03T19:11:00.000+02:00

Testilaboratorio viritteli sitruunaista voidetta kuvan aineksista. Tyrnistäkin tein hieman ohuemman version päiväkäyttöön, mutta se oli niin sukkelaa sorttia, että otti jalat allensa ennen kuin hoksasin kuvaa ottaa. No kommentteja tulee varmasti jälkijunassa. Niitä odotellessa voin siis nauttia sitruunan niin virkistävästä ja mieltä keventävästä vaikutuksesta.
Tätä tehdessäni mietin jälleen kerran, että nuo hajusteet on sitten jännä juttu. Sitruunassa on voimakas tuoksu sellaisenaan tai eteerisenä öljynä, eikä se tee pahaa vaikka suoraan pullosta sitä itseeni imisin.
Mutta ostimpa taannoin tässä tytöille purkkapussin kaupasta ja poieshan ne piti pistää kun en kestänyt sitä hajua mikä niistä purkista tuli kun tytöt niitä ylen tyytyväisinä nassuttivat. Enkä siis itse syönyt niistä ainuttakaan. Enkä nyt oikein voinut tytöillekään sanoa, että mars pihalle sitä purkkaa syömään....

Pah ja pöh

2011-02-22T10:17:00.004+02:00

Tuli tässä katseltua televisiosta Silminnäkijä jossa puhuttiin petoksesta lautasella. Keskustelunhan on pitkälti herättänyt Mats-Eric Nilsson parilla kirjallaan (Aitoa ruokaa on niistä uusin).

Samasta asiasta puhui eilen myös Maaseudun Tulevaisuus jossa Kari Tuominen oli huolissaan tulevaisuudestaan. Hän perheineen valmistaa riihitalkkunaa perinteiseen tapaan savustamalla, mutta terveystarkastajat olivat sitä mieltä, että savustaminen muodostaa liika PAH-yhdisteitä. Nämähän ovat niitä syövälle altistavia yhdisteitä. Siksi suositeltiin käytettäväksi nestesavua. Samaa litkua, tai savuaromeja löytyy savukinkuista ja muista mukasavunmakuisista ruuista. No onneksi todetut jäämät olivat niin pieniä, ettei savustamista kielletty ja talkkunan valmistus saa jatkua. Toistaiseksi. Mutta pelkästään se, että terveystarkastajat suosittelevat käytettäväksi keinotekoisia tai hyvin pitkälle prosessoituja aineita saa nousemaan karvat pystyyn.

Hunaja löytyy myös petoslistalta. Markkinoilla on tällä hetkellä myös kevythunajatuotteita. Näihin on siis lisätty kuituja jotta lopputulos olis vähäkalorisempi.... Nyt pitää muistaa sitten tarkat sanamuodot. Jos purkissa lukee hunaja, sisältö on 100% hunajaa eikä mitään muuta. Hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä myöskään saa mitään ainesosia poistaa jos se myydään hunajana (hunaja-asetus). Mikäli siinä lukee esim. Appelsiinihunaja tai appelsiininkukkahunaja kyseinen hunaja on peräisin appelsiininkukista, eli esim. Kreetalta. Mikäli purkissa lukeekin appelsiininmakuinen hunajatuote tai valmiste niin silloin hunaja on pääraaka-aine ja siihen on lisätty esimerkiksi appelsiiniöljyä makua antamaan. Eli lukutaitoa tarvitaan, ja äärettömän hyvää näköä.

Aidoimmillaahan hunaja on kennohunajana (palahunaja). Eli siinä pakkauksessa missä mehiläinen sitä itse säilyttää. Valitettavasti tarjontaa ei ole riittävästi, ja omat kennohunajani ovat olleet loppu jo jonkin aikaa. No uutta kesää odotellessa.... Tässäkin voidaan sitten tietty mennä äärimmäisyyksiin.. eli jos halutaan hunaja todella tuoreena ja luonnollisesti voidaan tietysti mennä Nalle Puhin tapaan puunonkalosta se kaivamaan, ilman mitään varusteita tietenkään....;-) Hunajan metsästäjät tyyliin.

Sarkasmi sikseen. Minusta on tärkeintä, että raaka-aineen voi tunnistaa. Eli syödään vain sitä mitä mummokin tuntisi kun näkisi. Mitä enemmän jauhettua tai muuten prosessoitua, sitä enemmän fuulaa sinne päätyy sekaan ja ennen kaikkea, niistä alkuperäisistä ravinto-aineista ei ole jälkeäkään.

Operaatio vihreä lima

2011-02-17T12:45:00.006+02:00

Saanko esitellä, -vihreää limaa. No joo, ei se ole niin kamalaa miltä se näyttää. Kyseessä on hennaseos valmiina päähän laitettavaksi. Eli luonnollista hennajauhetta 2-3rkl, kookosrasvaa 1rkl, hunajaa 1rkl, omenaviinietikkaa 2rkl ja vettä 3-5rkl.

Henna "herätetään" kuumalla vedellä, eli vettä sopivasti, että jauheesta tulee tahna ja annetaan seisoa noin 20min, sitten yleensä lisään muut aineet. Ne yleensä inspiraation mukaan, mutta happoa pitää olla, tarttuu paremmin ja tykkään laittaa öljyä koska käsiteltävyys paranee ja tulee samalla öljyhoito hiuksille tehtyä. -Ja sitten koko satsi päähän. (hiukset tulee olla kastellut, mutta pyyhekuivat) Tuo täysi lasillinen riittää tälläisiin kohtuu pitkiin hiuksiin. Päänahkaa myöden hierotaan hyvin ja varmistetaan että ainetta on tasaisesti myös latvoissa, sitten rouva Simpson- nuttura päälaelle ja kelmua päälle ja pyyhe vielä lämmönsäilyttäjäksi koko hoidon ympäri. Itse nautiskelen näin mielellään pari-kolme tuntia, mutta usein jo puolikin tuntia riittää. Hennaaminen kannattaa opetella tunnustellen ja jos ei ole kokemuksia siitä miten nopeasti väri tarttuu niin aloitetaan pienemmillä muhimisajoilla. Muuten voi tuloksena olla hyvinkin räiskyvä porkkanapää...vähän omasta lähtöväristä riippuen.

Lopuksi pesu normaaliin tapaan ja ah! -niin ihanat tuuheat ja hyvin voivat hiukset ovat valmiit.

Näitä ja monia muita hyviä kosmetiikka vinkkejä saat esimerkiksi kursseiltani. Tiedot löytyvät myös nettisivuiltani www.hunajapilvi.net

Ei palanut pinna vaan jalka...

2011-02-06T20:30:00.005+02:00

Lauantai aamuna valmistauduin markkinoille lähtöön. Ajattelin syödä hyvin, jotta jaksaisin sillä koko päivän. Tein siis itselleni munakasta. Jostain kumman syystä munakkaani kuitenkin päätti hypätä lattialle. Jalkani oli tietysti siinä välissä. Poltti aivan vietävästi ja sain siinä sujuvasti koko talon hereille....

Sillä välin kun jäädytin jalkaani kylmässä suihkussa koira nautiskeli hyvin tyytyväisenä aamiaistani lattialta... ei ollut kuumaa enää. Tulenpunaisen pakottavan jalkani sitten voitelin hunajalla ja liimasin siihen sideharson päälle (teippihän on turhaa, hunaja on riittävän tahmeaa pitääkseen siteen paikallaan).

Sukan pukeminen oli haastava suoritus, harso ei saa rullaantua ja jalka oli todella arka. Vähän pelkäsin kyllä miten pahasti tässä nyt kävi koska jalka turposi myös melko nopeasti. Aika monet kengätkin sain kokeilla ennenkuin löytyi sellaiset joilla ehkä pystyisi seisomaan päivän. Markkinathan odottivat... Pari kipulääkettä naamariin ja parikyt minsaa myöhässä lähdin kitenkin liikkeelle.

Särky lakkasi joskus puolenpäivän aikaan ja silloin huomasin sukkani märäksi. Varovasti irroittelin sitä ihosta, mutten kurkannut. Illalla kotiin tullessa sitten otin sukan ja siteen pois ja yllätys yllätys, ei paha ollenkaan! Kaikenkaikkiaan neljä pienehköä rakkoa vähän kärventynyttä nahkaa. Ei kipua eikä arkuutta enää. Kyllä sitä välillä itsekin ihmettelee miten tehokasta se hunaja onkaan.

Hiljaisuutta, pyydän!

2011-01-28T17:52:00.005+02:00

Surinaa, hurinaa, pirinää, pärinää....
Joka puolella surisee enemmän ja vähemän. Jos kännykkäni on latauksessa, se surisee. Tietokone hurisee. Pelikoneet suorastaan vinkuu (enkä nyt puhu äänitehosteista). Ilmastointikoneet pitää huminaa ja hurinaa. Kattolamput sirittää kuin heinäsirkat kesällä. Jos menen ulos hiljaisuuteen, havaitsen lähistöllä sähkölinjat, jotka hurisee.
Voidakseen siis olla hiljaisuudessa, pitää talvellakin mennä aika syvälle metsään, kauas teistä ja sähkölinjoista.
Ainoa surina mistä pidän kuuluu tällä hetkellä kellarista. Vaimeata surinaa, pitää kuunnella hyvin tarkasti. Jos kopautan hieman laatikon reunaa surina voimistuu. Hyvä merkki, siellä ollaan hengissä. En häiritse enempää, poistun hissunkissun.
Olen mehiläisten kanssa oppinut kuulemaan erilaista surinaa. Rauhallista ja tasaista surinaa kun kaikki on hyvin, äkäistä, kimeää surinaa kun ukonilma lähestyy, suuttuneen mehiläisen kiukkuista surinaa, emottoman pesän sekasortoista surinaa....
Korva herkistyy ja oppii poimimaan taajuuksia mitä emme tavallisesti kuule tai emme ainakaan kiinnitä niihin huomiota. Nyt kun nuo kaikki äänet ympärillä huomaa - ne alkaa häiritä. Melusaastetta on valtavasti. Ja äänenvoimakkuus on aivan liian kovalla. Bzzzz.

Oheisessa linkissä voi hieman kuunnella surinan sävyjä. Linkki avautuu otsikkoa klikkaamalla.

Sleeping money

2011-01-20T18:05:00.005+02:00

Mistä tietää, että Pilvi on kipeä?

-sohvalla makaa kaksi, jotka haisee. Koira...no..koiralta ja minä valkosipulilta.

-hellalla kattilassa lilluu mitä ihmeellisempiä lääkeliemiä.

-notkun netissä enimmän osan päivää koska en jaksa tehdä muutakaan.

-jos terveenä en osaa laskea niin sairaana tuottaa lukeminenkin ongelmia.

-piirustuslehtiöstä alkaa sivut loppua...

Joululomien jälkeen koulut alkoi ja samalla siunaamalla alkoi myös sairastaminen. Vuorotellen minä ja lapset. Ihme kyllä Hullu Renki on vielä toistaiseksi säästynyt. Lienee nauttinut riittäviä määriä hunajaa työn ohessa.

Syksyinen keuhkokuume on vielä hyvässä muistissa, joten tässä ollaan pari päivää nyt hyyyyvin hiljaa, jotta markkinoille lähtö kuitenkin onnistuu lauantaina. Se mikä tässä eniten ärsyttää on, että nyt olisi pää täynnä ideoita mitä pitäisi toteuttaa ja toimia, mitä pitäisi tehdä, jotta homma sujuisi paremmin.

Television tarjontaa

2011-01-17T08:50:00.005+02:00

Eilen tuli katsottua Suomi tv:ltä dokumentti mehiläisistä (Kavalat tunkeutujat). Täytyy sanoa, että oli monipuolinen ja mielenkiintoinen dokkari. Ja aina on kiva katsoa ohjelmaa mistä oppii jotain uutta, vaikka mielestäni mehiläisistä jo jonkun verran tiedänkin. Lapsia ehkä eniten säväytti kohta apiterapiasta. Sitä ei nyt nimittäin annettukaan lääkärin injektioina vaan mehiläinen otettiin pihteihin ja siitä kiukustuneena se pisti välittömästi hoidettavaa kun se vietiin ihon lähelle. Ja näitä pistoksia ei annettu ihan mihin tahansa kohtiin vaan nimenomaan akupunktiopisteisiin. Hoitoannos oli muistaakseni noin kymmenkunta pistosta.

Itselleni jäi parhaiten mieleen mehiläisten kouluttaminen "huumekoiriksi". Ja sitä varten on mehiläisellekin kehitetty omat valjaat, jottei ne pörrää sinne tänne =). Vastaavalla tavalla voitiin tutkia esimerkiksi ympäristön saastepitoisuutta tai myrkkyjen ja kaasujen leviämistä. Päätelmäthän tehtiin sillä perusteella, että jos mehiläinen näyttää kieltä niin ympäristö on saastunut tai tutkittavassa kassissa on huumeita.

Dokkarissa esiteltiin myös millaista siirtohoito on elämäntapana amerikassa. Perhe vietti pitkiä aikoja rekassaan asuen kun tuhansien kilometrien matka taittui. Välillä rouva puikkoihin ettei tarvitse pysähtyä kuljettajan levon ajaksi. Pikkumies viihtyi petillään vanhoja valokuvia vaaristaan katsellen. Ja tämä kaikki vain siksi, että mehiläiset pääsevät hyville apajille. -no tuo on vain puolitotuutta, siitä pölytystyöstähän sille yrittäjälle maksetaan.

Toinen asia mikä erityisesti jäi itselleni mieleen oli pätkä kennorakenteesta. Olen sen aina tiennyt, että se on valtavan kestävä rakenne, mutta se, että se on myöskin tilavuudeltaan maksimaalisin, oi minullekin uutta. No se ei sinänsä ihme, laskemistahan en hallitse, mutta kun se näytetään kivasti palikoina, että minkä verran sinne oikeasti mahtuu hunajaa niin aukeaahan se asia tyhmemmällekin. Insinöörithän ovat tämän tienneet jo kauan ja osanneet kennostoa soveltaa autoteollisuudessa ja lentokoneissa ja vaikka missä.

Hyvä pätkä, tykkäsin kovasti.

Vasta nyt huomasin tarkistaa, että voiko tuota dokkaria katsoa netistä ja kyllä!!! Linkki alla, suosittelen!

http://www.suomitv.fi/nettitv/mehil_iset_kavalat_tunkeutujat?day=2011-01-17

Mopo lähti käyntiin

2011-01-14T09:01:00.003+02:00

Aikansa yskittyään mopo lähti kuin lähtikin käyntiin. Pientä aamutahmeutta on vielä havaittavissa, mutta henkilökohtainen potkija varmistaa, että nyt ei livetä tavoitteista. Nyt pitää vähän tarkistella työtapoja ja opetella parempia. Työlistat täyttyy hyvää vauhtia ja nyt pitää viivottimenkin pysyä samassa tahdissa, eli jotain pitää saada tehdyksikin jottei lista kasva liikaa mittaa. Työpöytä on siivottu ja kalenterit kaivettu esiin. Vuoden 2011 työstö meneillään, tapahtumia, markkinoita erilaista happeningia.

On tapahtumia joissa olen ollut mukana jo useampana vuotena, ne pitää tänäkin vuonna. Esimerkiksi Äitimaa huhtikuun alussa, paikalliset yrittäjämarkkinat tietysti toukokuussa, Kostia tapahtuma heinäkuussa, Oksalan perinnepäivät elokuussa...

Viime vuonna olin mukana myös Rajatiedon messuilla ja Henki ja Elämä messuilla, joten enköhän ole niissäkin tänä vuonna ja tälle vuodelle olen jo löytänyt uusiakin tapahtumia. Alkaen heti viikon päästä Hyvän olon päivillä Nuutajärvellä. Tapahtumat päivittyvät tarkemmin tiedoin Hunajapilvin nettisivuilla ja facebookissa.

Ja tätä käynnistymistä on sitten hyvä juhlia vapaalla viikonlopulla. =)

Akkujen lataamista

2011-01-05T18:00:00.004+02:00

Viime vuosi oli kohtuu rankka ja vauhdikas vuosi. Nyt onkin tovi ladattava akkuja ja ihan ajatuksen kanssa. Tahtoo lukea,lukea,lukea ja köllötellä. Samalla tulee suunniteltua tulevaa vuotta, tapahtumia, koulutunteja, opiskelua, reissuja ja retkiä.

Jotain pitää karsia ja jotain pitää lisätä. Tavara saa kyllä kyytiä, nurkkiin on kerääntynyt kaikenlaista kun ei niitä ole ehtinyt heti siivota pois kun ovat jääneet pieniksi tai ei ole tullut korjattua kun ovat menneet rikki. Lehtiartikkeleita tursuaa joka pinosta ja laatikosta, mehiläisiin liittyviä lehtiä ja kirjoja on alkanut löytyä sieltä ja täältä ja nekin vaativat oman tilansa.

Ja itestään pitää huolehtia -pelkän hunajan ja mehiläisvalmisteiden kanssa pääsee pitkälle, mutta nekään ei pysty pitkään paikkaamaan omia laiminlyötejä =(. Liikkua pitää enemmän, pikkuhiljaa alkaa paljastua missä kunnossa sitä on kun syksyllä kuukauden makasi keuhkokuumeessa... Enkä voi sanoa, että pitäisin siitä mitä paljastuu.

Suursiivous on edessä tuotanto- ja varastotiloille, jotta taas mahtuu kehittelemään uusia juttuja ja tekemään makuhunajia ja muita sekoituksia. Chilihunajaa tulee olemaan saatavilla jatkossakin ja nyt täytyykin varmistaa kunnon chilin saatavuus ja laittaa siemenet tilaukseen, pian on taimien kasvatusaika. -Ettei taas pääse kevät yllättämään.

Mehiläisiä en ole nyt hetkeen käynyt kellarin uumenissa kurkistelemassa, mutta sinnekin täytynee suunnata pikapuoliin ja tarkistella, että kaikki on hyvin.

2010-12-24T22:05:00.001+02:00

Joulunrauhaa toitottaa ämyrit joka puolella. Minusta siitä on kyllä rauha kaukana, mutta mars sohvan nurkkaan. Nyt on tullut aika - levätä!

Kun sitä innostuu kaikesta

2010-12-12T23:25:00.002+02:00

-Meinaa toisinaan karata mopo käsistä. Pitihän sitä nyt näitäkin kokeilla...Sytykeruusuja. Ideahan on kierrätys, materiaalina siis munakennot ja kynttilänjämät (mullahan niitä jämiä jostain syystä riittää, ja riittää, ja riittää...). Ja lopputulos on eittämättä kaunis, eikö vaan.

Vadille hieman jäkälää, oksia, muutama ruusu, ehkä tonttu tai pari ja a vot- jouluasetelma on valmis.

Ja pyhien jälkeen >> pesään vaan, ilman huonoa omaatuntoa turhista ostoksista tai roskaamisesta. Täydellistä.

Eikös tämä ole sitä Joulun Rauhaa? -vai mitä.. =)

Käämit kärysi, paloi pinna, korvista savu nousi

2010-12-10T19:54:00.004+02:00

Markkinameininki nosti tänään tuskahien pintaan. EI-hän se, että ollaan käsityöläisiä SAA tarkoittaa sitä, että ollaan aivan KÄSIÄ käytännön asioissa. Kuten nyt järjestelytoiminnassa esimerkiksi. Tässä on nyt tullut sen verran messuja, markkinoita ja kissanristiäisiä kierrettyä, että alkaa olla jonkinlainen kuva siitä mikä kuuluu markkinoiden järjestäjien tehtäviin ja mitä niihin yleensä ei kuulu.

Mainonta eräs asia mikä niihin ehdottomasti kuuluu. Jos pöytäpaikan hinta on 230e niin kyllä sitä tapahtumaa pitää myös mainostaa, omilla verkkosivuilla vähintäänkin kun sellaiset kerran on olemassa. Ja ympäristössä, paikallislehdessä on tapahtumakalenteri missä on edullista ilmoittaa, some on keksitty..... ARGH!

Saapi nähdä kierränkö kaukaa ensi vuonna vai muuttuuko homma. Luulisin, että aika moni mukana olleista kiertää kaukaa. Valitettavaa, sillä miljöö olisi kiva ja sijainti keskeinen, mutta kauppiaita ei voi vain rahastaa antamatta mitään vastineeksi.

Se, että minä yksin möykkään, että tulkaa markkinoille ei aivan riitä, tarvitaan muitakin.

Nyt sytytän mä kynttilän...

2010-12-03T14:48:00.002+02:00

Kynttiläpaja on ollut kiireinen tänä vuonna. Mehiläisvahaa on saanut sulatella ja puhdistella ihan urakalla. Tuossa eilisiä aikaansaannoksia. -Tai no, nuo kaksi punaista kukkaa oikealla eivät ole kynttilöitä vaan sytykeruusuja, pitihän niitäkin kokeilla kun niistä niin kovasti puhutaan. Nämä kynttilät ovat nyt tyrkyllä Lepokodilla Kangasalan Kädentaitajien joulupuodissa (pe 3.12.-su 5.12. klo 12-17 )

Mehiläisvahatuikkujakin on tilattu tänä vuonna, vaikka niitä aikaisemmin ole tehnytkään. Tykkään mehiläisvahasta tuikussa koska mitä itse olen mittaillut se palaa kauemmin kuin steariininen vastaava. Kauniitakin ovat, vaikkakin keltaisesta saattaa joillekin tulla enemmän pääsiäinen mieleen =)

Kun oikein ressi ahistaa

2010-11-23T22:06:00.001+02:00

Joulukiireiden keskellä saa olla tarkkana, ettei anna ressille liikaa valtaa. Muuten voi käydä näin...

Sadonkorjuuseminaarin kuulumisia

2010-11-17T21:13:00.000+02:00

Forssassa mehiläishoitajat kokoontuivat viikonlopppuna sadonkorjuuseminaaarin puitteissa. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilakin oli paikalla kertomassa kuulumisia mm. investointiavustusten rintamalta. Nyt niihin olisi mahdollisuus myös mehiläishoitajalla, tähän asti mehiläisiin liittyviin investointeihin ei ole saanut kuin korkutukilainaa. Nyt vaan peukut pystyyn, että alaa lähdetään viemään innokkaasti eteenpäin.
Ja karhut keskusteluttivat myös. Ne alkavat monin paikoin olla ongelma ja niinkuin susien kohdalla jo ollaan monesti huomattu, ongelma, mille ei saisi tehdä mitään. Tähänkin odotellaan muutosta.
Lähiruoka on aine mistä Sirkka-Liisa mielellään puhui, ja toivoi ettei tälläisia julkisen sektorin mokahankintoja (ruotsalainen maito Kauhajoella) sattuisi enempää vaan oikeasti kiinnostuttaisiin siitä, mistä se meidän lautasella oleva ruoka tulee. Näin se kaikki työ ja sen tuottama hyöty pysyisi meidän omissa taskuissamme ja saimme kuulla mm. Kainuu-hankkeesta jossa paikkakunnalla oli saatavana vain oman kunnan mehua ja se rahaliikenteen määrä omassa kunnassa oli jotain aivan käsittämätöntä, mikä näin pienellä valinnalla tulee.

Prof. Raija Tahvonen oli kertomassa meille hunajan glykeemisestä indeksistä ja insuliininvasteesta. Yllättävintä ehkä oli se vaihteluväli mikä ulkolaisella ja suomalaisella hunajalla oli. Suomalaisen hunajan keskiarvo GI on 55.
Pelkästään niihin GI arvoihinkaan ei passaa tuijottaa jos syömisiään tarkkailee, koska nautimme yleensä monia eri ruoka-aineita kerralla ja sitä kautta yleensä glykeeminen kuorma jää pieneksi.

Anneli Salonen on taas kovasti tutkinut propolista ja sieltä esille nousevat fenoliyhdisteet.
Mehiläinenhän käyttää propolista tilkitsemiseen ja pesän desinfiointiin. Sillä palsamoidaan tunkeutujat (esim hiiri) joita ei saada pesästä poistettua, näin estetään mätäneminen ja tautien leviäminen, propolis estää bakteerien kasvun pesäolosuhteissa, koska siellähän olisi erittäin otollinen ilmasto pöpöjen kasvaa, lämmintä, kosteaa, ravintoa....
Propolis on peräisin kasvien omista suoja-aineista ja se koostuu mm balsameista, terpeeneistä, hartseista, eteerisistä öljyistä, siitepölystä ja entsyymeistä.
Antibakteerisuutensa ansiosta se tehoaa erilaisiin tulehdussairauksiin, tukee terveiden solujen toimintaa, parantaa niiden aineenvaihduntaa, alentaa kuumetta, alentaa verenpainetta, tasoittaa kolesteroliarvoja, tukee maksan toimintaa ja suojaa sitä myrkyiltä, syöpälääkkeenä, diabeteksen hoidossa... Lista on todella pitkä ja vakuuttava.

Koulutunnit olivat myös puheenaiheena. Anneli Kankare kertoi hyvistä kokemuksistaan ja palautteesta mitä on kouluilta saanut ja täytyy sanoa, että samoilla linjoilla ollaan. Itsekin paljon koulutunteja tehneenä huomaan, että kysyntää on ja tarvetta näille tunneille. Rahoitus vaan on se ikävä seikka mikä tässäkin kohtaa on riittämätön....

Iltajuhlaa vietettiin Lounais-Suomen mehiläishoitajien 40-vuotisjuhlan merkeissä. Nautittiin irlantilaistansseista sekä MTT:n tutkijoiden "terapiaryhmän" tanssimusiikista. Ja tietusti vilkkuun asti ja vähän ylikin, mukavien ihmisten kanssa ja mistäs sitten koko ilta puhuttiin - no jos ei mehiläisistä, niin hunajan hinnasta ainakin =).

Mehiläinen meiän lintu metsän kukkien kuningas...

2010-11-09T22:09:00.002+02:00


"Mehiläinen, meiän lintu, metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan, simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta, monen heinän helpehestä
kipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!"

Mehiläinen, liukas lintu, jopa lenti löyhäytti
mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan.
Nokki kukkia keolta, keitti mettä kielellänsä
kuuen kukkasen nenästä, sa'an heinän helpehestä.
Niin tulla tuhuttelevi, käyä käärämöittelevi,
kaikki siipensä simassa, sulkansa sulassa meessä.
Tämä pätkä Kalevalasta 15. Runo.

Pakurikääpä

2010-11-06T22:02:00.000+02:00

Tässä eräs suomalainen superyrtti. Kyllä tällä pitäisi meikäläisenkin taudin lähteä, pitää vaan odottaa, että antibiootit on syöty loppuun koska päällekkäinen käyttö ei ole hyväksi. Siis Pakurikääpä. Vanhakansa tämän vaikutukset tietenkin jo tiesi ja sota-aikaan "tikka"teetä tarjottiin kahvin ja teen korvikkeena ja hyvä, että tarjottiin, väki pysyi sen turvin terveenä vaikka ruuasta olikin pulaa.

Pakuri kuivataan ja hienonnetaan jauheeksi josta voi keittää teetä (tulee mustaa kuin kahvista) tai sitä voi laittaa kahvin sekaan hieman buustaamaan sen terveysvaikutuksia. Tai sitten pakuriteetä voi käyttää nesteenä erilaisissa terveyspirtelöissä David Wolfen tapaan. Hänestä löytyy lisätietoja esimerkiksi tuolta:

http://www.uskallainnostua.fi/david_wolfe_suomessa.html

Pakuri sisältää yli parisataa fytotoravinnetta ja paljon paljon muuta, ja on oiva lääke viruksia, sieniä ja syöpää vastaan. Ja mikä parasta, sitä löytyy ihan nurkista kun osaa vaan etsiä. Jaakko Halmetoja on kirjoittanut pakurista hyvinki tarkasti, joten sieltä tarkemmat tiedot.

http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=11

Joutokäyntiä

2010-11-05T21:00:00.000+02:00

Joulu sen kuin lähestyy ja minä vaan makaan...no minkäs teet, ressiäkään ei passaa ottaa, muuten ei parane ollenkaan. Jotain ajankulua sitä pitää kirjojen ja tv:n lisäksi itselleen keksiä. -Ja mehiläiset ne tuntuvat täyttävän tuonkin tyhjän tilan....

Kyllä se Hunajainenkin Nainen...

2010-10-28T22:09:00.000+03:00

...välillä sairastaa. Ja kun sairastaa niin sairastaa sitten kunnolla. Nyt ei auttanut yhtään syöty hunajamäärä, eikä propolistipat, eikä edes kennohunaja, kun se oli keuhkoputken tulehdus tulollaan, niin se tuli sitten kanssa. No empähän tätä vaivaa ole ainakaan 10 vuoteen sairastanut joten ehkä nyt on aika päivittää vastutuskyky.
Lääkkeeksi otamme kuitenkin hunajaa, sellaisenaan, kuumana juomana inkiväärillä ja sitruunalla höystettynä, sekä valkosipulin kaverina leivän päällä...

Se on syssy ny!

2010-10-20T23:19:00.000+03:00

Tässä sitä on taas koitettu saada hommat ajantasalle ja mehiläiset talvilevolle. Oksaalihapotiputukset tein tänään jottei varroa-punkki pääsisi invaasioimaan pesiä talven aikana. Oksaalihappo on orgaaninen happo, jota myös luomutarhauksessa käytetään. Hapotus tehdään sikiöttömään aikaan koska sikiöissä oleviin punkkeihin se ei tehoa. Punkin aiheuttama haitta on mehiläisille jopa kohtalokas, koska punkkien vaivaama pesä sairastuu helposti myös muihin tauteihin ja silloin voi tulla suuriakin tappioita.

Tarkoitukseni oli tänään myös järjestellä varasto hiirenkestävään kuntoon, mutta se lykkääntyi kyllä toiselle päivälle sillä muikea migreeni ei hellittänyt vaan kellisti tarhaajan melko toviksi punkan pohjalle.

Mutta, huomenna on päivä uus!

asiaa punkista ja mehiläiskadosta
http://www.elonkeha.fi/polyttajakato.htm
lisää punkistä ja syyshommista mehiläistarhalla
http://www.saunalahti.fi/nenikoj/hunaja/syystoimet.html

Kännykkä ja mehiläinen, tutkimustuloksia Pekka Niemelän selostamana

2010-10-07T18:31:00.000+03:00

Kirjoitettu:	30.09.10 klo 17:09
Muokattu:	01.10.10 klo 14:10

Hunajata, hunajata! Kännykkä mehiläispesässä!

Punjabin yliopiston tutkijat Ved Parkash Sharma ja Neelima R. Kumar ovat raportoineet mielenkiintoisen tutkimuksen Current Science -lehdessä (VOL. 98, NO. 10). Tutkimuksen oli imponoinut tieto viime vuosien lisääntyneestä mehiläiskatoilmiöstä. Kokonaisia mehiläisyhdyskuntia on yllättäen romahtanut. Kun syytä on selvitetty, mitään merkkejä infektioista tai muista tunnetuista sairauksista ei ole ilmennyt. Kyseinen trendi on maailmanlaajuinen.

Sähköisten laitteiden, häkkien, asemien, mokkuloitten ja monien muiden härpättimien valtava vyöry on lisännyt ympäristöön vaikuttavan elektrosaasteen ja radiofrekventtisen säteilyn määrää patoamattomalla vyöryllä. Jo aiemmin on arveltu, että hunajamehiläinen ei kestä tätä näkymätöntä uhkaa. Mehiläisen keho sisältää magnetiittia, joka auttaa suunnistamisessa.

Intialaiset tutkijat tutkivat yksinkertaisessa koejärjestelyssä kännykkäsäteilylle altistettua ja altistamatonta populaatiota. Julkaisussa kirjoittajat toteavat merkitsevän (p<0.05) heikkenemisen yhdyskunnan vahvuudessa ja kuningattaren munien tuotantokyvyssä. Ruokaa keräävien työläisten työkyky heikkeni selvästi. Kokeen lopussa säteilyaltistetussa yhdyskunnassa ei ollut juurikaan hunajaa.

Kokeessa toteutettu altistus ei tavallisesta kännykän käyttäjästä varmasti kuulosta erityisen julmalta. Kännykkäsäteilylle altistetuissa kolonioissa pesän suuaukon laitoja vasten asetettiin kaksi toimivaa puhelinta (GSM 900). Koejärjestelyssä vertailtavina oli myös ryhmä, joka altistettiin toimimattomille puhelimille ja ryhmä ilman puhelinta.
Koeryhmää altistettiin toimivalle kännykälle kaksi kertaa päivässä klo 11 ja klo 15 ja ainoastaan kahdesti viikossa helmikuusta huhtikuuhun. Työläisten lentoaktiivisuus ja ruoankuljetuskyky romahtivat.

Kokeen alkaessa pesien koko oli yhtä suuri. Kokeen loppuessa altistamaton pesä oli lähes kaksinkertainen kooltaan kennojen määrällä mitattuna. Altistamattomassa yhdyskunnassa oli hunajaa kahdeksankertainen määrä verrattuna altistettuun. Kokeen alkaessa altistettu ryhmä oli hedelmällisempi, mutta sen munanhautomisfrekvenssi putosi 545.9:stä 144.8:aan päivässä, kun altistamattomassa ryhmässä tuotanto muuttui 387.2:sta 376.2:een

Tutkimusryhmän mukaan niissä kehitysmaissa, joissa elektrosmogia ei vielä esiinny merkittävästi, ei ole raportoitu mehiläisyhdyskuntien romahduksia. Jos hunajamehiläinen ei selviä, miten käy ihmisen? Toki ihminen ja ekosysteemi ovat uhan alla, jos yksi merkittävimmistä hyönteisistä katoaisi elektrosaasteen takia.

Elektrosaasteen kasvulla ja ainakin yhdellä ihmisen sairauden lisääntymisellä näyttäisi olevan ajallinen yhteys. Erityisesti nuorten ihmisten aivolymfoomaa näyttäisi ilmenevän kasvavaan tahtiin. Esimerkiksi Oulun seudulla on puhuttu liki kymmenkertaisista ilmenemismääristä.

Pekka Niemelä

Väliin vähän vahahommia

2010-09-29T21:29:00.000+03:00

Tässä kesän satoa. Siis villirakenteita ja muuta romuvahaa jalostumassa kynttilöiksi vähitellen. Jotenkin alkaa tuo joulu jo hengittään niskaan ja kun tietää, että kynttilävalikoima on vähissä on parempi alkaa hommiin. Käsittelen vahaa pienimuotoisesti mehumaijalla. Se on kätevä ja nopea kun pikku niksit oppii ja liikaveden muistaa vahasta pois haihduttaa ettei ritise palaessa.

Tästä se taas lähtee

2010-09-17T21:33:00.000+03:00

-nimittäin marmeladisulkeiset. Viime viikolla tosin katselin tätä herkkua olevan puissa vielä enemmänkin, mutta rastaat mokomat meinaavat olla nopeampia. Pihlajanmarjat kelpaavat muillekin kuin minulle.
Marjat päätyivät siis mehumaijaan ja sieltä pienissä erissä muuntautuvat marmeladeiksi. Katsotaan paljonko ehdin tätä herkkua saada kasaan ennenkuin linnut ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Tyrnimehut onneksi turvallisesti pulloissa, sinne eivät tiput pääse osille.

Sokeri vastaan hunaja

2010-08-27T09:22:00.000+03:00

Tavallinen tallaaja pistelee sokeria vuosittain noin 33kg, mutta hunajaa vain puolisen kiloa. Höh sanon minä. Sokeri on pelkkää tyhjää energiaa illman minkäänlaisia ravintoaineita. Sen avulla edes mehiläinen ei pysty lisääntymään. Hunajassa taas on ravintoaineita vaikka kuinka paljon.
Totta, hunajahan on pitkälti sokeita itsekin, mutta hedelmäsokereita ja rypälesokereita ja muita erilaisia sokereita (yht lähes 30 erilaista). Sakkaroosia hunajasta löytyy vain n.3 %.

Sokerin vaikutukset elimistössämme on enimmäkseen negatiivisia, turvottaa ja väsyttää tai sitten käymme ylikierroksilla. Ja kaikki ylimääräinen sokeri mitä emme kuluta muuttuu rasvaksi....
Hunajan vaikutukset ovat taas positiivisia (allergiset ovat tässä ehkä ainoa poikkeus).. Ravitseva, piristävä, auttaa jaksamaan ja keskittymään, hillitsee tulehduksia, rauhoittaa vatsaa.... Miksi, siis MIKSI me silti syömme sokeria enemmän?

Kennohunajat kehiin

2010-08-20T22:41:00.000+03:00

Kennohunajat tässä pinossa. Värivariaatio näkyy myös näissä hyvin. Kaikki kennot ovat uusia ja vaaleita, mutta osa hunajasta todella tummaa. Näitä ei riitä aivan kaikille, mutta nopeimmille kyllä!

Näin makoisa pala se on. Ja tämähän syödään sellaisenaan, vahoineen päivineen. Nami nami, mitä herkkua.

Kun hunaja on sulanut suuhun, jää jäljelle noin purukumin kokoinen pala mehiläisvahaa, jota voi jauhaa purukumin tapaan. Se tekee hyvää myös hampaille. Tämän luonnonpurukumin voi turvallisesti nielaista, se toimii kuituna ruuansulatusjärjestelmässämme. Tai sitten sen voi sylkäistä kompostiin kun kyllästyy pureskelemaan.

Mikäli tällä haluaa oikein herkutella, kennohunajan päälle hieman kirpeää hilloa tai hyytelöä, tyrni tai karpalohyytelö sopii hyvin ja seuraksi pala juustoa, (itse tykkään brie-juustosta) on herkkuhetki valmis...

Oksalan perinnepäiviltä

2010-08-14T22:19:00.000+03:00

Hullu Renki hunajapöydän ääressä tuotetorin puolella.

Mulla oli omat mehiläiset mukana lasipesässä. Kyllä ihmisiä kiinnosti kovasti, niin nuoria kuin vanhojakin.

Näyttelypöytä.

Koulun opetustaulu on peräisin Epaalan koululta. Kiitos Hanna!

Olkipesä. Tuollaisissa ennen mehiläisiä tarhattiin. Pesät tehtiin rukiinoljesta joka on kestävämpää. Alle pohja, päällä usein oli puinen suojalaatikko, missä kulkuaukko mehiläisille ja joka talveksi vuorattiin vielä lisäoljilla. Oiva pesä myös hiirille....

Pesän yläreunassa oli listat joihin mehiläiset sitten kennonsa rakensivat. Tämä siis asuinosasto.

Listojen päällä on aukko, mikä satoaikana avattiin ja päälle asetettiin hunajalaatikko. Kooltaan se oli huomattavasti pienempi kuin nykyiset laatikot koska muuten olkinen pesärakenne olisi luhistunut hunajan painosta.

Vahalevyn valulaite.

Pinta käsiteltiin ensin rasvattoman maidon ja vahan seoksella, mikä kaadettiin pois ja vasta sen jälkeen valetaan varsinainen vahalevy sulasta mehiläisvahasta.

"kellokoskelainen"

3-kehäinen käsilinko. Veivistä pyörittämällä kehät saavat kyytiä ja hunaja irtoaa kennoista.

Herkkuhunajaa

2010-07-30T23:24:00.000+03:00

Tänään kävin myös hakemassa pesistä satsin hunajaa. Tässä savutin jo höyryää valmiina lähtöön.

Ekat emonkasvatuskokeilut olivat menneet pieleen, mutta harjoittelun vuoksi kokeilen vielä. Senkin uhalla ettei ne jaokkeisiin ehtisi.

Tämän päiväinen hunaja oli mielenkiintoista. Tummempi maistui karamellikastikkeelle ja oli kuitenkin mukavasti hapokas. Ensin tuli mieleen puolukkahunaja, mutta ei se ole sitä. Jotakin muuta...., mutta hyvää sellaista. Määrältään sitä ei ollut paljoa, vain muutamilla kakuilla hieman. Harmillista että siellä seassa, ei sitä oikein saa sieltä erilleenkään lingottua. Damn.

Jo toisen kerran...ulkomailla Teiskossa

2010-07-29T00:10:00.000+03:00

Taas tuli ampiaistenmyrkytyskeikka.

Tälläinen pesä tällä kertaa. Tämä siis terassin katossa. Tuuli ilmeisesti pudottanut pesän lautoja vasten, mutta niin paljoa ei ollut hajonnut, että sitä oltaisiin hylätty. Aikamoinen kuhina siinä kävi ja isoja olivat mokomat. Ei nyt sentään herhiläisen kokoluokkaa, mutta muutamat olivat todella suuria.

Ampiaisistahan pääsee eroon joko pesän pudottamalla, siirtämällä (muovipussi päälle ja huiskis, vaikka metsään... muovin voi hakea sieltä myöhemmin pois) tai myrkyttämällä. Ihan noin vaan sinne ei kannata mennä sohimaan koska päällehän ne tulevat. Vaan vähän vahvempaa päälle. Ja vaikka hyttyshattu suojaamaan kasvoja. Mehiläistarhaajan puku on äärettömän kätevä. Sellainen pitäisi tietenkin löytyä joka taloudesta =), varsinainen monikäyttöpuku.

Ja sitten sitä kättä pidempää.... minä valitsin myrkkypullon.

Tämä toinen pesä oli samassa pihapiirissä, mutta varaston katossa. Voitte kuvitella miten lämmintä siellä oli....pellikaton alla ja kun ulkona oli lähes 30 astetta, ja itsellä kaksi pitkää vaatekertaa päällä.... Phuuh!

Kokoakin pesällä oli, pituus suunassa n. 30 cm. Ja niitä ampiaisia, -niitä oli paljon. Väittäisin melkein että viitisensataa. Laskemaanhan en rupea.

Jälleen valitsin aseekseni myrkyn.

Nyt käytössäni oli kahta myrkkyä. Perinteistä raidia, mistä pesän pinta kastui kun harvensin ruuhkaa pesän päällä nähdäkseni suuaukolle. Suuaukosta sisään suihkutin sitten vaahtoa (hyönteismyrkky sekin). Vaahdon idea on tukkia kulkuaukko, eli ampparit eivät pääse sisään eivätkä ulos. Sisältä kuului tosi kiukkuinen surina. Sinne ne vähitellen tukehtuvat ja kuolevat. Vaahdon vaikutus on pitkäaikainen, joten se on myös tehokas ja yllätyin siitä miten vähän sitä meni kahden pesän tainnuttamiseen. Suihketta (-ei kainaloon ;).. ) menee kuitekin pullo tolkulla. Ohjeeksi annoin vielä, että kun tulee talvi ja pakkaset niin käy raapimassa pesän alas, silloin eivät ainakaan hyökkää enää.

Olisi oikeastaan hauska nähdä pesä halkaistuna. Miten hyvin vaahto on levinnyt ja paljonko sisään jäi ampiaisia....

Ja koska nämä hommelit on sen verran hikistä puuhaa, että vaatteet hädintuskin repimällä sai päältä pois, etsin lähimmän uimarannan jäähdyttelin itseäni järvessä tovin.

Kostiassa koettua

2010-07-24T20:17:00.000+03:00

Markkinahumua Kostian vanhan ajan markkinoilla. Posetiivari pyöritti kampeaan ahkerasti, sää oli mitä parhain ja väkeä riitti. Kattavasti koko tarjontaa en ehtinyt katsastamaan, omalla kojulla piti sen verran kiirusta.

Yrttinäyttelyyn Hullukaalista Pyärtänöpöllöön oli pakko käydä tutustumassa. Paljonhan siellä oli tuttua, mutta myös jotain, mitä en ole luonnossa itse nähnyt ja löysin myös jotain mitä olen pitkään haeskellut.

Uudet tuoreet hunajat teki kauppansa. Aika monelle tuli sanottua, että jos hunajansa tuoreempana haluaa se pitää tulla itse hakemaan... ;-)

Tuttuja tapasin ja hieman tuntemattomiakin ja onhan se kiva nähdä sukulaisia joita ei ole tavannut kuin pikkutyttönä viimeksi. Anteeksi vain jos en heti tunnistanut, on siitä viime kerrasta kulunut jo tovi....

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, tuoretta hunajaa!!...

2010-07-23T21:58:00.000+03:00

Sadonkorjuun aika on koittanut. Ja pienistä vaikeuksista huolimatta linkouspuuhat uuden linkoomon puolella on saatu käyntiin. Pientä hiomista ja viilausta vielä niin kaikki on kondiksessa.

Mutta tässä sitä kultaista herkkua nyt on. Vauhdin hurmaa kuin huvipuistossa konsanaan. Kaikki lapset jotka ovat tunneillani olleet tietävät vertauksen miten käy karusellissa jos ei siellä pidä kunnolla kiinni...?

Ja vastaushan on: "lentää kyydistä"...

-niinhän sille hunajalle sitten käy. =)

Kuorimaton puolikas ja kuorittu puolikas.

Juoksevaa kultaa. Ja tälle vain siivilöinti ja suoraan purkkiin. Nams! Huomenna asiakkailla, pitäkääs kiirusta Kostian markkinoille.

Ulkomaille Teiskoon

2010-07-15T07:58:00.000+03:00

..sinne suuntasimme tiistaina. Kyseessä oli parvihälytys. Mehiläiset olivat invaasioineet piharakennuksen välipohjan. -No ampiaisia ne sitten kumminkin olivat, mitä jo edeltä käsin hieman arvelinkin, joten kaasua koneeseen....

..ja muutamasta kohdasta jotta kunnolla tehoaa. Rakenteissa piileskeleville ei ole oikein muuta keinoa ja pienen pesän takia ei kannata alkaa purkutöihin. Ampiaiset kun eivät asustele pesässään kuin yhden kesän. Talveksi ne kuolevat kaikki kuningatarta lukuun ottamatta.

Mutta, kyllähän tälläisiä keikkoja tekee ihan mielellään. Ihmiset olivat mukavia, paikka kaunis ja loppupäivä käytettiin siis turistimatkailuun Teiskon nurkilla. Ensin Maisansaloon uimaan..., hyvä ranta siellä ja vesikin oli, -yllätys, yllätys- hyvin lämmintä.Sitten tutkimaan Aunessiltaa ja vielä piipahdus Teiskon viiniin, mikä paljastuikin TODELLA hyväksi ideaksi....mutta siitä hieman myöhemmin lisää. Maistiaisia toki ostettiin ja niitä maistellaankin sitten kaikessa rauhassa ja hyvässä seurassa... ;-)

Kukkaisviikolla täytyy piipahtaa viinikioskille Frenckeliin.

Miten paljon kuhnuria pitää puristaa että sperma lentää...?

2010-07-10T21:42:00.001+03:00

Eilen sitä tuumailtiin. Toisten mielestä kuhnuri sai kuolla heti, eli riittävästi ja toisten mielestä se tapahtuu hellemmin ja tapetaan vasta spermankeruun jälkeen. Kyseessähän on tietysti mehiläisen keinosiemennys, mihin hieman eilen myös tutustuttiin.

Varsinainen aihe eilen oli emonkasvatus. Kuvassa pesät järjestetty siten, että avosikiökakut ravisteltiin ylälaatikkoon (ruokkijamehiläiset) ja kennokuppeja varten jätetään sinne rako. Alaosastoon palautettiin emo (kehä vinossa laatikoita vasten) ja osastojen väliin tuli muovi jonka läpi mehiläiset eivät pääse kulkemaan.
Näin saadaan emoton fiilis ylälaatikkoon ja emokennojen kasvatus lähtee paremmin käyntiin.

Emokennokupit laitetaan pesään nuoltavaksi. Kehää kannattelee Ari Seppälä. Tämän jälkeen pätkä teoriaa ja sitten oli aika siirtää toukkia pesistä noudettuihin emokennokuppeihin. Ei muuten hätäisen miehen (-tai naisen hommaa ollenkaan...)

Tässä Juhani näyttää mallia kiinalaisella siirtoneulallaan. Siirrettävinä siis alla 2 vrk ikäiset toukat, eli PIENIÄ ovat penteleet...

Kesä kuluu

2010-07-01T23:20:00.000+03:00

kukkia ja mehiläisiä...tässä tapauksessa kyllä kimalaisia katsellen.
Reissuakaan ei tule tehtyä ilman, että silmäilee ympäristöä mehiläisen kannalta. Tämäkin kimalainen piti käydä Seinäjoella katsomassa tekeekö yhtä tarkkaa työtä siellä kun täällä kotinurkilla kaverit... Ja hyvin tuntui pölytystyö sielläkin onnistuvan. Paljon oli pikkukimalaisia näkyvissä toiset jopa tappelivat kuka missäkin kukassa saa olla. Ärhäkkää toimintaa =). Ja joenrannat olivat kyllä kukkia pullollaan, että kaikille varmasti riittää...

Kesähoitoa....vai pesähoitoa..

2010-06-22T10:51:00.001+03:00

Tässä näkymä pihatarhalta eilen. Pesät on tarkastettu ja hunajaa näyttää tulevan hyvin. Tosin emojen anto kuun alussa ei ollut onnistunut hyvin, joten jakamaan en päässyt nyt niin kuin olis ajatellut. Mutta parvikennoja on tulossa ja ne otin jo visusti erikseen, josko vaikka onnistuisi.... =)
Tuo näköhäiriö tuossa kuvan edessä on linssiä kohti lentävä mehiläinen, jostain kumman syystä ne tulevat aina kohti.
Taustalla istuu isäni, hänestä on mukava tulla katselemaan mehiläisten touhuja. Sen verran jo oppinut, että laittaa kiltisti hoitohaalarin päälle kun pesille mennään ;-)

Mammahan se siinä! Tuo iso ja tummempi mehiläinen tuossa keskellä on siis kuningatarmehiläinen. Vikkelä otus, että kameran kanssa on hankala pysyä perässä varsinkin jos omaa näkemistä haittaa kasvojen edessä oleva suojaverkko. Täällä pitäisi olla erikseen kuvaaja mukana....

kesäjuhlia

2010-06-13T22:48:00.000+03:00

Retulaseuran kesäjuhlat lauantai iltana. Sää ei kyllä suosinut, mutta vireää porukkaa siitä huolimatta.

Alkukesän satoa

2010-06-06T22:20:00.000+03:00

Mehiläisten kasvattaessa populaatiotaan ja uusien emojen kotiutumisesta tietoja odotellessa, pitää kerätä alkukesän herkut talteean. Tässä kuusenkerkkäsatoa kuivumaan menossa. Tummempi vihreä on mustakuusi, kaunis vaalea on kultakuusi ja raikas vihreä on tavallinen metsäkuusi.

Tässä kultakuusen "sormet".

Ja näin kaunis se on.

Suriseva kirjekuori

2010-05-29T22:08:00.000+03:00

Näistä postintädit tykkää. Varsinkin sijaiset ovat ihmeissään. Kirjekuori joka surisee, tässä ei edes lukenut päällä, että eläviä mehiläisiä... Mutta niitähän siellä tuli. Kolme mammaa ensihätään. Kuningatarmehiläisistähän on tietysti kyse. Ensimmäiset jaot on tehty, jotta saadaan porukka taas taistelukuntoon ennen syksyä. Tappioista ei lannistuta, korkeintaan vähän sisuunnutaan. =)

Näitä hieman häiriköin. Tein kaksiemokuntia etteivät pesät heikkene liikaa. Hyvä vahva porukka oli tämä, eikä turhan levotonta, vaikkeivät sateesta tykänneetkään. hanskastani löysin muutaman piikin, vaikkei mitään havaittavia vaurioita tullutkaan.

Nyt näyttää tältä. Taustalla näkyy katos missä vaakapesä. Vaakapesä on hieman heikossa hapessa, mutta vahvistin sikiökakulla, katsotaan toipuuko, vai mitä tapahtuu. Uutta vaakaa odotellaan saapuvaksi... Sellasta tältä vuosisadalta olevaa... Ja tulokset näkyy pikapuoliin nettisivuilta kunhan webbiwelho ehtii.

Nyt se sitten tuli -kesä-

2010-05-22T22:40:00.000+03:00

Kesä sitten tuli niin, että mäjähti. kaikki kukkii nyt yhtä aikaa, voikukat, omenat, luumut, mustikat, marjapensaat....eikä vuokot ole ehtineet vielä kuihtua. Mehiläisellä on valinnan vaikeus. Saa nähdä riittääkö loppukesäksi kukkia ja tuleeko nyt halla kun kaikki kukkii.... Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
omena pölytyksestähän sanotaan, että jos minuutissa löytää kahdeksan mehiläistä, pölytys onnistuu hyvin. Minä pääsin laskuissani paljon pidemmälle.

Perjantain-lauantain vietin Paijassa, havaintopesäkoulutuksessa. Kaunis paikka, hyvä ruoka, lämmin sauna...
Paljon tietoa pitäisi kerätä talteen ja mitä kaikkea sillä sitten tehdäänkään..... Taas oppi uutta ja päässä pyörii miljona ideaa odottamassa jalostumista. Jatkoa odotellessa.

Jotten aina puhuisi vain mehiläisistä...

2010-04-30T23:28:00.000+03:00

...niin puhutaan välillä kimalaisista. Tänään nimittäin pyydystin pihalta kuningattaren, joka selvästi oli sen näköinen, että kotikolo pitäisi löytää. Tein sellaisen kenkälaatikosta. Hieman kuivia heiniä pohjalle, evääksi annoin hieman hunajaa ja siitepölyä. Nyt odotellaan jännityksellä pari päivää, jotta kotiutuminen sujuu rauhassa ja vasta sitten käyn kurkistamassa, mitä sinne kuuluu. Toivottavasti pesän rakennus on silloin vauhdissa ja muninta aluillaan. Pahvilaatikko kestää kesän, jos ei se aivan vesisateessa likoa. Syksyllähän kimalaisista kuolevat kaikki muut paitsi se kuningatar, joka etsii itselleen jonkun kivan kolosen talveksi.
Kuulemani mukaan sinne voisi hyvin sujauttaa vaikka pari työmehiläista mukaan kaveriksi avustamaan lasten hoidossa niin kuningattarelle jäisi enemmän aikaa munimiseen ja näin kimalaisyhdyskunta vahvistuisi hieman nopeammin.
Pölyttäjien merkityshän on meille valtavan suuri ja tällä tavoin pölyttäjien määrää saa lisättyä omalla pihallaan ellei halua paneutua mehiläisten hoitoon. Ja kyllähän se kimalainenkin taitaa hunajanteon, joten ehkä sieltä pienet maistiaiset saattaa saada jos hyvin käy.
Kuvia laitan kunhan on ensin jotain kuvattavaa...

Messukierros on alkanut

2010-04-26T08:58:00.002+03:00

Viime lauantaina eli 24.4.2010 oli Loimaalla Kristallia ja suolaa hyvinvointimessut.

Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta kyllä ihmiset sinnekin löysivät. Tarjolla oli mielenkiintoisia luentoja ja näytteilleasettajia Äitimaa- tyyliin. Valitettavasti kamerani ollessa edeelleen kateissa kuva jäi siis ottamatta. hauskinta tässä on se, että ajat mielestäsi kauas, tapaamaan niitä ihmisiä jotka ovat aina siinä lähellä.

********

Pirkka-hämeen mehiläishoitajien voimin olimme mukana Puutarhamessuilla 16.-18.4.2010. Tarjolla oli tietenkin hunajaa hunajaa monessa eri muodossa. Maistatimme makuhunajia ja jaoimme mukaan esitteitä ja hunajapusseja mistä oli helppo tankata energiaa vaikka uuvuttavan messukierroksen aikana.

Lauantaina ja sunnuntaina näkyvillä oli myös mehiläiset itse lasipesässään, mutta valitettavasti itse en voinut olla paikalla koko viikonloppua, sillä samaan viikonloppuun osui myös alamme seminaari ja kevätkokous.

Valitettavasti tulivuorentuhka esti lentoliikenteen ja näin seminaarimme amerikkalaisvieras ei siis päässyt Ruotsia pidemmälle. Mutta netistä löytyy tietoa ja videoita Corwin Bell-haulla.

*********

Edellinen viikonloppu vierähti Äitimaa messuilla Tampereen yhteiskoululla. Paikka oli jälleen uusi, mutta toimi loistavasti. Nyt näyttäisi hyvältä, että syksyn Äitimaa-messut olisivatkin samassa paikassa. Vahvistusta odotellessa....

Paju ei ole pötyä, eikä pajunköysi ole ollenkaan huono asia.

2010-04-12T11:04:00.000+03:00

Nyt on pajunkissojen aika. On siis kevät. Mehiläisille paju on se kevään ensimmäinen ja myös tärkein ravintokasvi.
Suomesta pajuja löytyy parisenkymmentä lajia ja ne myös kukkivat hieman eriaikaisesti, toiset ennen lehtien puhkeamista, toiset vasta sen jälkeen.

Paju on ilon symboli ja se mielletään naiselliseksi. Mutta se on myös kuoleman ja surun kasvi. Paju yhdistetään usein myös noitiin, koska pajun varjo muistuttaa vanhaa naista/ noitaa ja pajut kuiskivat tuulessa. Monissa lauluissa lauletaan itkevistä pajuista (weeping willows). Sieltä pajun nimi myös juontaa, willow ja witch juontuvat vanhan englannin sanasta wigle tai divination (ennustaminen). Noitaluudat sidotaan pajunvitsoilla. Virpomalla pajunkissaoksilla kosketettava sai uudistavaa elinvoimaa.
Paju on intuition kasvi, käytännöllisyys, arvoituksellisuus ja sinnikkyys kuuluu sen ominaisuuksiin. Pajua käytetään rakkauden ja suojelun seremonioissa. Pajun kuuenergia auttaa meitä vapautumaan tunnetukoksista, antaa toivoa ja inspiroi. Se auttaa surua nousemaan pintaan ja parantumaan nopeammin.
Tässä hyvin lyhyesti henkimaailman puolesta, pajusta löytyy paljon kirjoituksia, se on inspiroinut monia. Jostain syystä ....

Energiakasvina paju on loistava nopeakasvuisuutensa vuoksi ja aivan liian aliarvostettu. Samoin maaperän puhdistajana.

Punonnassa paju on loistava. Taipuisa, kestävä ja kaunis. Ohjeita ovat netti ja lehdet pullollaan.

Rohtona paju on laajalle levinneenä hyvin yleisesti käytetty.
Pajunkuorta on käytetty kipuun ja kuumeeseen hyvin yleisesti, mutta sen avulla on myöskin pystytty estämään ei toivotut raskaudet. Viiniin sekoitettuna pajua annettiin malariaan tai niistä tehtiin lemmenjuomaa. Lehtiä on käytetty myös tupakan asemasta. Intiaanit ovat kaäyttäneet pajua varsin monipuolisesti, erityisesti verilääkkeenä (houmat ja seminolet).
Vaikuttavia aineita pajussa on mm. salisyylihappo, joka torjuu tulehduksia, sekä salisiini, saligaani, että salisyylialdehydi, ne alentavat kuumetta, lievittävät kipuja, helpottaa nivelreumaa ja vilustumista, rauhoittavat, supistavat ihoa ja estävät bakteerien ja sienten kasvua.
Kipuun pajua nautitaan usein keitteenä, uutteena tai iholle voideltavina voiteina.

Lähteinä mm. Toivo Rautavaaran, Sinikka Piipon kirjallisuus sekä netin lukuisat artikkelit.

Tästä mallia

2010-04-05T19:37:00.001+03:00

Mehiläisistä on apu moneen lähtöön. Vähän rohkeuttahan tuo hoito luonnollisessa ympäristössä vaatii, mutta sama voidaan tehdä lääkärin valvonnassa ja yhdellä neulanpistolla kerrallaan.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010040511419239_tr.shtml

Aika herätä talviunesta

2010-04-02T19:47:00.000+03:00

Enää en malttanut pysyä nahoissani vaan menin kurkkimaan mitä sinne pesiin kuuluu. No kovin hyvää ei kuulunut moneenkaan pesään. Tämäkin oli kuollut, vain muutama mehiläinen koko yhdyskunnasta jäljellä.
Ruokaa oli vielä jäljellä, mutta mehiläiset olivat hävinneet. Pesä oli muutenkin siisti ja raikas, joten ongelmana ei ole ollut kosteus eikä nosema.

Löytyi jostain sentään eloakin, vaikkei tämäkään porukka ole turhan vahva. Ruokaa on vielä, mutta kyllä tässä kytiksellä pitää olla, ettei se pääse loppumaan kesken. Lunta on vielä melkoinen kerros, joten vuokkoihin ja leskenlehtiin on vielä aikaa.

Puhdistuslennon jälkiä hangella.

Talvipäivän puuhia

2010-03-10T20:50:00.000+02:00

Tässä näitä pino ja lisää pitäisi tahkota. Kehiä. Näistä puuttuvat vielä rautalangat ja vahalevyt, olosuhteet kun olivat pakkasilla siihen hieman liian koleat. Nyt alkaa taas työtiloissakin tarkenemaan joten eikun hommiin puhdistuslentoa odotellessa.

Meinaa se piru iskeä minuunkin

2010-02-26T21:12:00.002+02:00

Flunssa nimittäin.
Mutta ei hätää, maailman paras flunssalääke on nimittäin inkivääri-sitruuna-hunajajuoma. Jos en väärin kuullut myös Vappu Pimiä tätä radiossa kovasti mainosti ja hyvä niin, nimittäin kyllä tällä lähtee.

Itse teen sen näin:
iso inkiväärinjuuri paloitellaan n. sentin paloiksi ja kattilaan.
Päälle litra/ puoltoista vettä ja keitellään n. 10min.
Puristetaan sekaan kaksi reipasta sitruunaa ja makeutetaan sopivaksi hunajalla (3-5rkl riippuu miten happamasta pitää).

Hörpitään lämpimänä aina kun nenä alkaa tukkeentua, pärskityttää tai viluttaa. Jos keitteen maku liian vahva voi juomaa käyttää tiivisteen tapaan ja lisätä esim. puoli kupillista vettä ennen nauttimista.
Sitäpaitsi- se on niin hyvää!

Tuolta linkistä löytyy myös muita hyviä inkiväärijuttuja.

Etsi kuvasta mehiläispesä

2010-02-17T12:54:00.001+02:00

Lunta on.
Helmikuu kohta lopuillaan, eikä edes pakkanen meinaa hellittää.
Viime vuonna mehiläiset suorittivat puhdistuslentonsa (siis sontivat talven pinnaamisen jälkeen...) 18.3. Siihen ei enää ole kovin pitkälti, eikä pajun kukinnasta vielä oikein näy kunnon merkkejä. Pitänee alkaa sekoittelemaan pieniä ruokaeriä ja viedä pesiin ettei nälkäkuolema yllätä. Saisi vaan olla yksi sellainen lämpöisempi päivä kun käy pesiä raottelemassa, etteivät jäähdy liikaa. Ja lumia saa kohta lapioida suuaukoilta pois. -Ja tänä vuonna, sitä lapioitavaa riittää...

Tunnelmia talvipäiviltä

2010-02-07T20:24:00.000+02:00

Kotiuduin tässä juuri mehiläishoitajien talvipäiviltä Tuusulasta ja kyllä täytyy myöntää, että hauskaakin oli. -jälleen kerran. Linkistä löytyy viikonlopun ohjelma.
Mielenkiintoisia puhujia Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta omien kotimaisten lisäksi. Ja myös Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs kävi meitä tervehtimässä ja kertoi, että myös lähetystön pihalla aletaan hoitamaan mehiläisiä. Nähtäväksi jää mitä kaikkea Barak Obaman liikkeelle laittama pallo meille tuokaan tullessaan.

Hunajan ja mehiläisten parissa tehdään tällä hetkellä paljon tutkimustyötä, mikä on aivan loistavaa, mutta ei vielä läheskään riittävästi. Pölytys ja sen merkitys on näistä yksi tällä hetkellä työn alla olevista tutkimuksista. Kiistaton totuus on, että pölytyksen merkitys ihmisille on suuri jo pelkästään ravintoa ajatellen, puhumattakaan sen merkityksestä ympäristölle yleensä. Samaten kasvien merkitys hunajan ominaisuuksiin on asia mikä mietityttää. Manukahunajasta kuuluu hienoja uutisia maailmalta, mutta yhtä lailla puheenaiheena voisi olla suomalainen horsmahunaja, joka on meillä kuitenkin hieman harvinaisempaa kuin luulisi.
Hunajan antibakteerisuudestakin puhuttiin taas hieman lisää, mutta vieläkään emme saaneet tietää kaikkea.... näin pidetään hulluja jännityksessä =), tiedämme toki että se toimii monien bakteerien, jopa MRSA voidaan taltuttaa hunajan voimin, mutta tietysti tarvitsemme tästä myös sitä tieteellistä todistusaineistoa.

Kannattavuus on asia mikä näinä aikoina tietysti puhuttaa alalla kuin alalla, mutta se on mehiläispuolella asia mikä on pitkälti korvien välistä kiinni, eli omista hoitomenetelmistä ja ehkä vielä enemmän tavoista ja tottumuksista kiinni, kuin varsinasesti koneista ja laitteista.

Kaikessa hiljaisuudessa

2010-01-26T12:17:00.001+02:00

..mutta homma etenee kuitenkin.

Olen vain niin unohtunut lukemaan muita ihania blogeja, että meinasi oman päivittäminen ihan unohtua.

Lisätilani alkaa olla jo mukavasti hahmollaan, ja pikkuhiljaa saadaan myös lämpö pysymään sisäpuolella, joten on paljon mielekkäämpää tehdä siellä myös töitä.... Jotenkin nämä paukkupakkaset tuntuvat melko kalseilta vanhassa navetassa. Mutta päivänpaisteesta huolimatta vielä on vetaydyttävä ikkunattomaan koppiin hetkeksi tuotantoa pyörittämään.

Projekti etenee

2010-01-12T18:39:00.000+02:00

Huonetila alkaa hahmottua ja villat on jo seinissä. Ahkerat apupojat tässä vauhdissa. Uusissa työtiloissa on nyt sitten ikkunakin, että tietää onko yö vai päivä...

Lunta tulvillaan

2010-01-10T19:52:00.000+02:00

Onhan sitä lunta tullut joo... piti tarkistaa pesien ilmansaanti, etteivät rassut tukehdu. Yksiosastoiset pesät hautautuvat jo ihan kummasti hankeen. Lumi on eristeenä hyvä ja muuta haittaa siitä ei ole, jos ilmareiät pysyy auki. Pesät kun hukkuu lumeen niin ei ne tintitkään sitten kolkuttele ovipieliä.

Pakkanen lie pelästyttänyt

2010-01-09T19:01:00.001+02:00

...kun tuntuu, että alkuvuosi menee ihan tunnelmoidessa, vai johtuisiko sittenkin näistä niin mahtavista talvisista keleistä. Kerrankin on lunta ja pakkasta... tosin vähempikin pakkanen piisaisi kun ei auton käyntiinlähtövarmuuskaan ole ihan huippuluokkaa näillä keleillä. Mutta jos kerrankin oltaisiin tyytyväisiä siihen, että on kylmää ja talvi silloin kun on sen aika, jos kesä sitten olisi myös ajallaan, ja lämmin....

Kesää tässä on tullut suunniteltua ja kalenteria hahmoteltua tälle vuodelle. Vauhti kun tästä taas kiihtyy niin on täysi työ pysyä mopon kyydissä.

Paljon olisi taas asioita tehtäväksi, niistä päällimmäiseksi nousee nyt toimitilaremontti. Lähtökohtana on vanha navetta jonka viimeiset parikymmentä vuotta on toiminut kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman tavaran varastona, siis siivottava riittää.... huhhuh! Hullun hommaa, mutta onneksi on apuna Hullu Renki ja pari reipasta siskon poikaa.

Sitten tietysti markkinoita. Tarkoitus on näyttäytyä samoilla markkinoilla kun viime vuonnakin jos ei isompia päällekkäisyyksiä tule. Kesän viikonloput on kysyttyjä joten jos jotain tapahtumia mielessäsi pyörii, mihin voisin osallistua niin äkkiä vaan viestiä tänne päin.

Uusi vuosi Uudet kujeet...

2010-01-05T14:07:00.000+02:00

Näistä tunnelmista startattiin vuoteen 2010.

Tulevalle vuodelle vauhtia lupasi palmusaaren muotoinen tina.

Aika Rauhoittua

2009-12-24T09:10:00.000+02:00

Hunajainen Nainen toivottelee kaikille Oikein Hyvää ja Makoisaa Joulua!

Huilataanhan hetki ja jatketaan kohti uutta vuotta uusin kujein.

Jouluiset markkinat

2009-12-20T21:52:00.000+02:00

Jämin joulukylä 12.-13.12. kuvassa tyynytaituri Mervi.

Hullu Renki tuurasi koko viikon Verkarannassa 11.-20.12.

Markkinahumu on tältä vuodelta tässä, nyt rauhoitutaan jouluun ja keratään voimia tulevalle vuodelle ja tulevaan tuotantotilaremppaan. Siitä lisää sitten ensi vuoden puolella...

Hupsista!

2009-12-16T08:13:00.002+02:00

Tyrninamut menivät kuin kuumille kiville....
Mutta ei hätää, herukkahunajamarmeladit saadaan viikonlopuksi myyntiin.

Tyrninamut pussiin hoi...

2009-12-09T23:19:00.000+02:00

Tässä hunajaiset tyrnimarmeladit paloiteltuna kuivumassa.

Ja sitten pussissa..

Ja näitä on toistaiseksi vain pieni erä saatavilla....

Muuttopuuhissa

2009-12-06T13:30:00.000+02:00

Pakkaset saapuivat ja mehiläisetkin malttoivat pysyä jo pesissään. Tässä siirretään pesiä kellaritalveutukseen. Olen laittanut aina noin puolet pesistä sisätiloihin talvehtimaan. Ne ovat turvassa tinteiltä ja olosuhteet pysyvät tasaisina, niitä ei kevät pääse yllättämään ennekuin annan luvan.
Ulkopesiä pitää tarkkailla läpi talven. Kissa toivottavasti pitää tintit pois pihapiiristä ja mahan pullotuksesta päätellen myös hiirikantaa on verotettu kiitettävästi. Ahkera Taku.
Tinttien haitta selvisi viime keväänä karvaalla tavalla. Muutaman pesän etuseinät oli nokittu murusille piilossa havujen alla. Onneksi parin pesän mehiläiset eivät moisesta piitaneet vaikka talosta seinä puuttui...
Mutta talitintti on ovela. Se käy pesän suulla koputtamassa ja kun yksi pahaa aavistamaton mehiläinen tulee tarkistamaan mitä siellä tapahtuu -zap-, mehiläinen on napattu jo parempiin suihin. Ja jos tämä tehdään monta kertaa päivässä läpi talven, ei yksi pesällinen edes riitä ruokkimaan paria nälkäistä tinttiä jotka ovat päässeet tuoreen lihan makuun. -ja näille tinteille ei maistu enää pähkinät, auringonkukan siemenet, eikä talipallot.... Tutkittu juttu.

Siskonpojat ja Hullu Renki avustivat sisätiloihin muuton kanssa.

Hihat Hunajassa

2009-12-03T08:10:00.001+02:00

Vai pitäisikö sanoa marmelaadissa...

Tästä testierä kotiväelle. Mustaherukkahunajamarmeladi tehtynä kotoisesti mummun mustaherukkamehusta. Pektiinierä tuli siis testattua ja ohje mitoitettua, joten voimme siirtyä yrttien ja hunajan pariin takaisin. Ruusunlehtivarastoni on vaan valitettavasti pieni (- ensi kesänä siis istutellaan ruusuja, paljon ruusuja...) ja nekin vähät muhivat nyt Lemmenhunajaa varten, mutta kyllä sieltä hyllyltä jotain muutakin hyvää löytyy, mennäänpä tutkimaan.

Ai herkkua, nami, nami!

2009-11-21T21:06:00.000+02:00

Tätä herkkua purkitin tänään kilokaupalla, nimittäin hapankaalia... Voi kun siitä tulikin hyvää. Punertava väri johtuu porkkanasta ja oli seassa vähän omenaakin. Ja tietysti valkosipulia ja hunajaa.

Hapattaminen on menetelmänä vanha ja välttämätön. Kun ei ollut pakastimia, jääkaappeja ruoka joko kuivattiin, suolattiin tai hapatettiin. Samalla turvattiin myös ravintoaineiden saanti ympärivuoden. Hapankaalin arvo huomattiin ehkä parhaiten kapteeni Cookin aikana kun keripukki vaivasi merimiehiä. Laivan ruumaan lastattiin tynnyrikaupalla hapankaalia matkaevääksi...

Myös mehiläinen hallitsee hapattamisen taidon. Oman ravintonsa eli siitepölyn mehiläinen säilöö hapattamalla, näin syntyy perga eli mehiläisleipä. Maailmalla sitä löytyy markkinoilta myös ihmisten nautittavaksi, meiltä suomesta...toivottavasti... joskus...

Myös meteen lisätään maitohapppobakteereja ja entsyymejä ja käymisen tuloksena muodostuu hunajaa.

Maitohappokäymisen hyödyt on kiistattomat. Hapatettu ruoka on elimistölle jo "esisulatettu", joten se ei aiheuta vatsavaivoja vaan päinvastoin maitohappotuotteet tasapainottavat vatsahapon liian vähäistä, mutta myös liiallista tuotantoa. Myös viljan monimutkaiset proteiinit pilkkoutuvat paremmin sulavaan muotoon.

Maitohappokäyminen vähentää ja jopa tuhoaa haitallisia aineita esim. syaanivetyjä, nitriittejä, oksaalihappoa ja glukosideja.

Valkokaalista vapautuva koliini laskee verenpainetta ja tasoittaa ravintoaineiden siirtymistä vereen. Asetylikoliini puolestaan pistää suolen verenkierron liikkeelle ja lisää sen liikkuvuutta.

Pieneliöiden aineenvaihdunta puolestaan tuottaa B-vitamiineja (foolihappoa, tiasiinia, riboflaviinia, niasiinia ja biotiinia), sekä omega-3- rasvahappoja. Tähän tietysti lisätään vielä kaikki ne hyvät ravintoaineet mitä hapatettavissa kasviksissa on jo valmiiksi.

Lumi suli, pakkanen meni...

2009-11-20T23:09:00.000+02:00

Eikä ole edes kevät. No, sadetta tässä olen manannut saapuvaksi koko kesän joten antaa sataa nyt vaan. Jospa se vaikka menisi sinne meidän kaivoon...

Joulumarkkinat käynnistyvät ensi sunnuntaina ja tule joulu kultaista kuunnellaankin sitten kyllästymiseen asti. Nyt vuorossa Haiharan kartanolla Kaukajärven marttojen joulumyyjäiset. Tässä on sekoiteltu piristettä, puhdin palauttajia ja muita makuja varastot pullolleen.

Talvi tulee mehiläistarhoille

2009-11-13T19:08:00.000+02:00

Tällä viikolla alkoi tuntua ekan kerran talvelta, pakkanen pysytteli päivälläkin alle nollan, hieman lunta ja auringonpaistetta. Silti näidenkin pesien edessä oli havaittavissa lentoa. Kokonaan eivät ole pörriäiset ulkomaailmaa vielä hylänneet.

Ravintoahan ei luonnosta enää löydy, joten ulkoilu on lähinnä pientä lenkkeilyä ja siipien verryttelyä. Talvivarastoilla mehiläiset ovat eläneet jo jonkun aikaa, toivotaan ettei keväästä tule liian pitkää, jotta ravinto riittäisi kevääseen saakka ja kun paju alkaa kukkia olisi jo lempeitä lentosäitä.

Paju itsessään on luonnolle ja henkimaailmalle hyvinkin tärkeä puu/pensas, vaikka sitä rikkakasvina vihataankin.

Salisylaattien ansiosta sitä on käytetty kuume ja tulehduskipulääkkeenä. Kelttien puukalenterissa paju (15.4.-12.5.) on ominaisuuksiltaan käytännöllinen, neuvokas, arvoituksellinen ja sinnikäs. Taikakaluissa se on ennustamisen, suojelun ja surusta vapautumisen väline. Paju on aina liitetty noitiin, ehkä osittain siksi, että sen varjokuva muistuttaa usein hulmuavahelmaista noitaa... (willow = paju , witch = noita perustuvat sanaan wigle = ennustaminen) Myös käärmeiden ja pajun katsotaan edustavan samoja voimia.

Pajun oksilla on etsitty vesisuonia ja niillä virvotaan kevät ja uusi elämä tervetulleeksi.

Äitimaa-messut Steiner koululla

2009-11-09T22:52:00.000+02:00

Viikonlopun Äitimaa-messut oli todella mielenkiintoinen tapahtuma kaikin puolin. Näissä tapahtumissa ihmiset ovat ehkä se mielenkiintoisin anti. Tosin luentopuoleltakin löytyi paljonkin kiinnostavaa. Itselleni ehkä mielenkiintoisin oli Sinikka Piipon luento kasviemme salaisista voimista. Jostain kumman syystä myös samainen kirja tarttui mukaani messuilta...

Uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja kontakteja syntyi, sitä ei tiedä mitä kaikkea tämä vielä poikiikaan kun mielikuvitukseni pääsee vauhtiin. Kaikkea ei ole vielä ehtinyt tuumailla kovin pitkälle sillä koulutunteihin valmistautuminen ja niiden pitäminen haukkaa päivästä oman olennaisen osansa. Tänään vierailin Kautialan koululla, huomenna taas suuntaan katseeni Valkeakoskelle.

Mutta uutta on opittu ja lisää opitaan joka päivä. Tulevaisuus näyttää mihinkä näitäkin tietoja vielä tarvitaan...

Vaha muuttaa muotoaan

2009-11-05T21:37:00.000+02:00

Tässä mehiläisvaha ehkä siinä kaikkein tutuimmassa muodossaan. Kynttilöinä. Antiikkikynttilätalkoot aloitin jo alkuviikolla, jotta Äitimaa-messuillekin riittäisi muutama. Tuohuksiakin on tehtynä jokunen nippu. Näissä kynttilöissä olen pitäytynyt originaalivärissä lähinnä sen takia, että syviä valupatoja on tällä hetkellä yksi ainoa...

Kynttiläverstaalla alkaa tapahtua

2009-10-28T18:28:00.000+02:00

Joulu se tulla jollottaa ja kynttilälaatikot ammottavat vielä tyhjyyttään. Kumma homma, eikö se vaha muka itsestään sula ja hyppää muotteihin jäähtymään... Kummallista. No kyllä tässä vielä ehtii, mulla on monta yötä aikaa ;)

Kuvassa kaikki keltaisen sävyt ovat täysin luonnollisia vahan värejä, mutta punainen saadaan aikaan okralla. Värin voimakkuus on täysin ranneliikkeestä kiinni, joten lähes jokainen kynttilä on eri sävyinen. Erät teen pieninä koska muotteja on vähän (ovat melko hintavia) ja ettei vain vahingossakaan tulisi montaa samanlaista. Erilaisuus on rikkaus! Nokkoset ja pinaatit on vielä keittelemättä, jotta saisin vihreätä väriä, mutta ehkä huomenna...

Ja muistattehan, että mehiläisvaha on se aito ja alkuperäinen kynttilän raaka-aine jos ammoisista ajoista lähtien. Se palaa kauniisti ja turhia valuttelematta, eikä kärytä.

Koulutunteja tuli tänään pidettyä taas muutama lisää ja kyllä Rauhalan koululla osattiin esittää tosi hyviä kysymyksiä.

Kouluilla kuullaan

2009-10-24T21:33:00.000+03:00

Maanantaina alkaa tämän syksyinen rutistus koulutuntien puitteissa. Vaikutusalueena tänä vuonna Valkeakoski ja Kangasalta niitä kouluja mitkä viime vuonna jäivät väliin.
Tarkoituksena tietysti kertoa niin lapsille kuin opettajillekin mehiläisistä, pölytyksen merkityksestä ja hunajasta. Kotitaloustuntien puitteissa tutustutaan hunajan käyttöön ruuanvalmistuksessa.

Taas oppii ympäristökuntia kun seikkailee siellä ja täällä. Joka päivä, jotain uutta...

Kammotukset kaiteella

2009-10-20T08:12:00.000+03:00

Näin se meidän kurpitsakekomme jalostuu.
Ongelma on vain kun pakastimet on täynnä sisuskalut ei mahdu sinne jemmaan. Siemenet on kuivattu ja suolattu ja valmiita naposteltaviksi. Pitänee varmaan hapattaa kurpitsaakin.

Tarvitsee varmaan kehittää oikein villi sadetanssi, sillä meillä ei kyllä syyssateita ole ollut. Toissapäivänä tuli 4mm, mutta ei se oikein riitä. Vuotuisesta sademäärästä ei ole tullut kuin alle kolmasosa ja sekin tuli jo keväällä, eikä siis näy kaivonpinnassa laisinkaan. Tilanne ei näytä lupaavalta sillä lämpötilat ovat olleet öisin pakkasella jo toista viikkoa, eikä se päiväksi nouse kuin juuri juuri plussalle.

Kori kukkuroillaan kurpitsoita

2009-10-14T23:15:00.001+03:00

Kuten kuvasta voi päätellä meillä kurpitsan pölytys onnistui todella hyvin. Näitä syöpötelläänkin sitten tovin...
Osan näistä piti olla niitä jättiläisiä, mutta viileät ilmat pitivät huolen linjoista... Kyllä näistäkin komeita lyhtyjä saadaan halloweeniä varten.

Ilmat pysyttelevät näillä leveysasteilla tuossa nollan lähettyvillä, mikä tarkoittaa sitä, että mehiläiset muodostavat talvipallonsa ja pysyttelevät sisätiloissa tästä eteenpäin. Emo on jo lopettanut muninnan talviajaksi ja huilailee tuonne helmikuulle asti. Talvipallo muodostuu aina viimeisten sikiöiden päälle, jotta ne pysyvät lämpiminä. Talven mittaan pallo liikkuu sivu / pystysuunnassa sinne missä ravintoa on.
Pesän lämpötila pallon sisällä on ulkoilman lämpötilasta riippumatta 20-30 astetta ja pallon pinnalla vain n. 7 astetta. Lämpötilan säätö onnistuu helposti joko hieman harventamalla tai tiivistämällä mehiläisten välejä.

Toisin kuin kuningatar, tarhaaja ei ehdi tässäkään välissä juuri huilailla.
Kalustoa pitää putsata ja varastossa riittää siivottavaa. Korjattaviakin laatikoita ja kehiä olisi.
Kissa on onneksi päässyt hiirien makuun, joten kakustojen suojeluasiat alkaa olla kunnossa.

Viheliäiset visiot

2009-10-11T19:07:00.000+03:00

Kouluttautumisessa on yksi paha puoli.
Se, että aina kun tulee kotiin, pää on niin julmetun täynnä hyviä toteuttamiskelpoisia visioita. Ne tietysti kirjataan ylös ja monia aloitetaankin, mutta sitten alkaa käytännön tasolla tökkiä. Ensin loppuu aika, sitten loppuu tila ja sitten muut resurssit... Pahkeinen. Taas joutuu karsimaan jostain ja se ei ole miellyttävää.

Näin komea oli aamu kun starttasin kohti Hartolaa. -ja liukas.

Hulluja nuo hornetit

2009-10-04T21:24:00.001+03:00

Katselin juuri äsken aivan mahtavan dokumentin viasat naturelta herhiläisistä ja japanilaisista mehiläisistä. Ei voi muuta sanoa, kuin, että mehiläinen on fiksu. Ja tuossa taistelulentokoneessa oli yksi hyvin silmiinpistävä vika. Ylikuumeneminen. Taistellessaan mehiläisiä vastaan herhiläinen ensin ryöstää mehiläisen kerrallaan pesään vietäväksi (ruokaa toukille), mutta innostuessaan tappamisesta, tappaa huvikseen mistä johtuen käy niin ylikierroksilla, että tappaa myös itsensä, kuumenemalla liikaa. 35000 mehiläisen yhdyskunnan hävittämiseen sadalta herhiläiseltä meni kolme tuntia.
Eurooppalaisen mehiläisen viaksi koitui liiallinen hyökkäysvimma (porukka ulos pesästä ja vihollisen kimppuun), japanilainen villimehiläinen oli fiksumpi ja antoi herhiläistiedustelijan ensin tunkeutua pesään ja sitten vasta kävivät ylivoimalla kimppuun. Lopulta lämpö tappoi herhiläisen...
Ja tuo budhien kärsivällisyys ja luonnon kunnioittaminen. Itse kun pystyisi edes viidesosaan siitä....
Mutta eräs asia pitää ehdottomasti testata ensi kesänä. Orkideat.

-ai niin, ja arvatkaapa miten japanilaiset juhlivat herhiläispesän tuhoamista!!?
uppopaistavat mokomat ja nauttivat saken kyytipoikina... =) -kunnon mehiläistarhaajia nuo kollegat auringonnousun maassa.

Tuolla videopätkä Hornets from Hell
http://www.youtube.com/watch?v=R5QxUR-mZVM&feature=fvsr

Pistetään, pistetään propolista poskeen..

2009-10-03T10:34:00.000+03:00

Kuvassa puhdistamatonta propolista.

Kun saisi taas äänensä takaisin, niin puheliaskin voisi olla levollisin mielin ja höpöttää rauhassa.
Torstai-iltana oli Sahalahdella Martta-ilta ja parin tunnin puhuminen veti tämänkin puhemoottorin hetkeksi hiljaiseksi. Kiitoksia Martat, vastaanotto oli loistava.
Propolisuutepullossa pohja kohta häämöttää, kun on sitä tullut "ryypättyä". Kyllä se aina helpottaakin ja polttelu puuduttaa kurkun hetkeksi, laiska kun ei jaksa laimentaa vaan ottaa sen raakana...
Propolis kun uuttuu parhaiten vähintään 40% alkoholiin, mielellään vahvampaan jos on saatavilla.
Propoliksella tarkoitetaan kittivahaa ja nimi tulee kreikan sanoista 'pro' 'polis', ja suomennettuna siis kaupungin puolesta. Tällä aineella mehiläiset tilkkivät pesäänsä ja desinfioivat pintoja. Näin hillitään tautien leviämistä ja pidetään pöpöt kurissa.
Samasta syystä propolista käytetään paljon hygieniatuotteissa puhdistavana, hoitavana ja säilövänä ainesosana.
Mehiläinen kerää propoliksen puiden silmujen pihka/ hartsimaisista aineista ja kuljetetaan pesään samoin kuin siitepöly. Joten propolis sisältää aina hieman myös siitepölyä.
Propoliksesta on löydetty n. 300 erilaista ainesosaa ja n. puolet on balsameja ja hartseja, n. 20-30% vahaa ja rasvahappoja, n. 10% eteerisiä öljyjä sekä n. 5% siitepölyä, hivenaineita, aminohappoja, entsyymejä, flavonoideja.

Siitepölysatoa

2009-09-26T13:04:00.000+03:00

Tässä hieman väriskaalaa tämän vuotisista siitepölyistä. Kaikki värit eivät tietysti sekamelskasta erotu kovin hyvin, mutta joka erää ei tule tallennettua erikseen.
Tästä sitä saa sitten potkua talveen. Hieman energiaa, runsaasti hivenaineita, aminohappoja, vitamiineja, entsyymejä ja myös hiven rasvaa mikä on välttämätöntä imeytymisen kannalta. Ja luontaisella tavalla yhdistettynä, joten siitepölyn imeytyvyys päihittää kyllä monet keinotekoiset vitamiinivalmisteet mennen tullen.
Siitepöly sinänsä on metka juttu. Ensinnäkin se saa ihmiset hymyilemään kun aletaan puhua kukista ja mehiläisistä. (-hymy edistää myös terveyttä...) Sitten kun ruvetaan pohtimaan miten mehiläinen siitepölyn kerää ja kuljettaa pesään ainakin lapsilla on todella hauskaa.
Mehiläinenhän harjaa siitepölyn heteistä takajalkojensa vasuihin, pysyminen siellä varmistetaan pienellä pisaralla mettä, sitten vain lentäen kotiin "villahousut" jalassa. "Housujen" väri riippuu täysin siitä mistä kasvista siitepöly on peräisin, esimerkiksi ruskeat ovat apilasta, oranssinkeltainen voikukasta, vihreät mesiangervosta...
Kertalennolla mehiläinen saa vietyä kaksi palleroa kotiin, eli n. 8-12mg ja sen keräämiseen menee n. 6-10 minuuttia, joten kovin kustannustehokasta toiminta ei ole, mutta siitepöly on välttämätön ravintoaine mehiläisille, ja siihen panostetaan. Ja jos julma riistäjä alias mehiläistarhaaja niinkuin minä asentaa pesän eteen keräyslaitteen, siitepölyn keräämistä tietenkin tehostetaan, jotta pesä säilyy elinvoimaisena.
Julma totuushan on - jos ei ole siitepölyä, ei ole mehiläisiä ja pikkuhiljaa olemassa olevat kasvit häviävät kun pölytystä ei tapahdu ja jos asiat etenevät tarpeeksi pitkälle on ihmiskunnan selviäminenkin kyseenalaista. Ei tämä ihan parissa vuodessa tapahdu niinkuin villi huhu kertoo, mutta mahdollista se on. Varsinkin jos ihminen vielä omaan tapaansa edesauttaa tuhon etenemistä.
Kysymys kuuluukin: Mitä tästä?

Sikapossulenssu

2009-09-21T11:12:00.000+03:00

..tai mikä lie kaatoi nyt tämänkin yrttimuorin punkan pohjalle. Olen nauttinut runsain määrin valkosipulia, propolista, tehnyt suolakääreitä ja huuhdellut onteloita sarvikuonokannulla, poltellut eteerisiä öljyjä tuoksulampussa, mutta silti se vaan tauti iski. No kerran vuodessa kun sairastaa niin vastutuskyky "päivittyy".

Ehkä nyt on aika istua sohvannurkkaan miettimään relaxanttiöljyn koostumusta... tai ihan vaan lukea uusinta Coelhoa..

Nyt huilaten pari päivää, jotta loppuviikosta ollaan taas reippaina työn ääressä. Keskiviikkona nautitaan aamukahvit Tulisieluisten ystävien seurassa ja torstaina on syysmarkkinat Ahlmannilla klo 14-18.

Syksyn sävel

2009-09-16T09:21:00.001+03:00

Pian alkaa kaikki ympärillä kuihtua ja rapistua (...mutta minä en!..), alkaa syksyn sateet ja loskat. Jos muutaman nätin päivän vielä saisi, niin ehtisi kerätä pihalta loputkin rakennusaikaiset tavarat suojaan.
Linko on tältä vuodelta jo pesty ja siirretty varastoon. Saadun hunajan määrä ei tänä vuonna kyllä tuki nurkkia, liikaa ei tullut, mutta maku on sitäkin parempi.
Nyt olisi aika käydä kalusto läpi ja laittaa säilytettävät kennostot suojaan hiiriltä ja muilta tuholaisilta ja sitten sulatella kynttilävärkeiksi loput vahat. Pari savuntuoksuista päivää siis pihalla vahapadan ääressä vielä odottaa.

Talviteloille osa 1

2009-09-13T15:54:00.001+03:00

Tyhjät mehiläisosastot järjestellään aitan suojiin talveksi. Viime talvena myyrät ja hiiret tekivät siellä kennostoista melko pahaa jälkeä, joten nyt varustaudumme apujoukoin. Saanko esitellä Tiku ja Taku the mousebusters.

Syksy saa ja lehdet puiston..

2009-09-08T21:22:00.000+03:00

Luonto alkaa värittyä syksyyn. Koiranheisi hehkuu kauniina mehiläispesien takana.

2009-09-08T21:19:00.001+03:00

Tänään saatin osasta pesiä jo ruokintalaatikot pois.- joissain ne olivat olleet jo ehkä vähän liiankin pitkään.....

Puumilan Syysmarkkinat

2009-09-04T09:54:00.000+03:00

Huomenna makeillaan Kihniöllä kun on taas syysmarkkinoiden aika. Puumilassa siis 9-14.

Vielä puuttuu matkasta ainakin pakotuspalsamit ja joku hunajakin oli loppu. Koppisulkeisia siis tiedossa tämän päivän.-Kauheasti ei tänään moinen harmita kun ulkona sataa vettä. Päinvastoin, olen hyvin tyytyväinen kun sadaan kaivoon täytettä....

Ulkosalla reunuspäivänkakkarat saavat siis vielä tämän päivän kasvaa... ehkä pärjään vielä pari päivää ilman migreeniä.

Pellosta pöytään

2009-08-29T20:35:00.001+03:00

Tuli maisteltua ja haisteltua kauppahallin tunnelmia tässä pari päivää kun oltiin mukana Pellosta Pöytään tapahtumassa. Ihan mielenkiintoista oli, mutta olisin odottanut hieman enemmän yleisöä. Mainonta ei ilmeisesti ollut aivan kaikkia saavuttanut koska monet asiakkaista olivat täysin tietämättömiä moisesta tapahtumasta.

Pari päivää kun on ihmisten kanssa seurustellut ja hymyä pitänyt yllä vaikka vähän selkää pakottaakin, on ihanaa kun ympärillä on hiljaista, tosin tietokoneen hurinakin kuullostaa nyt kovalta ääneltä. Metsässä on ihana kävellä, mutta kuka sammuttaisi autojen äänet?

Pitänee taas mennä potkaisemaan mehiläispesän seinään, jotta täydellinen surina peittäisi taas kaikki muut turhat hurinat.

Nyt se sitten taitaa olla syksy

2009-08-25T08:06:00.000+03:00

-kyllä, kesä on ohi, hunajat on lingottu ja mehiläiset ruokinnassa. Satoa ei enää ole tullut hetkeen, joten tämän kesän osalta pitää jo luovuttaa.

Kesä ei ollut aivan niin hyvä kuin kelien perusteella olisi voinut kuvitella. Oli liian kuivaa, mikä tuntuu jo meidän kaivossakin... pohjavesi on huvennut metrillä.

Ja jos on kuivaa kukat eivät mesi kunnolla, vaikka näyttäisikin siltä, että ne ovat parhaassa loistossaan.

Ohessa videopätkä jossa Hullu Renki keskittyy olennaiseen...hunajaan.

Kunhan linko on putsattu ja enimmät hunajat on pyyhitty pois seiniltä ja lattioilta ;) pitänee keskittyä muuhun tuotantoon, sillä perjantaina ja lauantaina ollaan Tampereen kauppahallissa lähiruokatapahtumassa.

Tahmeata tämä

2009-08-20T21:52:00.001+03:00

Tässä sitä on, makeata kultaa.

Taas on urakoitu hikinen päivä. Haalarit on niin sokeriliemessä, että melkein seisovat itsekseen eteisessä, hanskojen kuivatteluun menee varmaan pari päivää...

Korvista enin surina on jo onneksi hälvennyt.

Kaikki reissarihöppiäiset on nyt haettu takaisin kotiin talveksi, mutta kylillä on vielä muutama pesä, mitkä odottavat vielä talviteloille laittoa.

kotitarha

2009-08-18T22:01:00.000+03:00

Tässä ne nyt sitten on, palkollisena olleet pörriäiset back home.

Ootellaan rauhassa pakkasia, ja sitten jemmaan kaverit kellariin talveksi.