Jotten aina puhuisi vain mehiläisistä...

...niin puhutaan välillä kimalaisista. Tänään nimittäin pyydystin pihalta kuningattaren, joka selvästi oli sen näköinen, että kotikolo pitäisi löytää. Tein sellaisen kenkälaatikosta. Hieman kuivia heiniä pohjalle, evääksi annoin hieman hunajaa ja siitepölyä. Nyt odotellaan jännityksellä pari päivää, jotta kotiutuminen sujuu rauhassa ja vasta sitten käyn kurkistamassa, mitä sinne kuuluu. Toivottavasti pesän rakennus on silloin vauhdissa ja muninta aluillaan. Pahvilaatikko kestää kesän, jos ei se aivan vesisateessa likoa. Syksyllähän kimalaisista kuolevat kaikki muut paitsi se kuningatar, joka etsii itselleen jonkun kivan kolosen talveksi.
Kuulemani mukaan sinne voisi hyvin sujauttaa vaikka pari työmehiläista mukaan kaveriksi avustamaan lasten hoidossa niin kuningattarelle jäisi enemmän aikaa munimiseen ja näin kimalaisyhdyskunta vahvistuisi hieman nopeammin.
Pölyttäjien merkityshän on meille valtavan suuri ja tällä tavoin pölyttäjien määrää saa lisättyä omalla pihallaan ellei halua paneutua mehiläisten hoitoon. Ja kyllähän se kimalainenkin taitaa hunajanteon, joten ehkä sieltä pienet maistiaiset saattaa saada jos hyvin käy.
Kuvia laitan kunhan on ensin jotain kuvattavaa...

Messukierros on alkanut

Viime lauantaina eli 24.4.2010 oli Loimaalla Kristallia ja suolaa hyvinvointimessut.

Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta kyllä ihmiset sinnekin löysivät. Tarjolla oli mielenkiintoisia luentoja ja näytteilleasettajia Äitimaa- tyyliin. Valitettavasti kamerani ollessa edeelleen kateissa kuva jäi siis ottamatta. hauskinta tässä on se, että ajat mielestäsi kauas, tapaamaan niitä ihmisiä jotka ovat aina siinä lähellä.

********

Pirkka-hämeen mehiläishoitajien voimin olimme mukana Puutarhamessuilla 16.-18.4.2010. Tarjolla oli tietenkin hunajaa hunajaa monessa eri muodossa. Maistatimme makuhunajia ja jaoimme mukaan esitteitä ja hunajapusseja mistä oli helppo tankata energiaa vaikka uuvuttavan messukierroksen aikana.

Lauantaina ja sunnuntaina näkyvillä oli myös mehiläiset itse lasipesässään, mutta valitettavasti itse en voinut olla paikalla koko viikonloppua, sillä samaan viikonloppuun osui myös alamme seminaari ja kevätkokous.

Valitettavasti tulivuorentuhka esti lentoliikenteen ja näin seminaarimme amerikkalaisvieras ei siis päässyt Ruotsia pidemmälle. Mutta netistä löytyy tietoa ja videoita Corwin Bell-haulla. 

                                                                *********

Edellinen viikonloppu vierähti Äitimaa messuilla Tampereen yhteiskoululla. Paikka oli jälleen uusi, mutta toimi loistavasti. Nyt näyttäisi hyvältä, että syksyn Äitimaa-messut olisivatkin samassa paikassa. Vahvistusta odotellessa....

Paju ei ole pötyä, eikä pajunköysi ole ollenkaan huono asia.

Nyt on pajunkissojen aika. On siis kevät. Mehiläisille paju on se kevään ensimmäinen ja myös tärkein ravintokasvi.
Suomesta pajuja löytyy parisenkymmentä lajia ja ne myös kukkivat hieman eriaikaisesti, toiset ennen lehtien puhkeamista, toiset vasta sen jälkeen.

Paju on ilon symboli ja se mielletään naiselliseksi. Mutta se on myös kuoleman ja surun kasvi. Paju yhdistetään usein myös noitiin, koska pajun varjo muistuttaa vanhaa naista/ noitaa ja pajut kuiskivat tuulessa. Monissa lauluissa lauletaan itkevistä pajuista (weeping willows). Sieltä pajun nimi myös juontaa, willow ja witch juontuvat vanhan englannin sanasta wigle tai divination (ennustaminen). Noitaluudat sidotaan pajunvitsoilla. Virpomalla pajunkissaoksilla kosketettava sai uudistavaa elinvoimaa.
Paju on intuition kasvi, käytännöllisyys, arvoituksellisuus ja sinnikkyys kuuluu sen ominaisuuksiin. Pajua käytetään rakkauden ja suojelun seremonioissa. Pajun kuuenergia auttaa meitä vapautumaan tunnetukoksista, antaa toivoa ja inspiroi. Se auttaa surua nousemaan pintaan ja parantumaan nopeammin.
Tässä hyvin lyhyesti henkimaailman puolesta, pajusta löytyy paljon kirjoituksia, se on inspiroinut monia. Jostain syystä ....


Energiakasvina paju on loistava nopeakasvuisuutensa vuoksi ja aivan liian aliarvostettu. Samoin maaperän puhdistajana.

Punonnassa paju on loistava. Taipuisa, kestävä ja kaunis. Ohjeita ovat netti ja lehdet pullollaan.

Rohtona paju on laajalle levinneenä hyvin yleisesti käytetty.
Pajunkuorta on käytetty kipuun ja kuumeeseen hyvin yleisesti, mutta sen avulla on myöskin pystytty estämään ei toivotut raskaudet. Viiniin sekoitettuna pajua annettiin malariaan tai  niistä tehtiin lemmenjuomaa. Lehtiä on käytetty myös tupakan asemasta. Intiaanit ovat kaäyttäneet pajua varsin monipuolisesti, erityisesti verilääkkeenä (houmat ja seminolet).
Vaikuttavia aineita pajussa on mm. salisyylihappo, joka torjuu tulehduksia, sekä salisiini, saligaani, että salisyylialdehydi, ne alentavat kuumetta, lievittävät kipuja, helpottaa nivelreumaa ja vilustumista, rauhoittavat, supistavat ihoa ja estävät bakteerien ja sienten kasvua.
Kipuun pajua nautitaan usein keitteenä, uutteena tai iholle voideltavina voiteina.

Lähteinä mm. Toivo Rautavaaran, Sinikka Piipon kirjallisuus sekä netin lukuisat artikkelit.

Tästä mallia

Mehiläisistä on apu moneen lähtöön. Vähän rohkeuttahan tuo hoito luonnollisessa ympäristössä vaatii, mutta sama voidaan tehdä lääkärin valvonnassa ja yhdellä neulanpistolla kerrallaan.

http://www.iltalehti.fi/terveys/2010040511419239_tr.shtml

Aika herätä talviunesta

Enää en malttanut pysyä nahoissani vaan menin kurkkimaan mitä sinne pesiin kuuluu. No kovin hyvää ei kuulunut moneenkaan pesään. Tämäkin oli kuollut, vain muutama mehiläinen koko yhdyskunnasta jäljellä.
Ruokaa oli vielä jäljellä, mutta mehiläiset olivat hävinneet. Pesä oli muutenkin siisti ja raikas, joten ongelmana ei ole ollut kosteus eikä nosema.

Löytyi jostain sentään eloakin, vaikkei tämäkään porukka ole turhan vahva. Ruokaa on vielä, mutta kyllä tässä kytiksellä pitää olla, ettei se pääse loppumaan kesken. Lunta on vielä melkoinen kerros, joten vuokkoihin ja leskenlehtiin on vielä aikaa.

Puhdistuslennon jälkiä hangella.