torstai 15. elokuuta 2013

Syytettynä murhasta



Alkukesästä sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni ylälistapesästä. Ihan omin pikku kätösin väkersin pesän. Halusin kovasti nähdä mehiläiset toteuttamassa itseään, ilman, että yritämme hallita niitä liikaa. Arkkurojektiksi sitä haukuttiin kun muistutti kuulemmma ruumisarkkua. Oliko sitten pilaa vai etiäisiä...tiedä häntä.


Tästä se lähti. Otettiin pala sikiökennoa vahvasta pesästä. Sitaisin sen kiinni muovinarulla. Muuten hyvä idea, mutta muovinaru ei...se rispaantuu ja mehiläiset jäävät kiinni jaloistaan. Naruperiaate sinänsä toimi hyvin. Seuraksi ravistelin muutamilta kakuilta mehiläisiä. Ruokaa pönttö vielä pesään ja kansi kiinni ja sitten odotellaan.
Kärsivällisyyttä koiteltiin, odottaminen on taitolaji. Isäni oli sitä mieltä ettei onnistu, vinkkupullosta vetoa. No pian sain käydä tuulettamassa, että väki on asettunut taloksi, kovasti siellä rakennetaan. Sain pulloni ;) ja mehiläiset lisää ruokaa. (ei toki vinkkua, ihan vaan sokerivettä...)


Pari viikkoa vierähti, kelit olivat kohillaan ja lentoliikennettä sain seurailla päivittäin työhuoneelle kulkiessani. Tasainen surina ja hurina. Hyvältä näyttää.
Sitten uteliaisuus voitti ja oli pakko käydä tarkistamassa tuloksia. Hienosti homma eteni, kakkuja oli rakennettuna jo kymmenkunta, kaikissa sikiöitä ja reunoilla ruokaa. Emo oli virkeä ja hyörinä ahkeraa. Vielä hieman lisää ruokaa, ettei lopu kesken. Varmuuden vuoksi.


Mutta mitä tapahtui tässä välissä, tarvittaisin apuun CSI hemmot, tekisivät demostraation, jotta tyhmempikin tajuaisi.
Ihmettelin hiljentynyttä lentoliikennettä, koputin varovasti pesän seinään, mutta minulle ei vastattu, kukaan ei surahtanut, että 'täällä ollaan'. 
Hittolainen, kansi pois ja äkkiä. Ja näkymä oli surkea. 
Pesämehiläiset kaikki kuolleena pohjalla. Lentomehiläiset hävinneet taivaan tuuliin ja sikiöt kuolleet kennoihinsa.


Tästä tuli yhtä lohduton olo kuin muutama vuosi sitten kohtaamastani täydellisestä pesien kuolemisesta, vaikka nyt oli kyseessä vain yksi pesä, ei 40. En jaksanut ymmärtää, ruokaa oli vielä astian pohjalla, nyt tosin kuolleet mehiläiset sen peittää, ainoa liikehdintä mitä pesässä oli oli oranssinmusta koppakuoriainen. Mikälienee turkilo. Taisi tietää, että ruokaa olisi saatavilla, raatoja. Ei näyttänyt ryöstöltä, enkä havainnut merkkejä tunkeilijoista. Jollei noita turkiloita nyt lasketa. 
Mutta ystävän puheesta ymmärsin, ettei ne ainakaan syyllisiä ole, siivelläeläjiä korkeintaan..


 No, kauhallinen pussiin ja tutkittavaksi. 
Nyt taas sitten odotellaan selviääkö syy.
Myrkytyksistä ei kuulemma välttämättä jää todistusaineistoa.....