Sokeri vastaan hunaja

Tavallinen tallaaja pistelee sokeria vuosittain noin 33kg, mutta hunajaa vain puolisen kiloa. Höh sanon minä. Sokeri on pelkkää tyhjää energiaa illman minkäänlaisia ravintoaineita. Sen avulla edes mehiläinen ei pysty lisääntymään. Hunajassa taas on ravintoaineita vaikka kuinka paljon.
Totta, hunajahan on pitkälti sokeita itsekin, mutta hedelmäsokereita ja rypälesokereita ja muita erilaisia sokereita (yht lähes 30 erilaista). Sakkaroosia hunajasta löytyy vain n.3 %.

Sokerin vaikutukset elimistössämme on enimmäkseen negatiivisia, turvottaa ja väsyttää tai sitten käymme ylikierroksilla. Ja kaikki ylimääräinen sokeri mitä emme kuluta muuttuu rasvaksi....
Hunajan vaikutukset ovat taas positiivisia (allergiset ovat tässä ehkä ainoa poikkeus).. Ravitseva, piristävä, auttaa jaksamaan ja keskittymään, hillitsee tulehduksia, rauhoittaa vatsaa.... Miksi, siis MIKSI me silti syömme sokeria enemmän?

Kennohunajat kehiin

Kennohunajat tässä pinossa. Värivariaatio näkyy myös näissä hyvin. Kaikki kennot ovat uusia ja vaaleita, mutta osa hunajasta todella tummaa. Näitä ei riitä aivan kaikille, mutta nopeimmille kyllä!

Näin makoisa pala se on. Ja tämähän syödään sellaisenaan, vahoineen päivineen. Nami nami, mitä herkkua. 

Kun hunaja on sulanut suuhun, jää jäljelle noin purukumin kokoinen pala mehiläisvahaa, jota voi jauhaa purukumin tapaan. Se tekee hyvää myös hampaille. Tämän luonnonpurukumin voi turvallisesti nielaista, se toimii kuituna ruuansulatusjärjestelmässämme. Tai sitten sen voi sylkäistä kompostiin kun kyllästyy pureskelemaan.

Mikäli tällä haluaa oikein herkutella, kennohunajan päälle hieman kirpeää hilloa tai hyytelöä, tyrni tai karpalohyytelö sopii hyvin ja seuraksi pala juustoa, (itse tykkään brie-juustosta) on herkkuhetki valmis...

Oksalan perinnepäiviltä

Hullu Renki hunajapöydän ääressä tuotetorin puolella.

Mulla oli omat mehiläiset mukana lasipesässä. Kyllä ihmisiä kiinnosti kovasti, niin nuoria kuin vanhojakin.

Näyttelypöytä.

Koulun opetustaulu on peräisin Epaalan koululta. Kiitos Hanna!

Olkipesä. Tuollaisissa ennen mehiläisiä tarhattiin. Pesät tehtiin rukiinoljesta joka on kestävämpää. Alle pohja, päällä usein oli puinen suojalaatikko, missä kulkuaukko mehiläisille ja joka talveksi vuorattiin vielä lisäoljilla. Oiva pesä myös hiirille....

Pesän yläreunassa oli listat joihin mehiläiset sitten kennonsa rakensivat. Tämä siis asuinosasto.

Listojen päällä on aukko, mikä satoaikana avattiin ja päälle asetettiin hunajalaatikko. Kooltaan se oli huomattavasti pienempi kuin nykyiset laatikot koska muuten olkinen pesärakenne olisi luhistunut hunajan  painosta.

Vahalevyn valulaite.

Pinta käsiteltiin ensin rasvattoman maidon ja vahan seoksella, mikä kaadettiin pois ja vasta sen jälkeen valetaan varsinainen vahalevy sulasta mehiläisvahasta.

"kellokoskelainen"

3-kehäinen käsilinko. Veivistä pyörittämällä kehät saavat kyytiä ja hunaja irtoaa kennoista.