Aika Rauhoittua

Hunajainen Nainen toivottelee kaikille Oikein Hyvää ja Makoisaa Joulua!

Huilataanhan hetki ja jatketaan kohti uutta vuotta uusin kujein.

Jouluiset markkinat

Jämin joulukylä 12.-13.12. kuvassa tyynytaituri Mervi.

Hullu Renki tuurasi koko viikon Verkarannassa 11.-20.12.

Markkinahumu on tältä vuodelta tässä, nyt rauhoitutaan jouluun ja keratään voimia tulevalle vuodelle ja tulevaan tuotantotilaremppaan. Siitä lisää sitten ensi vuoden puolella...

Hupsista!

Tyrninamut menivät kuin kuumille kiville....
Mutta ei hätää, herukkahunajamarmeladit saadaan viikonlopuksi myyntiin.

Tyrninamut pussiin hoi...

Tässä hunajaiset tyrnimarmeladit paloiteltuna kuivumassa.

Ja sitten pussissa..

Ja näitä on toistaiseksi vain pieni erä saatavilla....

Muuttopuuhissa

Pakkaset saapuivat ja mehiläisetkin malttoivat pysyä jo pesissään. Tässä siirretään  pesiä kellaritalveutukseen. Olen laittanut aina noin puolet pesistä sisätiloihin talvehtimaan. Ne ovat turvassa tinteiltä ja olosuhteet pysyvät tasaisina, niitä ei kevät pääse yllättämään ennekuin annan luvan.
Ulkopesiä pitää tarkkailla läpi talven. Kissa toivottavasti pitää tintit pois pihapiiristä ja mahan pullotuksesta päätellen myös hiirikantaa on verotettu kiitettävästi. Ahkera Taku.
Tinttien haitta selvisi viime keväänä karvaalla tavalla. Muutaman pesän etuseinät oli nokittu murusille piilossa havujen alla. Onneksi parin pesän mehiläiset eivät moisesta piitaneet vaikka talosta seinä puuttui...
Mutta talitintti on ovela. Se käy pesän suulla koputtamassa ja kun yksi pahaa aavistamaton mehiläinen tulee tarkistamaan mitä siellä tapahtuu  -zap-, mehiläinen on napattu jo parempiin suihin. Ja jos tämä tehdään monta kertaa päivässä läpi talven, ei yksi pesällinen edes riitä ruokkimaan paria nälkäistä tinttiä jotka ovat päässeet tuoreen lihan makuun. -ja näille tinteille ei maistu enää pähkinät, auringonkukan siemenet, eikä talipallot.... Tutkittu juttu.

Siskonpojat ja Hullu Renki avustivat sisätiloihin muuton kanssa.

Hihat Hunajassa

Vai pitäisikö sanoa marmelaadissa...

Tästä testierä kotiväelle. Mustaherukkahunajamarmeladi tehtynä kotoisesti mummun mustaherukkamehusta. Pektiinierä tuli siis testattua ja ohje mitoitettua, joten voimme siirtyä yrttien ja hunajan pariin takaisin. Ruusunlehtivarastoni on vaan valitettavasti pieni (- ensi kesänä siis istutellaan ruusuja, paljon ruusuja...) ja nekin vähät muhivat nyt Lemmenhunajaa varten, mutta kyllä sieltä hyllyltä jotain muutakin hyvää löytyy, mennäänpä tutkimaan.

Ai herkkua, nami, nami!

Tätä herkkua purkitin tänään kilokaupalla, nimittäin hapankaalia... Voi kun siitä tulikin hyvää. Punertava väri johtuu porkkanasta ja oli seassa vähän  omenaakin. Ja tietysti valkosipulia ja hunajaa.

Hapattaminen on menetelmänä vanha ja välttämätön. Kun ei ollut pakastimia, jääkaappeja ruoka joko kuivattiin, suolattiin tai hapatettiin. Samalla turvattiin myös ravintoaineiden saanti ympärivuoden. Hapankaalin arvo huomattiin ehkä parhaiten kapteeni Cookin aikana kun keripukki vaivasi merimiehiä. Laivan ruumaan lastattiin tynnyrikaupalla hapankaalia matkaevääksi...

Myös mehiläinen hallitsee hapattamisen taidon. Oman ravintonsa eli siitepölyn mehiläinen säilöö hapattamalla, näin syntyy perga eli mehiläisleipä. Maailmalla sitä löytyy markkinoilta myös ihmisten nautittavaksi, meiltä suomesta...toivottavasti... joskus...

Myös meteen lisätään maitohapppobakteereja ja entsyymejä ja käymisen tuloksena muodostuu hunajaa.

Maitohappokäymisen hyödyt on kiistattomat. Hapatettu ruoka on elimistölle jo "esisulatettu", joten se ei aiheuta vatsavaivoja vaan päinvastoin maitohappotuotteet tasapainottavat vatsahapon liian vähäistä, mutta myös liiallista tuotantoa. Myös viljan monimutkaiset proteiinit pilkkoutuvat paremmin sulavaan muotoon.

Maitohappokäyminen vähentää ja jopa tuhoaa haitallisia aineita esim. syaanivetyjä, nitriittejä, oksaalihappoa ja glukosideja.

Valkokaalista vapautuva koliini laskee verenpainetta ja tasoittaa ravintoaineiden siirtymistä vereen. Asetylikoliini puolestaan pistää suolen verenkierron liikkeelle ja lisää sen liikkuvuutta.

Pieneliöiden aineenvaihdunta puolestaan tuottaa B-vitamiineja (foolihappoa, tiasiinia, riboflaviinia, niasiinia ja biotiinia), sekä omega-3- rasvahappoja. Tähän tietysti lisätään vielä kaikki ne hyvät ravintoaineet mitä hapatettavissa kasviksissa on jo valmiiksi.

Lumi suli, pakkanen meni...

Eikä ole edes kevät. No, sadetta tässä olen manannut saapuvaksi koko kesän joten antaa sataa nyt vaan. Jospa se vaikka menisi sinne meidän kaivoon...

Joulumarkkinat käynnistyvät ensi sunnuntaina ja tule joulu kultaista kuunnellaankin sitten kyllästymiseen asti. Nyt vuorossa Haiharan kartanolla Kaukajärven marttojen joulumyyjäiset. Tässä on sekoiteltu piristettä, puhdin palauttajia ja muita makuja varastot pullolleen.

Talvi tulee mehiläistarhoille

Tällä viikolla alkoi tuntua ekan kerran talvelta, pakkanen pysytteli päivälläkin alle nollan, hieman lunta ja auringonpaistetta. Silti näidenkin pesien edessä oli havaittavissa lentoa. Kokonaan eivät ole pörriäiset ulkomaailmaa vielä hylänneet.

Ravintoahan ei luonnosta enää löydy, joten ulkoilu on lähinnä pientä lenkkeilyä ja siipien verryttelyä. Talvivarastoilla mehiläiset ovat eläneet jo jonkun aikaa, toivotaan ettei keväästä tule liian pitkää, jotta ravinto riittäisi kevääseen saakka ja kun paju alkaa kukkia olisi jo lempeitä lentosäitä.

Paju itsessään on luonnolle ja henkimaailmalle hyvinkin tärkeä puu/pensas, vaikka sitä rikkakasvina vihataankin.

Salisylaattien ansiosta sitä on käytetty kuume ja tulehduskipulääkkeenä. Kelttien puukalenterissa paju (15.4.-12.5.) on ominaisuuksiltaan käytännöllinen, neuvokas, arvoituksellinen ja sinnikäs. Taikakaluissa se on ennustamisen, suojelun ja surusta vapautumisen väline. Paju on aina liitetty noitiin, ehkä osittain siksi, että sen varjokuva muistuttaa usein hulmuavahelmaista noitaa... (willow = paju , witch = noita perustuvat sanaan wigle = ennustaminen) Myös käärmeiden ja pajun katsotaan edustavan samoja voimia.

Pajun oksilla on etsitty vesisuonia  ja niillä virvotaan kevät ja uusi elämä tervetulleeksi.

Äitimaa-messut Steiner koululla

Viikonlopun Äitimaa-messut oli todella mielenkiintoinen tapahtuma kaikin puolin. Näissä tapahtumissa ihmiset ovat ehkä se mielenkiintoisin anti. Tosin luentopuoleltakin löytyi paljonkin kiinnostavaa. Itselleni ehkä mielenkiintoisin oli Sinikka Piipon luento kasviemme salaisista voimista. Jostain kumman syystä myös samainen kirja tarttui mukaani messuilta...

Uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja kontakteja syntyi, sitä ei tiedä mitä kaikkea tämä vielä poikiikaan kun mielikuvitukseni pääsee vauhtiin. Kaikkea ei ole vielä ehtinyt tuumailla kovin pitkälle sillä koulutunteihin valmistautuminen ja niiden pitäminen haukkaa päivästä oman olennaisen osansa. Tänään vierailin Kautialan koululla, huomenna taas suuntaan katseeni Valkeakoskelle.

Mutta uutta on opittu ja lisää opitaan joka päivä. Tulevaisuus näyttää mihinkä näitäkin tietoja vielä tarvitaan...

Vaha muuttaa muotoaan

Tässä mehiläisvaha ehkä siinä kaikkein tutuimmassa muodossaan. Kynttilöinä. Antiikkikynttilätalkoot aloitin jo alkuviikolla, jotta Äitimaa-messuillekin riittäisi muutama. Tuohuksiakin on tehtynä jokunen nippu. Näissä kynttilöissä olen pitäytynyt originaalivärissä lähinnä sen takia, että syviä valupatoja on tällä hetkellä yksi ainoa...

Kynttiläverstaalla alkaa tapahtua

Joulu se tulla jollottaa ja kynttilälaatikot ammottavat vielä tyhjyyttään. Kumma homma, eikö se vaha muka itsestään sula ja hyppää muotteihin jäähtymään... Kummallista. No kyllä tässä vielä ehtii, mulla on monta yötä aikaa ;)

Kuvassa kaikki keltaisen sävyt ovat täysin luonnollisia vahan värejä, mutta punainen saadaan aikaan okralla. Värin voimakkuus on täysin ranneliikkeestä kiinni, joten lähes jokainen kynttilä on eri sävyinen. Erät teen pieninä koska muotteja on vähän (ovat melko hintavia) ja ettei vain vahingossakaan tulisi montaa samanlaista. Erilaisuus on rikkaus! Nokkoset ja pinaatit on vielä keittelemättä, jotta saisin vihreätä väriä, mutta ehkä huomenna...

Ja muistattehan, että mehiläisvaha on se aito ja alkuperäinen kynttilän raaka-aine jos ammoisista ajoista lähtien. Se palaa kauniisti ja turhia valuttelematta, eikä kärytä.

Koulutunteja tuli tänään pidettyä taas muutama lisää ja kyllä Rauhalan koululla osattiin esittää tosi hyviä kysymyksiä.

Kouluilla kuullaan

Maanantaina alkaa tämän syksyinen rutistus koulutuntien puitteissa. Vaikutusalueena tänä vuonna Valkeakoski ja Kangasalta niitä kouluja mitkä viime vuonna jäivät väliin.
Tarkoituksena tietysti kertoa niin lapsille kuin opettajillekin mehiläisistä, pölytyksen merkityksestä ja hunajasta. Kotitaloustuntien puitteissa tutustutaan hunajan käyttöön ruuanvalmistuksessa.

Taas oppii ympäristökuntia kun seikkailee siellä ja täällä. Joka päivä, jotain uutta...

Kammotukset kaiteella

Näin se meidän kurpitsakekomme jalostuu.
Ongelma on vain kun pakastimet on täynnä sisuskalut ei mahdu sinne jemmaan. Siemenet on kuivattu ja suolattu ja valmiita naposteltaviksi. Pitänee varmaan hapattaa kurpitsaakin.

Tarvitsee varmaan kehittää oikein villi sadetanssi, sillä meillä ei kyllä syyssateita ole ollut. Toissapäivänä tuli 4mm, mutta ei se oikein riitä. Vuotuisesta sademäärästä ei ole tullut kuin alle kolmasosa ja sekin tuli jo keväällä, eikä siis näy kaivonpinnassa laisinkaan. Tilanne ei näytä lupaavalta sillä lämpötilat ovat olleet öisin pakkasella jo toista viikkoa, eikä se päiväksi nouse kuin juuri juuri plussalle.

Kori kukkuroillaan kurpitsoita

Kuten kuvasta voi päätellä meillä kurpitsan pölytys onnistui todella hyvin. Näitä syöpötelläänkin sitten tovin...
Osan näistä piti olla niitä jättiläisiä, mutta viileät ilmat pitivät huolen linjoista... Kyllä näistäkin komeita lyhtyjä saadaan halloweeniä varten.

Ilmat pysyttelevät näillä leveysasteilla tuossa nollan lähettyvillä, mikä tarkoittaa sitä, että mehiläiset muodostavat talvipallonsa ja pysyttelevät sisätiloissa tästä eteenpäin. Emo on jo lopettanut muninnan talviajaksi ja huilailee tuonne helmikuulle asti. Talvipallo muodostuu aina viimeisten sikiöiden päälle, jotta ne pysyvät lämpiminä. Talven mittaan pallo liikkuu sivu / pystysuunnassa sinne missä ravintoa on.
Pesän lämpötila pallon sisällä on ulkoilman lämpötilasta riippumatta 20-30 astetta ja pallon pinnalla vain n. 7 astetta. Lämpötilan säätö onnistuu helposti joko hieman harventamalla tai tiivistämällä mehiläisten välejä.

Toisin kuin kuningatar, tarhaaja ei ehdi tässäkään välissä juuri huilailla.
Kalustoa pitää putsata ja varastossa riittää siivottavaa. Korjattaviakin laatikoita ja kehiä olisi.
Kissa on onneksi päässyt hiirien makuun, joten kakustojen suojeluasiat alkaa olla kunnossa.

Viheliäiset visiot

Kouluttautumisessa on yksi paha puoli.
Se, että aina kun tulee kotiin, pää on niin julmetun täynnä hyviä toteuttamiskelpoisia visioita. Ne tietysti kirjataan ylös ja monia aloitetaankin, mutta sitten alkaa käytännön tasolla tökkiä. Ensin loppuu aika, sitten loppuu tila ja sitten muut resurssit... Pahkeinen. Taas joutuu karsimaan jostain ja se ei ole miellyttävää.

Näin komea oli aamu kun starttasin kohti Hartolaa. -ja liukas.

Hulluja nuo hornetit

Katselin juuri äsken aivan mahtavan dokumentin viasat naturelta herhiläisistä ja japanilaisista mehiläisistä. Ei voi muuta sanoa, kuin, että mehiläinen on fiksu. Ja tuossa taistelulentokoneessa oli yksi hyvin silmiinpistävä vika. Ylikuumeneminen. Taistellessaan mehiläisiä vastaan herhiläinen ensin ryöstää mehiläisen kerrallaan pesään vietäväksi (ruokaa toukille), mutta innostuessaan tappamisesta, tappaa huvikseen mistä johtuen käy niin ylikierroksilla, että tappaa myös itsensä, kuumenemalla liikaa. 35000 mehiläisen yhdyskunnan hävittämiseen sadalta herhiläiseltä meni kolme tuntia.
Eurooppalaisen mehiläisen viaksi koitui liiallinen hyökkäysvimma (porukka ulos pesästä ja vihollisen kimppuun), japanilainen villimehiläinen oli fiksumpi ja antoi herhiläistiedustelijan ensin tunkeutua pesään ja sitten vasta kävivät ylivoimalla kimppuun. Lopulta lämpö tappoi herhiläisen...
Ja tuo budhien kärsivällisyys ja luonnon kunnioittaminen. Itse kun pystyisi edes viidesosaan siitä....
Mutta eräs asia pitää ehdottomasti testata ensi kesänä. Orkideat.

-ai niin, ja arvatkaapa miten japanilaiset juhlivat herhiläispesän tuhoamista!!?
uppopaistavat mokomat ja nauttivat saken kyytipoikina... =)   -kunnon mehiläistarhaajia nuo kollegat auringonnousun maassa.

Tuolla videopätkä Hornets from Hell
http://www.youtube.com/watch?v=R5QxUR-mZVM&feature=fvsr

Pistetään, pistetään propolista poskeen..

               Kuvassa puhdistamatonta propolista.

Kun saisi taas äänensä takaisin, niin puheliaskin voisi olla levollisin mielin ja höpöttää rauhassa.
Torstai-iltana oli Sahalahdella Martta-ilta ja parin tunnin puhuminen veti tämänkin puhemoottorin hetkeksi hiljaiseksi. Kiitoksia Martat, vastaanotto oli loistava.
Propolisuutepullossa pohja kohta häämöttää, kun on sitä tullut "ryypättyä". Kyllä se aina helpottaakin ja polttelu puuduttaa kurkun hetkeksi, laiska kun ei jaksa laimentaa vaan ottaa sen raakana...
Propolis kun uuttuu parhaiten vähintään 40% alkoholiin, mielellään vahvampaan jos on saatavilla.
Propoliksella tarkoitetaan kittivahaa ja nimi tulee kreikan sanoista 'pro' 'polis', ja suomennettuna siis kaupungin puolesta. Tällä aineella mehiläiset tilkkivät pesäänsä ja desinfioivat pintoja. Näin hillitään tautien leviämistä ja pidetään pöpöt kurissa.
Samasta syystä propolista käytetään paljon hygieniatuotteissa puhdistavana, hoitavana ja säilövänä ainesosana.
Mehiläinen kerää propoliksen puiden silmujen pihka/ hartsimaisista aineista ja kuljetetaan pesään samoin kuin siitepöly. Joten propolis sisältää aina hieman myös siitepölyä.
Propoliksesta on löydetty n. 300 erilaista ainesosaa ja n. puolet on balsameja ja hartseja, n. 20-30% vahaa ja rasvahappoja, n. 10% eteerisiä öljyjä sekä n. 5% siitepölyä, hivenaineita, aminohappoja, entsyymejä, flavonoideja.

Siitepölysatoa

Tässä hieman väriskaalaa tämän vuotisista siitepölyistä. Kaikki värit eivät tietysti sekamelskasta erotu kovin hyvin, mutta joka erää ei tule tallennettua erikseen.
Tästä sitä saa sitten potkua talveen. Hieman energiaa, runsaasti hivenaineita, aminohappoja, vitamiineja, entsyymejä ja myös hiven rasvaa mikä on välttämätöntä imeytymisen kannalta. Ja luontaisella tavalla yhdistettynä, joten siitepölyn imeytyvyys päihittää kyllä monet keinotekoiset vitamiinivalmisteet mennen tullen.
Siitepöly sinänsä on metka juttu. Ensinnäkin se saa ihmiset hymyilemään kun aletaan puhua kukista ja mehiläisistä. (-hymy edistää myös terveyttä...) Sitten kun ruvetaan pohtimaan miten mehiläinen siitepölyn kerää ja kuljettaa pesään ainakin lapsilla on todella hauskaa.
Mehiläinenhän harjaa siitepölyn heteistä takajalkojensa vasuihin, pysyminen siellä varmistetaan pienellä pisaralla mettä, sitten vain lentäen kotiin "villahousut" jalassa. "Housujen" väri riippuu täysin siitä mistä kasvista siitepöly on peräisin, esimerkiksi ruskeat ovat apilasta, oranssinkeltainen voikukasta, vihreät mesiangervosta...
Kertalennolla mehiläinen saa vietyä kaksi palleroa kotiin, eli n. 8-12mg ja sen keräämiseen menee n. 6-10 minuuttia, joten kovin kustannustehokasta toiminta ei ole, mutta siitepöly on välttämätön ravintoaine mehiläisille, ja siihen panostetaan. Ja jos julma riistäjä alias mehiläistarhaaja niinkuin minä asentaa pesän eteen keräyslaitteen, siitepölyn keräämistä tietenkin tehostetaan, jotta pesä säilyy elinvoimaisena.
Julma totuushan on - jos ei ole siitepölyä, ei ole mehiläisiä ja pikkuhiljaa olemassa olevat kasvit häviävät kun pölytystä ei tapahdu ja jos asiat etenevät tarpeeksi pitkälle on ihmiskunnan selviäminenkin kyseenalaista. Ei tämä ihan parissa vuodessa tapahdu niinkuin villi huhu kertoo, mutta mahdollista se on. Varsinkin jos ihminen vielä omaan tapaansa edesauttaa tuhon etenemistä.
Kysymys kuuluukin: Mitä tästä?

Sikapossulenssu

..tai mikä lie kaatoi nyt tämänkin yrttimuorin punkan pohjalle. Olen nauttinut runsain määrin valkosipulia, propolista, tehnyt suolakääreitä ja huuhdellut onteloita sarvikuonokannulla, poltellut eteerisiä öljyjä tuoksulampussa, mutta silti se vaan tauti iski. No kerran vuodessa kun sairastaa niin vastutuskyky "päivittyy".

Ehkä nyt on aika istua sohvannurkkaan miettimään relaxanttiöljyn koostumusta... tai ihan vaan lukea uusinta Coelhoa..

Nyt huilaten pari päivää, jotta loppuviikosta ollaan taas reippaina työn ääressä. Keskiviikkona nautitaan aamukahvit Tulisieluisten ystävien seurassa ja torstaina on syysmarkkinat Ahlmannilla klo 14-18.

Syksyn sävel

Pian alkaa kaikki ympärillä kuihtua ja rapistua (...mutta minä en!..), alkaa syksyn sateet ja loskat. Jos muutaman nätin päivän vielä saisi, niin ehtisi kerätä pihalta loputkin rakennusaikaiset tavarat suojaan.
Linko on tältä vuodelta jo pesty ja siirretty varastoon. Saadun hunajan määrä ei tänä vuonna kyllä tuki nurkkia, liikaa ei tullut, mutta maku on sitäkin parempi.
Nyt olisi aika käydä kalusto läpi ja laittaa säilytettävät kennostot suojaan hiiriltä ja muilta tuholaisilta ja sitten sulatella kynttilävärkeiksi loput vahat. Pari savuntuoksuista päivää siis pihalla vahapadan ääressä vielä odottaa.

Talviteloille osa 1

Tyhjät mehiläisosastot järjestellään aitan suojiin talveksi. Viime talvena myyrät ja hiiret tekivät siellä kennostoista melko pahaa jälkeä, joten nyt varustaudumme apujoukoin. Saanko esitellä Tiku ja Taku the mousebusters.

Syksy saa ja lehdet puiston..

Luonto alkaa värittyä syksyyn. Koiranheisi hehkuu kauniina mehiläispesien takana.

Tänään saatin osasta pesiä jo ruokintalaatikot pois.- joissain ne olivat olleet jo ehkä vähän liiankin pitkään.....

Puumilan Syysmarkkinat

Huomenna makeillaan Kihniöllä kun on taas syysmarkkinoiden aika. Puumilassa siis 9-14.

Vielä puuttuu matkasta ainakin pakotuspalsamit ja joku hunajakin oli loppu. Koppisulkeisia siis tiedossa tämän päivän.-Kauheasti ei tänään moinen harmita kun ulkona sataa vettä. Päinvastoin, olen hyvin tyytyväinen kun sadaan kaivoon täytettä....

Ulkosalla reunuspäivänkakkarat saavat siis vielä tämän päivän kasvaa... ehkä pärjään vielä pari päivää ilman migreeniä.

Pellosta pöytään

Tuli maisteltua ja haisteltua kauppahallin tunnelmia tässä pari päivää kun oltiin mukana Pellosta Pöytään tapahtumassa. Ihan mielenkiintoista oli, mutta olisin odottanut hieman enemmän yleisöä. Mainonta ei ilmeisesti ollut aivan kaikkia saavuttanut koska monet asiakkaista olivat täysin tietämättömiä moisesta tapahtumasta.

Pari päivää kun on ihmisten kanssa seurustellut ja hymyä pitänyt yllä vaikka vähän selkää pakottaakin, on ihanaa kun ympärillä on hiljaista, tosin tietokoneen hurinakin kuullostaa nyt kovalta ääneltä. Metsässä on ihana kävellä, mutta kuka sammuttaisi autojen äänet?

Pitänee taas mennä potkaisemaan mehiläispesän seinään, jotta täydellinen surina peittäisi taas kaikki muut turhat hurinat.

Nyt se sitten taitaa olla syksy

-kyllä, kesä on ohi, hunajat on lingottu ja mehiläiset ruokinnassa. Satoa ei enää ole tullut hetkeen, joten tämän kesän osalta pitää jo luovuttaa.

Kesä ei ollut aivan niin hyvä kuin kelien perusteella olisi voinut kuvitella. Oli liian kuivaa, mikä tuntuu jo meidän kaivossakin... pohjavesi on huvennut metrillä.

Ja jos on kuivaa kukat eivät mesi kunnolla, vaikka näyttäisikin siltä, että ne ovat parhaassa loistossaan.

Ohessa videopätkä jossa Hullu Renki keskittyy olennaiseen...hunajaan.

Kunhan linko on putsattu ja enimmät hunajat on pyyhitty pois seiniltä ja lattioilta ;) pitänee keskittyä muuhun tuotantoon, sillä perjantaina ja lauantaina ollaan Tampereen kauppahallissa lähiruokatapahtumassa.

Tahmeata tämä

Tässä sitä on, makeata kultaa.

Taas on urakoitu hikinen päivä. Haalarit on niin sokeriliemessä, että melkein seisovat itsekseen eteisessä, hanskojen kuivatteluun menee varmaan pari päivää...

Korvista enin surina on jo onneksi hälvennyt.

Kaikki reissarihöppiäiset on nyt haettu takaisin kotiin talveksi, mutta kylillä on vielä muutama pesä, mitkä odottavat vielä talviteloille laittoa.

kotitarha

Tässä ne nyt sitten on, palkollisena olleet pörriäiset back home.

Ootellaan rauhassa pakkasia, ja sitten jemmaan kaverit kellariin talveksi.

työolosuhteet...

Pesät pitää siirtää kotio, mutta työolosuhteet ei oo aina asianmukaiset eikä työsuojelulain mukaiset...

Oksalan perinnepäivien satoa

Loistava ilma (hieman viileä, mutta paistoi!), mahtava ympäristö: maatilamiljöö tuulimyllyineen päivineen. Varstasta löytyi jos minkälaista konetta ja vempelettä menneiltä ajoilta, työnäytöksiä, musiikkia, hevosia ja lampaita, lettuja, tuoretta ruisleipää....

Onneksi oma saippuan valmistus-näytös

meni ilman mokia

vaikka joitain välineitä

unohtuikin kotiin.

Satsi nokkos-

saippuaa laitetaan nyt tänään paloitel-

tuna kuivumaan ja kuukauden päästä päästään testaamaan mitä siitä tuli.

Valmistusaineethan oli: mehiläisvaha (omaa tuotantoa), kylmäpuristettu kookosrasva (biolaatu), kylmäpuristettu rypsiöljy (kotimainen), sekä kylmäpuristettu hamppuöljy(kotimainen), nokkonen, vesi ja lipeä.

Rankka päivä mut tulipahan tehtyä...

Puutarhanäyttely ja sadonkorjuu

Aamulla ensimmäiseksi puutarhanäyttelyyn Lepaalle tutkimaan uusia tuulia. No uutuuksia en juuri löytänyt, mutta aika hupeni kummasti avantia kuolatessa ja kauppoja hieroessa. Sillain ihan pikkusen tekis mieli...

Kivan kirjan löysin: Mielen ja rakkauden kasvit.

-sitä ei tiedä mitä uusia aluevaltauksia tämän kirjan avulla vielä tehdäänkään.

Sadonkorjuu vetelee viimeisiään ja hunajan kimpussa on oltu tämäkin päivä. Mehiläiset ovat jo kovin nälkäisiä ja tunkevat joka paikkaan missä vähänkin tuoksuu makealle, tai edes kostealle. Olivat hyvin viihtyneet naapurin vesiastialla liiankin hyvin... no naapurisopu pitää säilyttää, pistettiin taas juottola pystyyn. -mehiläisille, ei naapureille... ;)

Yrttejä pitää nyt kerätä runsain mitoin talven varalle. Tänään niputin mm. rakuunaa, sitruunamelissaa, minttua ja kynteliä, sekä tietysti steviaa. Kotona on nyt niiiin mahtava tuoksu.

Huomenna ollaan sitten reippaina Oksalan perinnepäivillä.

Oksalan Perinnepäivät

Lauantaina olisi Oksalan perinnepäivät Aitoossa (lisäinfoo löytyy vaikka mun nettisivuilta www.hunajapilvi.net tai Pälkäne Seuran sivuilta)

Tarkoituksena olisi esitellä paikanpäällä saippuan valmistusta, mutta nykymenetelmin.

Tervetuloa kuuntelemaan ja katselemaan!

Syystouhuja

Tässä on leikitty viikatemiestä ja tehty tilaa siirrettäville pesille ja putsailtu kotinurkissa olevien ympärystöjä. Nyt kun onneksi taas paistaa, niin pesien tyhjennys jatkuu ja sokeriliemikin alkaa pian olla valmista jaettavaksi.

Pesiä kiertäessä löytyi jälleen yksi kyy lekottemassa pesäaukon reunalta. Paremmin käärmeistä perillä olevana Hullu Renki totesi Vipera Beruksen nahanluonnin olevan lähellä, joten varmaankin pesän edustan karhea pinta ja pesästä tuleva lämpö houkuttelivat sen siihen. Äkäinen nainen puhisi ja sihisi kiinniotettaessa. ;)

Nyt kävi ikuiselle dokumentoijalle emämoka, en hoksannut ottaa mokomasta matelijasta kuvaa... :(

Onko kaikki kotona?

Sugar

Tänään laitettiin myös lapsityövoima kehiin ja vaikka renkipoika urvahtikin kesken talkoiden duracelit sen kuin jaksaa...jaksaa..jaksaa...

Mehiläisille annetaan sokerilientä talviruoaksi koska olemmehan vohkineet niiltä sen terveellisemmän vaihtoehdon -hunajan.

Eka erä ja noin 56 nostoliikettä n. 8kg vastuksella... eihän tarvitse lähteä punttisalille??...

Tehoviikon eka päivä...

...meni ihan humputteluksi.

No okei, yksi työpalaveri, tytön hammaslääkäri, tilausten toimistusta, koulutarvikkeiden hankintaa....urheilukisat..

Mutta Tampereella ehdittiin hetki nauttia puiston kauneudesta ja rauhasta tyttöjen kanssa.

Huh HUH

Vattuja on urakoitu se 5kg suoraan pakkaseen odottamaan seuraavan hyytelöerän tekoaikaa.

Muiskuja tuli tehtyä aika läjä, tosin etiketit vielä lojuu pöydällä huulivoidehylsyjen vieressä, miten se on mahdollista? -joku meillä on laiskotellut tänään...

Saunassa piti nauttia taas hunajasta oikein kunnolla. Sitten pesin hiukset pesupähkinöillä ja hunajalla... no milläs muulla??

Huuhteluaineeksi peltokorte-nokkosviinietikkavesi ja hyvä tulee. Taas on hyvä kammata tukka kauniiksi kun aamulla aikaisin lähtee markkinoille.

Auto on onneksi pakattu jo valmiiksi... Lähtö olis sitten klo 6 aamulla...

Viikonlopun ohjelma

Lauantain vietän ilmeisesti huulivoideurakoiden ja sitten vattupuskissa loppupäivä.... Vähän pitäisi jotain purkittaakin ja valmistella ensi viikon mehiläisten talviteloille laittoa, ei siis vapaa päivää tänäkään viikonloppuna. =(

Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Pohjois-Parkanon markkinoille Erkalaan.

Tapahtumien yö

Ihana päivä, ihana ilma, ihanat ihmiset kauppa kävi ja tunnelma oli kuin etelä- euroopassa. Verkarannan ympäristö on todella kaunis ja tunnelmallinen

Tunnelma oli aika lähellä Ismo Alangon biisiä taiteilijaelämää. Lieneekö sitten olkihattuni ollut niin pölyinen, että huumasi vai mistä lienee johtunut?? ;)

Katoskin oli niin vinossa, että Mervin kanssa pelättiin sen kaatuvan...