Pah ja pöh

Tuli tässä katseltua televisiosta Silminnäkijä jossa puhuttiin petoksesta lautasella. Keskustelunhan on pitkälti herättänyt Mats-Eric Nilsson parilla kirjallaan (Aitoa ruokaa on niistä uusin).

Samasta asiasta puhui eilen myös Maaseudun Tulevaisuus jossa Kari Tuominen oli huolissaan tulevaisuudestaan. Hän perheineen valmistaa riihitalkkunaa perinteiseen tapaan savustamalla, mutta terveystarkastajat olivat sitä mieltä, että savustaminen muodostaa liika PAH-yhdisteitä. Nämähän ovat niitä syövälle altistavia yhdisteitä. Siksi suositeltiin käytettäväksi nestesavua. Samaa litkua, tai savuaromeja löytyy savukinkuista ja muista mukasavunmakuisista ruuista. No onneksi todetut jäämät olivat niin pieniä, ettei savustamista kielletty ja talkkunan valmistus saa jatkua. Toistaiseksi. Mutta pelkästään se, että terveystarkastajat suosittelevat käytettäväksi keinotekoisia tai hyvin pitkälle prosessoituja aineita saa nousemaan karvat pystyyn.

Hunaja löytyy myös petoslistalta. Markkinoilla on tällä hetkellä myös kevythunajatuotteita. Näihin on siis lisätty kuituja jotta lopputulos olis vähäkalorisempi.... Nyt pitää muistaa sitten tarkat sanamuodot. Jos purkissa lukee hunaja, sisältö on 100% hunajaa eikä mitään muuta. Hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä myöskään saa mitään ainesosia poistaa jos se myydään hunajana (hunaja-asetus). Mikäli siinä lukee esim. Appelsiinihunaja tai appelsiininkukkahunaja kyseinen hunaja on peräisin appelsiininkukista, eli esim. Kreetalta. Mikäli purkissa lukeekin appelsiininmakuinen hunajatuote tai valmiste niin silloin hunaja on pääraaka-aine ja siihen on lisätty esimerkiksi appelsiiniöljyä makua antamaan. Eli lukutaitoa tarvitaan, ja äärettömän hyvää näköä.

Aidoimmillaahan hunaja on kennohunajana (palahunaja). Eli siinä pakkauksessa missä mehiläinen sitä itse säilyttää. Valitettavasti tarjontaa ei ole riittävästi, ja omat kennohunajani ovat olleet loppu jo jonkin aikaa. No uutta kesää odotellessa.... Tässäkin voidaan sitten tietty mennä äärimmäisyyksiin.. eli jos halutaan hunaja todella tuoreena ja luonnollisesti voidaan tietysti mennä Nalle Puhin tapaan puunonkalosta se kaivamaan, ilman mitään varusteita tietenkään....;-) Hunajan metsästäjät tyyliin.

Sarkasmi sikseen. Minusta on tärkeintä, että raaka-aineen voi tunnistaa. Eli syödään vain sitä mitä mummokin tuntisi kun näkisi. Mitä enemmän jauhettua tai muuten prosessoitua, sitä enemmän fuulaa sinne päätyy sekaan ja ennen kaikkea, niistä alkuperäisistä ravinto-aineista ei ole jälkeäkään.

Operaatio vihreä lima

Saanko esitellä, -vihreää limaa. No joo, ei se ole niin kamalaa miltä se näyttää. Kyseessä on hennaseos valmiina päähän laitettavaksi. Eli luonnollista hennajauhetta 2-3rkl, kookosrasvaa 1rkl, hunajaa 1rkl, omenaviinietikkaa 2rkl ja vettä 3-5rkl.

Henna "herätetään" kuumalla vedellä, eli vettä sopivasti, että jauheesta tulee tahna ja annetaan seisoa noin 20min, sitten yleensä lisään muut aineet. Ne yleensä inspiraation mukaan, mutta happoa pitää olla, tarttuu paremmin ja tykkään laittaa öljyä koska käsiteltävyys paranee ja tulee samalla öljyhoito hiuksille tehtyä. -Ja sitten koko satsi päähän. (hiukset tulee olla kastellut, mutta pyyhekuivat) Tuo täysi lasillinen riittää tälläisiin kohtuu pitkiin hiuksiin. Päänahkaa myöden hierotaan hyvin ja varmistetaan että ainetta on tasaisesti myös latvoissa, sitten rouva Simpson- nuttura päälaelle ja kelmua päälle ja pyyhe vielä lämmönsäilyttäjäksi koko hoidon ympäri. Itse nautiskelen näin mielellään pari-kolme tuntia, mutta usein jo puolikin tuntia riittää. Hennaaminen kannattaa opetella tunnustellen ja jos ei ole kokemuksia siitä miten nopeasti väri tarttuu niin aloitetaan pienemmillä muhimisajoilla. Muuten voi tuloksena olla hyvinkin räiskyvä porkkanapää...vähän omasta lähtöväristä riippuen.

Lopuksi pesu normaaliin tapaan ja ah! -niin ihanat tuuheat ja hyvin voivat hiukset ovat valmiit.

Näitä ja monia muita hyviä kosmetiikka vinkkejä saat esimerkiksi kursseiltani. Tiedot löytyvät myös nettisivuiltani www.hunajapilvi.net

Ei palanut pinna vaan jalka...

Lauantai aamuna valmistauduin markkinoille lähtöön. Ajattelin syödä hyvin, jotta jaksaisin sillä koko päivän. Tein siis itselleni munakasta. Jostain kumman syystä munakkaani kuitenkin päätti hypätä lattialle. Jalkani oli tietysti siinä välissä. Poltti aivan vietävästi ja sain siinä sujuvasti koko talon hereille....

Sillä välin kun jäädytin jalkaani kylmässä suihkussa koira nautiskeli hyvin tyytyväisenä aamiaistani lattialta... ei ollut kuumaa enää. Tulenpunaisen pakottavan jalkani sitten voitelin hunajalla ja liimasin siihen sideharson päälle (teippihän on turhaa, hunaja on riittävän tahmeaa pitääkseen siteen paikallaan).

Sukan pukeminen oli haastava suoritus, harso ei saa rullaantua ja jalka oli todella arka. Vähän pelkäsin kyllä miten pahasti tässä nyt kävi koska jalka turposi myös melko nopeasti. Aika monet kengätkin sain kokeilla ennenkuin löytyi sellaiset joilla ehkä pystyisi seisomaan päivän. Markkinathan odottivat... Pari kipulääkettä naamariin ja parikyt minsaa myöhässä lähdin kitenkin liikkeelle.

Särky lakkasi joskus puolenpäivän aikaan ja silloin huomasin sukkani märäksi. Varovasti irroittelin sitä ihosta, mutten kurkannut. Illalla kotiin tullessa sitten otin sukan ja siteen pois ja yllätys yllätys, ei paha ollenkaan! Kaikenkaikkiaan neljä pienehköä rakkoa vähän kärventynyttä nahkaa. Ei kipua eikä arkuutta enää. Kyllä sitä välillä itsekin ihmettelee miten tehokasta se hunaja onkaan.