Pakurikääpä

Tässä eräs suomalainen superyrtti. Kyllä tällä pitäisi meikäläisenkin taudin lähteä, pitää vaan odottaa, että antibiootit on syöty loppuun koska päällekkäinen käyttö ei ole hyväksi. Siis Pakurikääpä. Vanhakansa tämän vaikutukset tietenkin jo tiesi ja sota-aikaan "tikka"teetä tarjottiin kahvin ja teen korvikkeena ja hyvä, että tarjottiin, väki pysyi sen turvin terveenä vaikka ruuasta olikin pulaa.

Pakuri kuivataan ja hienonnetaan jauheeksi josta voi keittää teetä (tulee mustaa kuin kahvista) tai sitä voi laittaa kahvin sekaan hieman buustaamaan sen terveysvaikutuksia. Tai sitten pakuriteetä voi käyttää nesteenä erilaisissa terveyspirtelöissä David Wolfen tapaan. Hänestä löytyy lisätietoja esimerkiksi tuolta:

 http://www.uskallainnostua.fi/david_wolfe_suomessa.html

Pakuri sisältää yli parisataa fytotoravinnetta ja paljon paljon muuta, ja on oiva lääke viruksia, sieniä ja syöpää vastaan. Ja mikä parasta, sitä löytyy ihan nurkista kun osaa vaan etsiä. Jaakko Halmetoja on kirjoittanut pakurista hyvinki tarkasti, joten sieltä tarkemmat tiedot.

http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=11

Joutokäyntiä

Joulu sen kuin lähestyy ja minä vaan makaan...no minkäs teet, ressiäkään ei passaa ottaa, muuten ei parane ollenkaan. Jotain ajankulua sitä pitää kirjojen ja tv:n lisäksi itselleen keksiä. -Ja mehiläiset ne tuntuvat täyttävän tuonkin tyhjän tilan....

Kyllä se Hunajainenkin Nainen...

...välillä sairastaa. Ja kun sairastaa niin sairastaa sitten kunnolla. Nyt ei auttanut yhtään syöty hunajamäärä, eikä propolistipat, eikä edes kennohunaja, kun se oli keuhkoputken tulehdus tulollaan, niin se tuli sitten kanssa. No empähän tätä vaivaa ole ainakaan 10 vuoteen sairastanut joten ehkä nyt on aika päivittää vastutuskyky.
Lääkkeeksi otamme kuitenkin hunajaa, sellaisenaan, kuumana juomana inkiväärillä ja sitruunalla höystettynä, sekä valkosipulin kaverina leivän päällä...

Se on syssy ny!

Tässä sitä on taas koitettu saada hommat ajantasalle ja mehiläiset talvilevolle. Oksaalihapotiputukset tein tänään jottei varroa-punkki pääsisi invaasioimaan pesiä talven aikana. Oksaalihappo on orgaaninen happo, jota myös luomutarhauksessa käytetään. Hapotus tehdään sikiöttömään aikaan koska sikiöissä oleviin punkkeihin  se ei tehoa. Punkin aiheuttama haitta on mehiläisille jopa kohtalokas, koska punkkien vaivaama pesä sairastuu helposti myös muihin tauteihin ja silloin voi tulla suuriakin tappioita.

Tarkoitukseni oli tänään myös järjestellä varasto hiirenkestävään kuntoon, mutta se lykkääntyi kyllä toiselle päivälle sillä muikea migreeni ei hellittänyt vaan kellisti tarhaajan melko toviksi punkan pohjalle.

Mutta, huomenna on päivä uus!

asiaa punkista ja mehiläiskadosta
http://www.elonkeha.fi/polyttajakato.htm
lisää punkistä ja syyshommista mehiläistarhalla
http://www.saunalahti.fi/nenikoj/hunaja/syystoimet.html

Kännykkä ja mehiläinen, tutkimustuloksia Pekka Niemelän selostamana

Kirjoitettu:	30.09.10 klo 17:09
Muokattu:	01.10.10 klo 14:10

Hunajata, hunajata! Kännykkä mehiläispesässä!

Punjabin yliopiston tutkijat Ved Parkash Sharma ja Neelima R. Kumar ovat raportoineet mielenkiintoisen tutkimuksen Current Science -lehdessä (VOL. 98, NO. 10). Tutkimuksen oli imponoinut tieto viime vuosien lisääntyneestä mehiläiskatoilmiöstä. Kokonaisia mehiläisyhdyskuntia on yllättäen romahtanut. Kun syytä on selvitetty, mitään merkkejä infektioista tai muista tunnetuista sairauksista ei ole ilmennyt. Kyseinen trendi on maailmanlaajuinen. Sähköisten laitteiden, häkkien, asemien, mokkuloitten ja monien muiden härpättimien valtava vyöry on lisännyt ympäristöön vaikuttavan elektrosaasteen ja radiofrekventtisen säteilyn määrää patoamattomalla vyöryllä. Jo aiemmin on arveltu, että hunajamehiläinen ei kestä tätä näkymätöntä uhkaa. Mehiläisen keho sisältää magnetiittia, joka auttaa suunnistamisessa. Intialaiset tutkijat tutkivat yksinkertaisessa koejärjestelyssä kännykkäsäteilylle altistettua ja altistamatonta populaatiota. Julkaisussa kirjoittajat toteavat merkitsevän (p<0.05) heikkenemisen yhdyskunnan vahvuudessa ja kuningattaren munien tuotantokyvyssä. Ruokaa keräävien työläisten työkyky heikkeni selvästi. Kokeen lopussa säteilyaltistetussa yhdyskunnassa ei ollut juurikaan hunajaa. Kokeessa toteutettu altistus ei tavallisesta kännykän käyttäjästä varmasti kuulosta erityisen julmalta. Kännykkäsäteilylle altistetuissa kolonioissa pesän suuaukon laitoja vasten asetettiin kaksi toimivaa puhelinta (GSM 900). Koejärjestelyssä vertailtavina oli myös ryhmä, joka altistettiin toimimattomille puhelimille ja ryhmä ilman puhelinta. Koeryhmää altistettiin toimivalle kännykälle kaksi kertaa päivässä klo 11 ja klo 15 ja ainoastaan kahdesti viikossa helmikuusta huhtikuuhun. Työläisten lentoaktiivisuus ja ruoankuljetuskyky romahtivat. Kokeen alkaessa pesien koko oli yhtä suuri. Kokeen loppuessa altistamaton pesä oli lähes kaksinkertainen kooltaan kennojen määrällä mitattuna. Altistamattomassa yhdyskunnassa oli hunajaa kahdeksankertainen määrä verrattuna altistettuun. Kokeen alkaessa altistettu ryhmä oli hedelmällisempi, mutta sen munanhautomisfrekvenssi putosi 545.9:stä 144.8:aan päivässä, kun altistamattomassa ryhmässä tuotanto muuttui 387.2:sta 376.2:een Tutkimusryhmän mukaan niissä kehitysmaissa, joissa elektrosmogia ei vielä esiinny merkittävästi, ei ole raportoitu mehiläisyhdyskuntien romahduksia. Jos hunajamehiläinen ei selviä, miten käy ihmisen? Toki ihminen ja ekosysteemi ovat uhan alla, jos yksi merkittävimmistä hyönteisistä katoaisi elektrosaasteen takia. Elektrosaasteen kasvulla ja ainakin yhdellä ihmisen sairauden lisääntymisellä näyttäisi olevan ajallinen yhteys. Erityisesti nuorten ihmisten aivolymfoomaa näyttäisi ilmenevän kasvavaan tahtiin. Esimerkiksi Oulun seudulla on puhuttu liki kymmenkertaisista ilmenemismääristä. Pekka Niemelä

Väliin vähän vahahommia

Tässä kesän satoa. Siis villirakenteita ja muuta romuvahaa jalostumassa kynttilöiksi vähitellen. Jotenkin alkaa tuo joulu jo hengittään niskaan ja kun tietää, että kynttilävalikoima on vähissä on parempi alkaa hommiin. Käsittelen vahaa pienimuotoisesti mehumaijalla. Se on kätevä ja nopea kun pikku niksit oppii ja liikaveden muistaa vahasta pois haihduttaa ettei ritise palaessa.

Tästä se taas lähtee

-nimittäin marmeladisulkeiset. Viime viikolla tosin katselin tätä herkkua olevan puissa vielä enemmänkin, mutta rastaat mokomat meinaavat olla nopeampia. Pihlajanmarjat kelpaavat muillekin kuin minulle.
Marjat päätyivät siis mehumaijaan ja sieltä pienissä erissä muuntautuvat marmeladeiksi. Katsotaan paljonko ehdin tätä herkkua saada kasaan ennenkuin linnut ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Tyrnimehut onneksi turvallisesti pulloissa, sinne eivät tiput pääse osille.