Painonhallintaa

Operaatio painonhallinta on käynnissä -ja nyt en puhu itsestäni vaan mehiläisistä.
En suinkaan ole laittanut mehiläisiäni dieetille, vaan kysymys on mehiläispesän painon tarkkailusta. Tämä antaa viitteitä sadon kehittymisestä, eli pesän paino + pesään kannetun meden paino + mehiläisten oma paino - haihduttaminen.
No nyt livahti matemaattiseksi, mutta ei anneta sen häiritä.
Vaakapesästäni oli kuva edellisessä postauksessa ja nyt alkaa vaa'an viisarit heilahdella. Viikonlopun aikana oli paino lähtenyt jo mukavan tuntuiseen nousuun, pienet sadan gramman nousut vaihtuvat kilojen nousuun.  Näitä kelejä lisää ja saisi kyllä öisin vähän sataakin niin olosuhteet olisivat todella loistavat.
Tosin jos yöllä sataa, tarhaaja joutuu takaisin sisälle nukkumaan riippukeinustaan, mikä siinä tarhan nurkalla sijaitsee....

Iloista surinaa

Eilen nostettiin yksi pesä vaa'alle tarkkailua varten. Ei ollu moisesta mehiläiset moksiskaan, eikä apumieskään -onneksi....

Kävin tarkistelemassa mehiläisten touhuja. Liikennettä oli kiitettävästi ja useimmissa pesissä sikiöinti hyvällä mallilla. Keltaisia siitepölypalleroita kulkeutuu pesään mukavasti ja mettäkin näyttää olevan saatavilla. Vaikuttaa siis oikein hyvältä. 

Mukavalta tuntuu myös itsestäkin nämä lämpöiset aurinkoiset päivät. Vallan mainio pääsiäinen.

Linnanneitojen juhlajuoma, hunajasima

Vappu lähestyy ja on aika valmistautua. Vappu on kevään alkamisen juhla ja juhlaa on aina olennaisesti kuulunut myös hunajasima eli viikinkien 'Mjöd'.(engl. 'mead')
Esi-isiemme aikaan ei ollut sokeria saatavilla vaan makeuden lähteenä oli aina hunaja, ja alkoholijuomiahan ihminen on jostain syystä osannut tehdä / himoinnut jo ammoisista ajoista lähtien. Hunajakennot upotettiin vesiastiaan ja luonto hoiti loput. Makuelämystä ei silloin sen kummemmin hiottu, siitä huolimatta sima oli jumalten juomaa. Taitojen kehittyessä tehtiin viiniä ja pian myös marjat ja hedelmät olivat mukana prosessissa.
Viikienkien viini on ollut suunnilleen 12%, joten melko tömäkkää tavaraa ja  juhlat taisivatkin olla aika hilpeitä, siispä simaakin kului suuria määriä. Walhallassa, kuolleiden sankarien salissakin nautittiin suuria määriä simaa.
Joskus 1500-luvulla markkinoille tuli sokeria ja halvempana vaihtoehtona syrjäytti hunajan, ja kaupoista saatava sima ei ole maultaan lähelläkään sitä mitä hunajasta tehtynä saa.

Hunajasima
10 litraa vettä
3 sitruunaa
300g fariinisokeria
300g hunajaa
1tl hiivaa

Kiehauta vesi, pese sitruunat ja viipaloi ne ämpärin pohjalle. Lisää fariinisokeri ja kaada kuumavesi päälle, sekoita kunnes fariinisokeri on sulanut.
Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi, lisää sitten hunaja ja hiiva. Anna muhia yön yli huoneenlämmössä.
Siivilöi ja pullota. Kypsymisen seuraamiseksi on hyvä laittaa muutama rusina pulloon, kun ne kelluvat sima alkaa olla valmista (n. vko). Säilytä viileässä.
Tästä simasta ei tule liian tömäkkää, joten voit turvallisin mielin tarjota myös lapsille =).

Herkuilla hyvä olo

Sohvalla löhöillessäni selasin läpi vanhoja lehtiä. Käsiini osui juttu Hyvä Terveys lehdestä  kesältä 2007.

Aiheena tietysti hunaja. Tarkemmin ottaen hunajahieronta, mikä on ah niin ihanaa, muttei ollenkaan niin hellän pehmeää kun voisi kuvitella. Mutta iho tykkää ja kuina-aineet lähtevät liikkeelle.

-Eikä kyllä kuulostanut yhtään hassummalta tuo juttu suklaastakaan. Herkkuhoitoja, molemmat =).

Aamujumppaa ennen lentoon lähtöä

Eilen luin Pinjalle tälläistä erittäin kaunista kirjaa. Stefan Castan ja Maj Fagerbergin Kimalaisten Kukkakirjaa.
Siinä on kaunis kuvitus ja humoristinen tarina, joka on kuitenkin erittäin tietopitoista vieläpä 47 sivun verran. Siinä nimetään kukkia ja kimalaisia, tutkitaan siitepölyä ja kasvien rakennetta ja ihmetellään miten se kimalainen ylipäätään pysyy ilmassa. Aamujumppa on kaiken salaisuus!! =D Ei tekisi pahaa meille muillekaan.

Mehiläisestä en ole vastaavaa kirjaa saanut käsiini. Tarjolla on tietokirjaa tai sitten silkkaa maijamehiläistä.

Mielialavoidetta nassuun

Testilaboratorio viritteli sitruunaista voidetta kuvan aineksista. Tyrnistäkin tein hieman ohuemman version päiväkäyttöön, mutta se oli niin sukkelaa sorttia, että otti jalat allensa ennen kuin hoksasin kuvaa ottaa. No kommentteja tulee varmasti jälkijunassa. Niitä odotellessa voin siis nauttia sitruunan niin virkistävästä ja mieltä keventävästä vaikutuksesta.
Tätä tehdessäni mietin jälleen kerran, että nuo hajusteet on sitten jännä juttu. Sitruunassa on voimakas tuoksu sellaisenaan tai eteerisenä öljynä, eikä se tee pahaa vaikka suoraan pullosta sitä itseeni imisin.
Mutta ostimpa taannoin tässä tytöille purkkapussin kaupasta ja poieshan ne piti pistää kun en kestänyt sitä hajua mikä niistä purkista tuli kun tytöt niitä ylen tyytyväisinä nassuttivat. Enkä siis itse syönyt niistä ainuttakaan. Enkä nyt oikein voinut tytöillekään sanoa, että mars pihalle sitä purkkaa syömään....

Pah ja pöh

Tuli tässä katseltua televisiosta Silminnäkijä jossa puhuttiin petoksesta lautasella. Keskustelunhan on pitkälti herättänyt Mats-Eric Nilsson parilla kirjallaan (Aitoa ruokaa on niistä uusin).

Samasta asiasta puhui eilen myös Maaseudun Tulevaisuus jossa Kari Tuominen oli huolissaan tulevaisuudestaan. Hän perheineen valmistaa riihitalkkunaa perinteiseen tapaan savustamalla, mutta terveystarkastajat olivat sitä mieltä, että savustaminen muodostaa liika PAH-yhdisteitä. Nämähän ovat niitä syövälle altistavia yhdisteitä. Siksi suositeltiin käytettäväksi nestesavua. Samaa litkua, tai savuaromeja löytyy savukinkuista ja muista mukasavunmakuisista ruuista. No onneksi todetut jäämät olivat niin pieniä, ettei savustamista kielletty ja talkkunan valmistus saa jatkua. Toistaiseksi. Mutta pelkästään se, että terveystarkastajat suosittelevat käytettäväksi keinotekoisia tai hyvin pitkälle prosessoituja aineita saa nousemaan karvat pystyyn.

Hunaja löytyy myös petoslistalta. Markkinoilla on tällä hetkellä myös kevythunajatuotteita. Näihin on siis lisätty kuituja jotta lopputulos olis vähäkalorisempi.... Nyt pitää muistaa sitten tarkat sanamuodot. Jos purkissa lukee hunaja, sisältö on 100% hunajaa eikä mitään muuta. Hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä myöskään saa mitään ainesosia poistaa jos se myydään hunajana (hunaja-asetus). Mikäli siinä lukee esim. Appelsiinihunaja tai appelsiininkukkahunaja kyseinen hunaja on peräisin appelsiininkukista, eli esim. Kreetalta. Mikäli purkissa lukeekin appelsiininmakuinen hunajatuote tai valmiste niin silloin hunaja on pääraaka-aine ja siihen on lisätty esimerkiksi appelsiiniöljyä makua antamaan. Eli lukutaitoa tarvitaan, ja äärettömän hyvää näköä.

Aidoimmillaahan hunaja on kennohunajana (palahunaja). Eli siinä pakkauksessa missä mehiläinen sitä itse säilyttää. Valitettavasti tarjontaa ei ole riittävästi, ja omat kennohunajani ovat olleet loppu jo jonkin aikaa. No uutta kesää odotellessa.... Tässäkin voidaan sitten tietty mennä äärimmäisyyksiin.. eli jos halutaan hunaja todella tuoreena ja luonnollisesti voidaan tietysti mennä Nalle Puhin tapaan puunonkalosta se kaivamaan, ilman mitään varusteita tietenkään....;-) Hunajan metsästäjät tyyliin.

Sarkasmi sikseen. Minusta on tärkeintä, että raaka-aineen voi tunnistaa. Eli syödään vain sitä mitä mummokin tuntisi kun näkisi. Mitä enemmän jauhettua tai muuten prosessoitua, sitä enemmän fuulaa sinne päätyy sekaan ja ennen kaikkea, niistä alkuperäisistä ravinto-aineista ei ole jälkeäkään.