Miten paljon kuhnuria pitää puristaa että sperma lentää...?

Eilen sitä tuumailtiin. Toisten mielestä kuhnuri sai kuolla heti, eli riittävästi ja toisten mielestä se tapahtuu hellemmin ja tapetaan vasta spermankeruun jälkeen. Kyseessähän on tietysti mehiläisen keinosiemennys, mihin hieman eilen myös tutustuttiin.

Varsinainen aihe eilen oli emonkasvatus. Kuvassa pesät järjestetty siten, että avosikiökakut ravisteltiin ylälaatikkoon (ruokkijamehiläiset) ja kennokuppeja varten jätetään sinne rako. Alaosastoon palautettiin emo (kehä vinossa laatikoita vasten) ja osastojen väliin tuli muovi jonka läpi mehiläiset eivät pääse kulkemaan.
Näin saadaan emoton fiilis ylälaatikkoon ja emokennojen kasvatus lähtee paremmin käyntiin.

Emokennokupit laitetaan pesään nuoltavaksi. Kehää kannattelee Ari Seppälä. Tämän jälkeen pätkä teoriaa ja sitten oli aika siirtää toukkia pesistä noudettuihin emokennokuppeihin. Ei muuten hätäisen miehen (-tai naisen hommaa ollenkaan...)

Tässä Juhani näyttää mallia kiinalaisella siirtoneulallaan. Siirrettävinä siis alla 2 vrk ikäiset toukat, eli PIENIÄ ovat penteleet...

Kesä kuluu

kukkia ja mehiläisiä...tässä tapauksessa kyllä kimalaisia katsellen.
Reissuakaan ei tule tehtyä ilman, että silmäilee ympäristöä mehiläisen kannalta. Tämäkin kimalainen piti käydä Seinäjoella katsomassa tekeekö yhtä tarkkaa työtä siellä kun täällä kotinurkilla kaverit... Ja hyvin tuntui pölytystyö sielläkin onnistuvan. Paljon oli pikkukimalaisia näkyvissä toiset jopa tappelivat kuka missäkin kukassa saa olla. Ärhäkkää toimintaa =). Ja joenrannat olivat kyllä kukkia pullollaan, että kaikille varmasti riittää...

Kesähoitoa....vai pesähoitoa..

Tässä näkymä pihatarhalta eilen. Pesät on tarkastettu ja hunajaa näyttää tulevan hyvin. Tosin emojen anto kuun alussa ei ollut onnistunut hyvin, joten jakamaan en päässyt nyt niin kuin olis ajatellut. Mutta parvikennoja on tulossa ja ne otin jo visusti erikseen, josko vaikka onnistuisi.... =)
Tuo näköhäiriö tuossa kuvan edessä on linssiä kohti lentävä mehiläinen, jostain kumman syystä ne tulevat aina kohti.
Taustalla istuu isäni, hänestä on mukava tulla katselemaan mehiläisten touhuja. Sen verran jo oppinut, että laittaa kiltisti hoitohaalarin päälle kun pesille mennään ;-)

Mammahan se siinä! Tuo iso ja tummempi mehiläinen tuossa keskellä on siis kuningatarmehiläinen. Vikkelä otus, että  kameran kanssa on hankala pysyä perässä varsinkin jos omaa näkemistä haittaa kasvojen edessä oleva suojaverkko. Täällä pitäisi olla erikseen kuvaaja mukana....

kesäjuhlia

Retulaseuran kesäjuhlat lauantai iltana. Sää ei kyllä suosinut, mutta vireää porukkaa siitä huolimatta.

Alkukesän satoa

Mehiläisten kasvattaessa populaatiotaan ja uusien emojen kotiutumisesta tietoja odotellessa, pitää kerätä alkukesän herkut talteean. Tässä kuusenkerkkäsatoa kuivumaan menossa. Tummempi vihreä on mustakuusi, kaunis vaalea on kultakuusi ja raikas vihreä on tavallinen metsäkuusi.

Tässä kultakuusen "sormet".

Ja näin kaunis se on.

Suriseva kirjekuori

Näistä postintädit tykkää. Varsinkin sijaiset ovat ihmeissään. Kirjekuori joka surisee, tässä ei edes lukenut päällä, että eläviä mehiläisiä... Mutta niitähän siellä tuli. Kolme mammaa ensihätään. Kuningatarmehiläisistähän on tietysti kyse. Ensimmäiset jaot on tehty, jotta saadaan porukka taas taistelukuntoon ennen syksyä. Tappioista ei lannistuta, korkeintaan vähän sisuunnutaan. =)

Näitä hieman häiriköin. Tein kaksiemokuntia etteivät pesät heikkene liikaa. Hyvä vahva porukka oli tämä, eikä turhan levotonta, vaikkeivät sateesta tykänneetkään. hanskastani löysin muutaman piikin, vaikkei mitään havaittavia vaurioita tullutkaan.

Nyt näyttää tältä. Taustalla näkyy katos missä vaakapesä. Vaakapesä on hieman heikossa hapessa, mutta vahvistin sikiökakulla, katsotaan toipuuko, vai mitä tapahtuu. Uutta vaakaa odotellaan saapuvaksi... Sellasta tältä vuosisadalta olevaa... Ja tulokset näkyy pikapuoliin nettisivuilta kunhan webbiwelho ehtii.

Nyt se sitten tuli -kesä-

Kesä sitten tuli niin, että mäjähti. kaikki kukkii nyt yhtä aikaa, voikukat, omenat, luumut, mustikat, marjapensaat....eikä vuokot ole ehtineet vielä kuihtua. Mehiläisellä on valinnan vaikeus. Saa nähdä riittääkö loppukesäksi kukkia ja tuleeko nyt halla kun kaikki kukkii.... Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
omena pölytyksestähän sanotaan, että jos minuutissa löytää kahdeksan mehiläistä, pölytys onnistuu hyvin. Minä pääsin laskuissani paljon pidemmälle.

Perjantain-lauantain vietin Paijassa, havaintopesäkoulutuksessa. Kaunis paikka, hyvä ruoka, lämmin sauna...
Paljon tietoa pitäisi kerätä talteen ja mitä kaikkea sillä sitten tehdäänkään..... Taas oppi uutta ja päässä pyörii miljona ideaa odottamassa jalostumista. Jatkoa odotellessa.