lauantai 3. joulukuuta 2011

Kerkkää vaikkei ole kevätkään


Tämä vihreä "mössö" on hienonnettua kuusenkerkkää. Hapantumaan menossa jotta vielä joumarkkinoille ehtisi saada Keveää Kerkkäkastiketta mukaan. Kyseessä on siis maitohappokäytetty tuote jossa raaka-aineina kuusenkerkät ja hunaja. Nothing more, aivan loistavaa salaatinkastikkeena, tai vaikka pannarin päällä ja erittäin ravitsevaa, onhan mukana maitohappobakteereita, hunajan kaikki ravintoaineet sekä runsaasti c-vitamiinia kuusenkerkistä. Eikun herkuttelemaan.

Lisää vastaavia on tulossa muitakin, valkosipulit ainakin ovat jo muhimassa.....

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tarhaajien parveiluaika

Pohjalaisilla Suurmarkkinoilla Seinäjoella oli hunaja erinomaisesti edustettuna. Isäinpäivä vaikutti selkeästi markkinoilla liikkuvaan väkimäärään, joten ehdin hieman tutustumaan muidenkin tarjontaan. Varsinaisia hunaja-osastoja löytyi 7 ja muiden tuotteiden ohella hunajaa oli monessa pöydässä myytävänä.

Aino Sukanen tuli Oulusta.
Aappo ei ollut itse paikalla, tai sitten liikkui niin vilkkaasti etten kerennyt huomaamaan.... Aappo on Kaustisilta ja pokannut monia palkintoja hillahunajallaan.
Pasi Alapeltola  Honkajoelta
Hunajakeidas Ylimarkusta

Lappi-Hunaja ei paljon esittelyjä kaipaa, ovat lähes kaikilla markkinoilla mukana...



Uudentalon Jyrkin kraka oli asiaan kuuluva 


Oma osastoni vaikuttaa varsin vaatimattomalta verrattuna esimerkiksi englantilaisiin herkkukauppiaisiin joiden tuotevaunut saivat suorastaan kuolan virtaamaan, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, että niissä on takana isot organisaatiot ja huoomattavasti iiisompi markkinointibudjetti...... mutta kyllä niistäkin muutama ajatus jäi muhimaan... ;)


tiistai 1. marraskuuta 2011

hunaja vastaan Hunaja

Toisen koulutuspäivän aiheena oli sitten laatuasiat. Keskustelua herätti mitä hunajassa saa olla ja mikä sitten on sellaista mitä ei saa olla. Saako hunajassa olla siitepölyhiukkasia vai pitääkö ne suodattaa sieltä pois, saako hunajapurkkiin päätyä vahamurusia vai pitääkö nekin kaikki poistaa. Hunaja-asetuksessa sanotaan, että hunaja on luonnontuote siihen ei saa lisätä mitään eikä myöskää mitään poistaa....eli jälleen kyse on tulkinnasta.
Elämme niin "puhtaassa" yhteiskunnassa, että kaikki hiukkaset ovat ongelma tai riski.....
Mieluiten siis itse teen niin, että purkitan sen hunajan siitepölyineen ja vahoineen päivineen, sille pitänee vaan sitten antaa hyvä nimi koska on siinä ja siinä saako sitä myydä hunajana....


oma hunajapurkkini keittiössä...

Tähän oiva ratkaisu on tietenkin kennohunaja, ei tarvitse siivilöidä eikä suodattaa, riittää kun on hyvä puukko millä kennot irrottelee ja tarvittaessa pienii hieman, että saa ne mahtumaan rasioihin.
Hunajavalmisteethan on sitten ihan oma lukunsa ja sitähän ei  millään tavoin säädellä mitä siihen hunajaan sekoitetaan, mutta se pitää aina etiketistä selvitä mitä sieltä löytyy. Se liikutaanko aina hyvän maun rajoissa, ei myöskään kuulu tähän.

lauantai 29. lokakuuta 2011

kapulakieltä ja jurismijargonia

Mehiläistarhaajien kouluttajakoulutuksessa on aiheena tällä erää pitkälti elintarvikelain muutokset ja niiden vaikutukset varsinaiseen tarhaustoimintaan. Tässä asiassa on kahlattu aikamoisessa ryteikössä, kiitos EU:n ja sen päälle vielä paikalliset säädökset, jotka useimmiten tuovat helpotuksia, mutta hankaloittavat ymmärtämistä sujuvasti. Hauskinta tässä lienee se, että jos kysyt neuvoja viranomaistahoilta vastaukset vaihtelevat, eli laki on niinkuin se luetaan ja tulkintoja on turhan monia.

Todellisuutta on,että tarhaajia tarvitaan lisää, mutta jos säädökset ovat kovin monimutkaisia, harva uskaltaa aloittaa.

Eniten hieromista aiheuttanee se, että missä menee raja harrastamisen ja ammattimaisen toiminnan välillä ja mikä on alkutuotantoa ja mikä ei. Muutama vuosi takaperin tarhaajia peloiteltiin elintarvikehuoneistojen hyväksyttämisellä ja siinä vaiheessa moni löi hanskat tiskiin, kustannukset pompsahtivat liian korkeiksi ja vaatimukset mahdottomalle tasolle. Nyt on hieman löysätty kuristusotetta ja huomioidaan paremmin toiminnan riskiarvioita ja laajuutta.

Omalla kohdallani en ole vaatimuksia pitänyt kohtuuttomina, mutta pitkälti asioimisen helppoudesta on kiittäminen myös valvonnassa työskentelevien maalaisjärkeä. Kollegat ovat kertoneet hurjia tarinoita myös pilkunviilaajista vauhdissa.....

Lomakerumbaahan tämä yrittäminen pitkälti on, ollaan sitten alkutuotannossa tai jalostuspuolella. Rekisteröitymistä sinne tänne ja tuonne ja ilmoituslomakeita ja omavalvontaa. Ja kaikki tämä hauskuus kasvaa sen mukaan miten sana "paikallinen" tulkitaan...onko kyseessä oma kunta vai maakunta, sallitaanko naapurikunta vai koko Suomi.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Summa summarum


Eilen päättyi Yrittäjän Menestystarina 2. Itselleni jäi hyvä fiilis siitä, että jotakin valmista on taas saatu aikaan. Tältä ryhmältä sain sen mitä tarvitsin ja nyt olen valmis jatkamaan kohti uusia haasteita. Kaikkiaan 10 kuukautta ollaan kimpassa pähkitty yrittämistä, sen ihanuutta ja kamalauutta, ongelmia ja miten  niitä ratkotaan, mistä löytyy se mahdollisuus minulle, missä se raha luuraa...

No mitä tästä? -tähän kysymykseen tutustuin jo aiemmin Tulisielut valmennuksessa ja ekalla kertaa se peräti hämmensi, siis mitä kysyit, mitä mitä tästä? No sitä, että.... menestyvä yrittäjä on mielentila, ei niinkään se mitä viivan alla seisoo tai on seisomatta. Kun asenne on kohdallaan, tulosta syntyy, melkein kuin itsestään. Ei saa jumiutua kaavoihin ja rakenteisiin ja malleihin mitä meille on opetettu jo pienestä pitäen.Ajattele isosti. Kun tehdään asiat hieman eri tavalla niin homma sujuu ja me erotumme, eikä kilpailua silloin oikeasti ole. Ei tarvitse tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta, maailma muuttuu, muutu siis mukana. Paras tilannehan on jos voit toimia tien näyttäjänä. Ympäristö silloin vastustaa varmasti, koska ympäristö ei halua muuttua, tuttu on turvallista. Enkä tässä matkalla paniikilta säästynyt minäkään.

Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mielikuvia ja haaveita, silloin elämämästämme tulee sellainen kuin haluamme. Ei se pilvilinnojen rakentelu koulutunneillakaan ole välttämättä turhaa haihattelua, siinä luodaan tulevaisuutta, en tässä nyt kuitenkaan kehoita lapsukaisia olemaan kuuntelematta mitä koulussa sanotaan.....

Kiitos Mari, tämä oli mielenkiintoinen matka, tai alussahan tällä matkalla vasta ollaan,  mutta laineet lyö jo. Se mitä nämä laineet tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Odotan innolla.






Tässä me olemme, Annele, Hilkka, minä, Carita, Roni, Mari the teacher, Mona ja Elina. Ulla on kameran takan ottamassa tätä kuvaa. Kiitos kaikille.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

mmmmmm....kahvia....

Aloitin aamuni ristretolla....tai niitä meni kyllä kolme kupillista vaikka onkin kyseessä vahva kahvi. -Mut kun se on niin pehmeetä....
Luovuuden lähteeksi otin äsken kupillisen Brazil Sul de Minasia Aurinkoisen Appelsiinin kera. Saas nähdä maltanko kirjoittaa juodessa vai hörpinkö vain kahvin ensin....

No tässä vaiheessa joku jo tuskailee mokomaa slangia ja sitä miten tämä nyt siihen hunajaan liittyy.... äläpäs hermostu, minä kerron.
Äitimaa-messuilla saimme Aarrepuoti-ihanuuden osastolla maistella oikein kunnon kahvia. Kyseessä oli Zinzinon kotikahvila ja Heli Nyman tutustutti meidät kahvin maailmaan heti "oikein kunnolla". No ajatukseen jäimme heti koukkuun ja partnerisopparit kirjoitettiinkin jo heti maanantaina. Eli tämä tarkoittaa nyt sitä, että kun pääsemme vauhtiin, Hunajapilvin osastolta on tapahtumissa mahdollista ostaa kupillinen erinomaista kahvia tai mikäli asia kiehtoo enemmänkin kauttamme voi tilata kahvilaitteita ja muita tarvikkeita joko itselle tai vaikka yritykselle.
Kyseessähän on siis reilun kaupan kahvi ja se tulee Rombouts& Malongolta, tähän laatuun yhdistettynä äärettömän näppärä tapa keittää mahottoman hyvää kahvia, siis podi (-luonnonmukaiset, ei alumiinia), niin voiko nautinnolta enää muuta vaatia. Hunaja istuu kuin nenä päähän- vaikken minäkään pidä makeasta kahvista, mutta maku ratkaisee.

-ja mun kahvikupilliseni loppui kesken... =D


lisätietoja löytyy täältä:
http://www.teamzinzino.com/product-su/hunajapilvi
http://publicwww.zinzino.com/(S(jshs0auqisxzii452ztkl0al))/engine.wbf?setcountry=358&setlanguage=358

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Apunani Anna -aloitteleva tarhaaja

Sadonkorjuut tehty ja linkoomopäivä oli tiedossa 17.8. Kaikki laatikot odottivat siellä pinoissaan puuhan aloittamista. Anna oli kysellyt neuvoja jo hieman aiemmin ja oli kiinnostunut tulemaan tutustumaan puuhaan tarkemmin. Surinan säestyksellä rupesimmekin hommiin (jokunen pörriäinen oli jälleen kerran salamatkustanut laatikossa linkoomoon....).

Tässä Annan kommentit kyseisestä päivästä:





Suurkiitokset myös Annalle itselleen, hänestä oli suuri apu ja aina on mukavampi tehdä töitä kun on juttuseuraa. Pelkille mehiläisille jutteleminen pistää joskus miettimään omaa mielenterveyttään... ;)

tiistai 9. elokuuta 2011

Elokuinen aamu Tammelantorilla

Tammelantorille on tullut syksy. Kirpputoripääty on hiljentynyt niin myyjistä kuin asiakkaistakin. Torilla puhaltaa jo kylmä viima.


Vihannespäädyssä vielä sentään kauppiaita ja jokunen asiakaskin, mutta ei kovin vilkkaaksi voi tätä tiistaita kehua. Sateenuhkako ihmiset karkoitti ehkä niin.


Tällä kertaa apunani ei ollut Kahjo Kuhnuri eikä Hullu Renki vaan reipas Kiia. Vähän laskemisharjoituksia ennenkuin koulut taas huomenna alkaa.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

aamu Ulvilassa

Tänään heräiltiin aurinkoisesta Ulvilasta. Kokemäenjoki oli peilityyni ja markkina-alue oli rauhallinen. Kaikessa rauhassa keiteltiin aamukahvit ja nautittiin kiireettömästä aamusta. 




Kirkkovene sai huilailla rannassa odotellen päivän kisaa Hansamaiden kesken.


Ei näy asiakkaita, mutta kellokaan ei ole vielä seitsemää....




sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Työhuonerojekti etenee


Työhuoneella ei vielä vesi juoksee. Tai siis juoksee tasan tarkkaan yhtä lujaa kuin minäkin...eli ei kovin vauhdikkaasti. 
Tästä alkaa sitten vesijohtotyömää "navetantakana", vaikka tämä onkin etupuoli navetasta, mutta kun tästä ei ole kovin usein kuljettu. Vielä. -Kun oli vähän vaiheessa koko rojekti tässä pidemmän aikaa. Vähän koivujen kuritusta ja nokkosten nujerrusta niin kyllä se siitä riemuksi muuttuu.


Jone hurisee vähintään yhtä tyytyväisesti kuin isäntä ja uraa alkaa syntyä. Kyllähän sitä sanotaan, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, mutta toivotaan nyt silti ettei Jone ravistele liiaksi, että sinne itse lankeaisi....


Välimatkaa navetalta saunannurkalle ei ole kuin parikytä metriä, joten metrin syvää uraa on äkkiä sen verran kaivettu. Nyt ei juuri puutu kuin putkea. Ja se toinen putken pää... -Sen verran tiedetään että vesi kyllä navettaan on mennyt ennenkin... mutta vuosien saatossa pää on hukkunut rakenteisiin kun ei ole ollut eläimiä hoteissa. Mutta kun tarpeeksi kaivellaan...niin eiköhän ne vanhatkin päät sieltä jostain löydy.




torstai 14. heinäkuuta 2011

Saanko esitellä, tässä on Jone

Tässä se nyt sitten on. Jone. Aarrekarttaan kyllä olin leikellyt kuvia avantista, siitä pienestä ja vihreästä pirulaisesa, mutta tämän tarinan käänteet olivat kyllä niin veikeitä että väri vaihtui ja koneen koko haaveista hieman kasvoi. (-tähän kohtaan kuuluu se kuuluisa "hups"... )
Kyllä mulle tämä sinivalkoinen peto kelpaa loistavasti, hienosti se puski läpi pihan pitkän pujoviidakon. Hur hur vaan. Se niistä pujoista ja pihakin näyttää ihan erilaiselta. Joo, tasoitella pitäisi ja vaikka mitä, mutta kaikki aikanaan. Kaivinkonetta ei vielä ole testattu, mutta eiköhän jo viikonloppuna kerkeä sitäkin kokeilemaan.





Hullu Renkikin kehrää tyytyväisyyttään, siltä säästyy monta voimanponnistusta kun pääsee siirtelemään tavaraa Jonen piikeillä kottikärryn sijaan.... Puhumattakaan siitä ettei maidonhakureissulla tarvii enää kävellä.. =)


Ukkokultaa tässä on kiittäminen. Jone tuotiin pihaan punainen rusetti katolla, eihän siinä voi muuta kuin hymyillä. Tässä lienee työnsarkaa nyt koko perheelle, täytyyhän Jonenkin tehdä jotain ruokansa eteen. -ainahan meillä on vieraatkin laitettu töihin... =)

torstai 16. kesäkuuta 2011

Pesät paisuu

 Eihän nämä vielä taivaita hivele, mutta vastahan nämä tuotiin markille. Vahvistuksia siis, yötöinä paikoilleen ja seuraavana päivänä heti kakkoslootaa päälle. Nyt olisi aika käydä kurkkimassa, että mitä tupahan kuuluu, kuinka ovat vieraat nurkille asettuneet. Vattupuskat vierellä ainakin pörisevät siihen malliin, että vatunkukat ovat löytyneet.

Isompi rakonen pesien välissä ei suinkaan ole hajuarako vaan siinä kohtaa menee vesisuoni ja havaittu on, että sen päällä ei mehiläinen viihdy. Erästä pesistä siirtäessäni (hiljalleen hivuttamalla sivusuunnassa kun en kilometrien päähän voinut viedä) havaitsin, että pesä oli puoliksi täytetty. Siis ylä ja alaosasto tasan puoliksi, suonen puolella ei ketään eikä mitään ja toinen puoli pesää normikäytössä. Olin niin ällistyksissäni moisesta etten tajunnut sillä hetkellä kuvaa napata, mutta mikäli tilanne on sama kun menen uudelleen katsomaan korjaan sen oitis. (otan siis sen kuvan =) )

torstai 19. toukokuuta 2011

Mehiläistarhaajien matkassa


Torstai aamuna oli edessä aikainen herätys. Kello soitti 5.28 ja Tiiriön ABC:ltä bussin kyytiin 7.30. Matka kohti Tallinnaa alkaa. Laivalla nautitaan aamiainen vaikka kahvitäydennystä ehdin tuolla huoltamolla jo ottaa.... Yhtä soittoa tästä päästellään Turiin asti ja siellä on tarkoitus tutustua Tarmo Jaaniskin mehiläistarhoihin. Päivä alkoi sateisissa merkeissä, mutta viikonloppu pitäisi olla kohtuu aurinkoinen.
Tarkoitukseni oli alunperin postailla lennossa, mutta elisan datavahti oli erimieltä, joten piti tyytyä perinteiseen kynä&kirja menetelmään.
Eka taival oli n. 110km Tarmo Jaaniskin mehiläistarhalle. Matkalla ihailtiin mahtavia voikukkavainioita, meikäläiset mehiläiset olis kateellisia jos tietäisivät, sillä kotosella voikukka oli vasta aluillaan.

Muutenkin kevät oli Viron puolella paljon pidemmällä. Kevätesikoita oli joka paikassa, marjapuut komeassa kukassa, paikoitellen oli lemmikeistä sinisiä mattoja.


Tarmo esitteli meille minkälaista tuhoa näätä saa aikaiseksi mehiläispesällä vieraillessaan. Ja reikiä oli todellakin joka puolella pesää, ja näitä pesiä oli nurkalla jemmassa "jokunen".... Näädistä on tullut alueella vitsaus sen jälkeen kun lentokoneista jaettiin vesikauhurokotteita, näätäkannat vahvistuvat koska sillä ei luonnostaan ole juuri muita vihollisia kuin ihminen. Tarmolla on parhaimmillaan ollut n. 500 pesää, mutta tällähetkellä pesämäärä jotakin 100 pesän luokkaa, koska painopiste toiminnassa on enemmän tarvikepuolella. Alla oleva uudenkarhea pesälaatikko on omaa tuotantoa ja niiden kysyntä on kova. Vanerinen laatikko kun kestää näätää ja tinttejä paremmin. Karhu on myöskin ollut toinen riesa.


Tässä otos Tarmon verstaalta missä laatikoita kasattiin reippaaseen tahtiin. Täällä saimme myös nauttia mahtavasta kahvitarjoilusta herkkujen kera, vaikkei siitä laivalla nautitusta aamiaisestakaan ollut vielä kovin kauaa.

Yöksi suunnistimme Tervis Sanatooriumiin pienten tietöistä aiheutuneiden harharetkien kautta. =)
"kävimme paratiisissa, mutta päädyimme saneeraukseen"



Päivällisen jälkeen oli pakko lähteä jaloittelemaan, alkoi bussissa istuminen oudoksestaan tuntua ja maha oli piukassa kaikesta syömisestä, että melkein oli paha olo.


Ranta oli kaunis ja se tuoksu mikä tuomista tuli olisi pitänyt tallennettua näihin kuviin jotenkin. Ilma oli sateen jälkeen raikas ja pehmeä ja hyvin miellyttävä.


Huomasi, että meren rannalla ollaan, tuli hieman vino olo itsellekin näitä puita katsellessa.... Tuli mieleen Martti Suosalo roolissaan Pisan kaltevassa tornissa.


Meri on ehkä kauneummillaan juuri auringon laskiessa, se tuo sävyt esiin ihan omalla tavallaan.


Tämä aallonmurtaja on lienee pisimpiä mitä olemassa, 2150m. Perinteeseen kuuluu, että rakastuneet kulkevat tuonne päähän asti ja suutelevat siellä. Yksikseni kun liikkeellä olin, jätin siis ihan loppuun asti menemättä.


Rannalla kierrellessäni ja keräillessäni tytöille simpukankuoria, huomasin tyrnipensaat ja katselin miten komeassa kukassa ne olivat. Ihan toista kuin omani kotosalla, muutama nuppu siellä täällä, mutta nämä oksat olivat täynnä!

Perjantain ohjelmassa oli Olle ja Vahur Talimaan tarha, n. puoli tuntia Pärnusta. Itse pidin tästä paikasta valtavasti. Paikka itsessään oli kaunis, kasvusto monipuolinen ja se rauhallisuus mikä täältä henki. Ah!
Vahur kertoi retkipäivämme olevan ensimmäinen pitkään aikaan jolloin ei sada.



Käytössä perinteiset allaspesät ja tässä pihapiirissä niitä oli ehkä nelisenkymmentä ja rotuhan oli se "maailman paras" eli singeri. Kaikkiaan pesiä Vahurilla on n. 160 ja tarhalta toiselle välimatkaa 120km, mutta matka selittyy kun kuulee tarhojen olevan Vahurin ja Ollen kotipaikoilla. Emokasvatusta tehdään, mutta pölytystyötä ei, sen arvostus kuukahti Neuvostoliiton mukana.


Rauhallisuus ainakin tuli todistettua, noilla pesillä ei niitä suojavarustuksia kaipaa vaikka Hoikkasen Risto (matkanjohtajamme) tuolla takana kovasti varoitteleekin.


Tässä sitä pistoshoitoa taustalla Risto antaa ihan tarkoituksellisesti kipeään käteen. Puristamalla piti mehiläistä ärsyttää tuikkaamaan ja annostus oli tällä erää kaksi pistosta.


Muutakin elämää maaseudulla tietenkin on. Viinimäkikotiloita (oletamme , että olivat niitä) komeita otuksia. Olivatko nämä sitten niitä syötäväksi kelpaavia....se jäi sitten kokeilematta.


Näätä oli puheenaihe myös täällä ja Vahur oli tämän yksilön pakastanut, sitä hetken tutkiskelimme.
Meilläpäin ei näätä vielä kovin monen tarhaajan riesana ole ollut, muutamia tapauksia kyllä löytyy.


Tässä kuivauskaappi mallia Vahur.


Venäläistä "perinteistä", eli talvella kuolleita mehiläisiä pirtussa. Tätä sitten lääkkeeksi ja kyllä jaksaa. Ei haissut ollenkaan niin pahalle kuin voisi kuvitella, eikä makukaan juuri "lääkkeistä" poikennut. Ei sitä nyt kai hyväksikään voi kehua, muttei se missään nimessä pahaakaan ollut. Hyvin ainakin reissupäivän jaksoin loppuun.
-vai johtuiko se sitten siitä hunajasahdista......? No voihan karhunvattu sentään.

Matka jatkuu rantaa seuraillen kohti Riikaa 12.50.


Keskellä peltoaukeita tai tasankoja, saattoi olla vain yksi puu. Vahvana, komeana ja turvallisena.


Merta kohti.


Siellä se siintää, sininen meri. Täältä rantatien tuntumasta en voinut kuin haaveilla siellä seilaavani.... Mielelläni olisin jäänyt kuuntelemaan hiljaisia laineita ja haistelemaan suolaista tuoksua.


Kaupunkimaisemat oli myös aikas vaikuttavia. -ne kujat ja rakennukset....mä oon varmaan joskus edellisessä elämässä asunut juuri tuolla...
Paljon paikkoja mistä näki vain vilauksen bussinikkunasta, vaikka olisi tahtonut enemmän.


Hevoskastanjat kukoistivat todella komeasti joka puolella.



Majoittuminen Alberttiin ja Domina Inniin suoritettu, kupu ravittu ja aika lähteä iltalenkille. Ohjelmassa siis kierros kaupungilla ja tutustuminen kahteen hunajapuotiin. Ensimmäinen (Merkela Iela 4)

Myymälä notkui ihania hunajatuotteita.... ja kaikki omaa tuotantoa.


Sikäläinen hunajankulutuskin on hieman toista luokkaa kuin suomessa, n. 1kg/hlö/v, mutta ei ihmekään sillä valikoimaa piisaa.





Erilaisiin vaivoihin oli tarjolla jopa peräpuikkoja, mutta jostain syystä miehet veivät ne takaisin hyllyyn kun kuulivat mihin tarkoitukseen ne olivat.. =D -taisivat luulla makeisiksi moisia....





Jokirantaa pitkin oli mukava kävellä iltasella. Ilma alkoi kyllä viiletä jo, vaikka päivä olikin oluut kaunis ja lämmin.


Rantapuistot kukkaloistossaan.


Kukkakauppiaat tekivät töitä myös perjantai-iltaisin ja se kyllä näkyi katukuvassa. Erittäin monella naisella oli kimppu kukkia kädessään.


Terasseilla viihdyttiin ja musiikki soi joka puolella. Viluisimmilla oli huopa harteilla.


Daugmales Jana Bisu Medus 
(Peterbaznicas iela 17)

Janis Sulutaurs kertoo mehiläisistään ja tuotteistaan http://www.youtube.com/watch?v=6KJ6zrlpwn4



Herra itse kertoili meille toiminnastaan.



Maistiaisia...



Rouva teki myös keramiikkaa...


Kennohunajaa näyttävästi pakattuna.


Lahjapakkauksia...


Kennosaippuaa....kennovadilla... =)