Joulu, joulu, joulu saa...

Vielä yksi viikonloppu markkinoita tänä vuonna, Jämin Joulukylä on lauantaina ja sunnuntaina. Siellä raikaa joululaulut ja Areena on väkeä pullollaan. Täällä vielä pakkaillaan hunajaisia paketteja nuhanenille ja koitetaan lasten kanssa saada kotikin joulukuntoon.
Maanantaina rutistetaan vielä Ahlmanin joulutorilla muutama tunti ja sitten rauhoitumme jouluun.

Maisema on kerrankin jouluinen jo ennen aattoa, valkoista puhdasta lunta tuli yöllä lisää muutamia senttejä . Mehiläiset ovat talvipalloissaan on onnellisen tietämättömiä joulun tuomasta tohinasta ja hössötyksestä ja käyttävät talven lepoon.
Käyrien ja käppyröiden mukaan ensi kesän pitäisi olla hyvä hunajakesä joten suokaamme lepo mehiläisille, jotta ne olisivat hyvässä vedossa kun kevät koittaa.

Hunajapilvikin huilailee markkinoiden jälkeen ja toivotamme kaikille hyvää ja rauhallista joulua!

Kun korvissa surisee

Kuuluu surinaa.
-se ei tule mehiläisestä.
Se tulee seinästä.
Tasaisin väliajoin pieni vinkaisu.
-se ei ole hiiri.
Se tulee katosta.
Naksahdus ja huminaa.
-se ei ole myrsky.
Se tulee välikatolta.
Kaikki se mikä on tehty helpottamaan elämäämme ja edistämään "hyvinvointiamme" häiritsee.
Surina tulee sähköjohdoista.
Vinkaisu on palohälyttimen virtatesti, tähän liittyy myös punainen välähdys.
Naksahdus ja humina tulee ilmastointilaitteesta. -ja sitä ei saa sammuttaa yöksi..... ja tämä yö oli taas sellainen milloin nämä asiat valvottaa.

En ole allerginen sähkölle. -vielä.
Mutta olen herkkä.
Kasvoni eivät pala näyttöpäätteen ääressä, mutta kone vie voimat.
En menetä tajuntaani puhuessani kännykkään, mutta tunnen kuinka se polttaa.
Voimalinjojen läheisyydessä ei voi olla, liikaa meteliä, ja tuntuu, että suuntavaisto häviää.

Mutta jos minä reagoin sähkön vaikutuksiin näinkin voimakkaasti, niin miten siihen reagoi mehiläinen.
Katoaako senkin suuntavaisto aina kun se lentää voimalinjojen ali?
Luuleeko mehiläinenkin vahvistinten lähellä tulleensa pesään, koska siellä surisee?
Missä on häiriövapaata luontoa?
Entäpä se maaseudun rauha?

Sadonkorjuut on tehtynä, mehiläiset ruokittuna ja nyt vaan ootellaan syksyn etenemistä.

Sato jäi todella pieneksi tänä kesänä, saapi nähdä sitten kuinka pitkälle sitä riittää. Enkä ole ainoa, vaan satomäärät ovat jääneet pieniksi ympäri maata. Jos pari viimeistä talvea oli hankala mehiläisille ja nyt sadollisesti huono kesä päälle, hieman jännityksellä oottelen tulevaa talvea ja mitä se tuopi tullessaan. 

Hunaja ei ole ainoa tuote josta tulee olemaan jopa pulaa ensi talvena, ei ne tykkää uimisesta perunatkaan, eikä viljakaan paikka paikoin onnistu, puinti näyttää olevan vaiheessa vielä monessa paikkaa ja kaikkialle ei puimurilla ole mitään asiaa märkyyden vuoksi.

Luonto koittaa parhaansa mukaan pärjätä meidän ihmisten kanssa, mutta emme me omilla toimillamme kyllä millään tavalla helpota asiaa. Se millä tavoin luonto hakee omaa tasapainoaan takaisin on kaikki ääri-ilmiöt. Runsaat sateet, myrskyt, maastopalot, paukkuvat pakkaset... Se onko näistä mahdollisesti haittaa ihmiselle, ei luontoa kiinnosta, jos ei ihminen osaa sopeutua, ihminen häviää. 

Pitääkö kaiken ensin palaa poroksi? Tuhkasta nousee aina uusi elämä, se ei käy nopeasti, mutta pienestä idusta se alkaa.

Hunajapilvi siirtyy pian sisämarkkinakauteen. Ensi lauantaina (22.9.) on Ahlmannilla Läheltä Hyvää kiertueen viimeinen tapahtuma ja samalla se on meidän viimeiset ulkomarkkinat tältä vuodelta. 

Väliin jää pieni rakonen jossa saa hetken huokaista ja sitten siirrytään sisätiloihin ja seuraavaksi Hengen ja Tiedon messuille Helsinkiin (13.-14.10). Sitten se taitaa ollakin jo joulunalusmarkkinoita Suomi pullollaan.

Neitseellisen puhdas

Tässä ennen sadekautta oli pesillä parveilukuumetta. Kaikenlaisia emokennoja sitä on nähty yksittäin, kaksittain ja reunat täynnä ja vaikka millä tavalla, mutta näin puhtaan valkoista ja neitseellistä ei vielä aiemmin ole tullut vastaan. Tämähän on suorastaan kaunotar.

Mehiläisten muutto

Taas on omenan ja muiden puutarhakasvien kukinta parhaimmillaan. Mehiläisten on siis aika päästä töihin.
Nämä on näitä hämärähommia, vaikka kuvassa kaikki valoisalta päivältä näyttääkin. Iltamyöhällä, kun viileni ja hiljeni, nosteltiin muutama pesä kärryn kyytiin ja hurauttettiin "kylille"
Vähän siinä matkalla mietittiin, että jos tulis virkaintoinen polliisikoululainen tekee kärryyn tarkastusta onko sidonnat kunnossa.....noinkohan tahtois kattoo kysymättä toista kertaa... =)
Mutta eipä ollut innokkaita ratsaajia matkalla, ja parempihan se niin, saivat pörriäisetkin matkarauhan.

Ukkokullalle tämä oli eka "muuttokeikka" ja tässä on oikein voittajan elkeet, homma meni hyvin eikä piston pistoo tullut.
-vaikka sekin taisi olla pieni pettymys, olisi kuulemma halunnut testata senkin niin sitten ei tarvitsisi enää miettiä, että miltä se piikki lihassa tuntuu.....
Mutta ehkä se tässä kesän mittaan järjestyy sekin.

Tässä tämä rivi komeilee, lisättiin seuraavana päivänä jo lisäosastot niin ei pääse satomäärä yllättämään. Ympäristö näytti suorastaan maukkaalta, omenapuita, marjapensaita, kukki, pajuja, puskia, lehmuksia ja vaikka mitä. Mikäli sääherra suosii, niin hyvät on apajat ja sitä maukkaampaa hunajata syssymmällä on tarjolla.

Kevään touhuja

Kevät on pitänyt tietynlaista kiirettä yllä koko ajan. Pihatöitä, pesien seurailua suunnittelua ja järjestelyä.

Olenkin yrittänyt vieroittaa itseäni tietokoneesta ja postailutkin on tulleet hieman harvemmin....

Kesän tulemisen havaitsin siitä, että niska paloi pihatouhuissa ja pakotti siis hetkeksi sisälle "jäähylle".

Tässä muhii mehisoppaa....

 En siis keittele mehiläisiä, vaan tässä on romuvahat ja muut jämät sulateltu somaksi sopaksi. Onneksi oli viileähkö keli, muuten olisi kaikki pörriäiset olleet täällä "maistilla", sokerivettä kun tuosta enin osa kuitenkin on.
Minulla ei ole käytössä mitään hienoja höyryvempaimia vaan vanha kotapata saunasta... käsipelillä ja silleen, mutta se on suorastaan meditointiharjoitus kun näitä pihalla keittelee. Kohta patakin palaa puhki, pitänee keksiä jotakin tilalle....

Näistä pinnat talteen ja jatkopuhdistukseen ja loppuliemi kompostin kostukkeeksi.

Lopputulos....

Karkeasti siivilöity liemi ämpäreihin jäähylle ja jäähtyneistä saadan pinta talteen. Vaha kun nousee vettä kevyempänä pinnalle ja kuorettuu siihen nätisti.
Yksi kimalainenkin kerkesi haistelemaan, että mitäs puuhaat....





Vahaa tuli talteen yllättävän monta kiloa ja muuta moskaa madoille ruuaksi. Syssymmällä sitten tehdään tästä kynttilöitä, voiteita meneekin pitkin kesää...itikkasesonki ja kaikkee.

Kehät keitellään vielä lipeässä puhtaiksi ja sitten uudelleen langoitukseen ja vahoitukseen. Paljon käytän ilman pohjukkeita niin kennohunajaa saa talteen ihan sellaisenaan.

Kehiä keitellään

Ylös, ulos ja lenkille

Pesät vielä kellarissa, kuolleita mehiläisiä ympärillä,
nämä kuuluu asiaan kun talveuttaa sisällä....
Näyttää pahalta ja tuntuu ikävältä saappaanpohjassa,
mutta aika vähän näitä tässä kumminkin on.

Lavan jälki jäi lattiaan kun pesät siirrettiin ulos...

Tässä pesät "pihdeissä". Lavat päällä ihan sen takia kun ei ote ole
muuten tarpeeksi tiukka, puuttuu pari säätöpalaa välistä.

Pesät pihamaalla. Lunta on vielä reippaasti ympäristössä,
mutta paju jo hyvässä vaiheessa,
parhailla paikoilla on leskenlehtiä ja sinivuokkojakin.
Juuri todettiin seminaarissa kun oltiin, että on ihan hyvä asia
kun puhdistuslentoa hieman viivästyttää,
ei pääse varroapunkki kehittymään liian vahvaksi ja
keväthapotuksille ehtii vielä hyvin.

Jälki onnistuneesta puhdistuslennosta.
-eipä ole isännän uusi hoitohaalarikaan enään puhtaanvalkoinen...

Kotoista kosmetiikkaa

Helmikuun lopulla toteutettiin kotikosmetiikkakurssi Raudanmaan maa-ja kotitalousnaisille Ranta-Einolassa. Mielestäni kaikki sujui mallikkaasti, kunhan opin muistamaan, että jatkojohdotkin on keksitty.
4 tuntia on tosi lyhyt aika koska asiaan liittyvää tietoa olisi jakaa enemmänkin ja kokeiluihin tarvitaan myös aikaa, mutta tiiviiksi rutistettuna saatiin perustiedot kaikille mitä kosmetiikka on ja mitä tarvitaan, jotta sen voi tehdä itse.

Jostain kumman syystä väki ei hirveästi innostunut kun kerroin että helpoin tapa on laittaa majoneesia nassulle, mutta kun hieman hienosäädettiin perusmajoneesireseptiä ja lisättiin hieman tuoksua niin mielet alkoi muuttumaan. Majoneesi kun sattuu olemaan hyvä perusesimerkki emulsiosta ja erittäin ravitseva sellainen. Suola ja pippuri kannattaa kauneusversiosta jättää pois ja rypsiöljyn voi vaihtaa hieman hienojakoisempaan ja miedompituoksuiseen öljyyn, esim. kookosrasvaan, jojobaan tai pähkinäöljyihin. Etikan voi hyvin korvata vaikkapa sitruunamehulla. Tippa ruusuöljyä tai ruusuvettä sekaan, a vot. =)
Onneksi materiaalia on nykyään hyvin saatavilla, mikäli asia jäi enemmän itämään ja kyllähän tuolla jo jatkokurssia suunniteltiin syssymmälle. Joululahjaongelmat tulee samalla ratkaistua.

Tässä tulossa plörösaippuaa, eli nuuhkitaan kahvin ja vaniljan oikeaa suhdetta ennen lipeän lisäämistä. 

Tässä rasvat ja lipeäkahvi on yhdistetty ja geelivaihe alkaa.  Hurja on väritys, sekä myöskin tuoksu tässä vaiheessa.

Saippuat muotteihin, jotta jokainen saa omansa mukaan. Kuivattelua kotosalla pitää malttaa vielä 3-4vkoa ja sitten pääsee testaamaan.

Kurssimatsku ja mitä neljässä tunnissa saatiin aikaan, eli greipin makuinen huulivoide, sitruunainen perusvoide ja sitä plörösaippuaa tuossa mehupurkissa kypsymässä.

Hunajaista juomaa; urheilit sitten tai et

Eilen olin esittelyä pitämässä Kangasalan Hengitysyhdistyksen väelle. Sielläkin puhuttiin urheilujuomasta ja sen loistavista ainesosista. Huomasin samalla valtavan puutteen, ettei reseptiä ole tänne blogiin vielä kirjattu.....joten korjaustoimenpide tässä ja nyt. =)

Hunajainen urheilujuoma eli Mehiläisenpisto

2 reilua ruokalusikallista kotimaista hunajaa
0,3 dl vastapuristettua sitruunamehua (tai sitruunamehutiivistettä, tyrnimehu sopii loistavasti)
¼ tl merisuolaa
9 dl vettä

Sekoita hunaja ja sitruunamehu, lisää vesi ja suola. Sekoita ja jäähdytä kylmäksi.
(Voit käyttää haaleaa vettä nopeuttaaksesi hunajan liukenemista.)­

Lisää juomasta, sen sisällöstä ja vaikutuksia voit lukaista SML:n nettivisuilta; http://www.hunaja.net/hunajasta_tehoa_urheiluun/

5-vuotis katsaus

Paljon mahtuu muutamaan vuoteen, ei uskoisi.
Kahdella pesällä alkuun, muutamassa vuodessa 40 pesää, hieman karvaan tappion makua ja taas aloitettiin alusta.
Ensin oli vain se hunaja itse. Sitten se muotoutui jo monen tyyppisiksi valmisteiksi ja tuotteiksi. Nyt voi sanoa, että toiminta on vakiintunut ja löytyy se vakiasiakaskunta. Mutta kun sitä itse tahtoo aina välillä jotain uutta, vaikka itsessään mehiläistarhajan työ on erittäin vaihtelevaa, enemmän kuin moni muu ala. Välillä meinaa iskeä se harakkasyndrooma ja kaiken yhdistäminen omaan osaamiseen tuntuu loistoidealta, mutta onneksi ne ajatukset aina kiteytyy ajan kanssa.
Pitkään olen toiminut yksin, mutta viimeisen vuoden aikana on pitänyt opetella toimimaan tiiminä koska sain mieheni mukaan toimintaan. Edessä on siis aivan uudenlaisia haasteita ja uudenlaisia mittasuhteita. Oma matikkapääni on aina sitkeästi väittänyt, että yksi plus yksi on kaksi, mutta pakko se on uskoa etteihän se todellakaan mene niin. Se on jotain paljon enemmän.
Pitkään kaikki on perustunut vain omaan osaamiseeni tai kaikkeen sellaiseen minkä olen voinut melko pienellä panostuksella opetella. Nyt täytyy toimintaa laajentaa sillä tavalla, että mukaan tulee myös puolison osaaminen. Kokonaisuus kun saadaan hiotuksi yhtenäiseksi ja toimivaksi niin hyvä tästä tulee.