lauantai 29. lokakuuta 2011

kapulakieltä ja jurismijargonia

Mehiläistarhaajien kouluttajakoulutuksessa on aiheena tällä erää pitkälti elintarvikelain muutokset ja niiden vaikutukset varsinaiseen tarhaustoimintaan. Tässä asiassa on kahlattu aikamoisessa ryteikössä, kiitos EU:n ja sen päälle vielä paikalliset säädökset, jotka useimmiten tuovat helpotuksia, mutta hankaloittavat ymmärtämistä sujuvasti. Hauskinta tässä lienee se, että jos kysyt neuvoja viranomaistahoilta vastaukset vaihtelevat, eli laki on niinkuin se luetaan ja tulkintoja on turhan monia.

Todellisuutta on,että tarhaajia tarvitaan lisää, mutta jos säädökset ovat kovin monimutkaisia, harva uskaltaa aloittaa.

Eniten hieromista aiheuttanee se, että missä menee raja harrastamisen ja ammattimaisen toiminnan välillä ja mikä on alkutuotantoa ja mikä ei. Muutama vuosi takaperin tarhaajia peloiteltiin elintarvikehuoneistojen hyväksyttämisellä ja siinä vaiheessa moni löi hanskat tiskiin, kustannukset pompsahtivat liian korkeiksi ja vaatimukset mahdottomalle tasolle. Nyt on hieman löysätty kuristusotetta ja huomioidaan paremmin toiminnan riskiarvioita ja laajuutta.

Omalla kohdallani en ole vaatimuksia pitänyt kohtuuttomina, mutta pitkälti asioimisen helppoudesta on kiittäminen myös valvonnassa työskentelevien maalaisjärkeä. Kollegat ovat kertoneet hurjia tarinoita myös pilkunviilaajista vauhdissa.....

Lomakerumbaahan tämä yrittäminen pitkälti on, ollaan sitten alkutuotannossa tai jalostuspuolella. Rekisteröitymistä sinne tänne ja tuonne ja ilmoituslomakeita ja omavalvontaa. Ja kaikki tämä hauskuus kasvaa sen mukaan miten sana "paikallinen" tulkitaan...onko kyseessä oma kunta vai maakunta, sallitaanko naapurikunta vai koko Suomi.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Summa summarum


Eilen päättyi Yrittäjän Menestystarina 2. Itselleni jäi hyvä fiilis siitä, että jotakin valmista on taas saatu aikaan. Tältä ryhmältä sain sen mitä tarvitsin ja nyt olen valmis jatkamaan kohti uusia haasteita. Kaikkiaan 10 kuukautta ollaan kimpassa pähkitty yrittämistä, sen ihanuutta ja kamalauutta, ongelmia ja miten  niitä ratkotaan, mistä löytyy se mahdollisuus minulle, missä se raha luuraa...

No mitä tästä? -tähän kysymykseen tutustuin jo aiemmin Tulisielut valmennuksessa ja ekalla kertaa se peräti hämmensi, siis mitä kysyit, mitä mitä tästä? No sitä, että.... menestyvä yrittäjä on mielentila, ei niinkään se mitä viivan alla seisoo tai on seisomatta. Kun asenne on kohdallaan, tulosta syntyy, melkein kuin itsestään. Ei saa jumiutua kaavoihin ja rakenteisiin ja malleihin mitä meille on opetettu jo pienestä pitäen.Ajattele isosti. Kun tehdään asiat hieman eri tavalla niin homma sujuu ja me erotumme, eikä kilpailua silloin oikeasti ole. Ei tarvitse tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta, maailma muuttuu, muutu siis mukana. Paras tilannehan on jos voit toimia tien näyttäjänä. Ympäristö silloin vastustaa varmasti, koska ympäristö ei halua muuttua, tuttu on turvallista. Enkä tässä matkalla paniikilta säästynyt minäkään.

Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mielikuvia ja haaveita, silloin elämämästämme tulee sellainen kuin haluamme. Ei se pilvilinnojen rakentelu koulutunneillakaan ole välttämättä turhaa haihattelua, siinä luodaan tulevaisuutta, en tässä nyt kuitenkaan kehoita lapsukaisia olemaan kuuntelematta mitä koulussa sanotaan.....

Kiitos Mari, tämä oli mielenkiintoinen matka, tai alussahan tällä matkalla vasta ollaan,  mutta laineet lyö jo. Se mitä nämä laineet tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Odotan innolla.






Tässä me olemme, Annele, Hilkka, minä, Carita, Roni, Mari the teacher, Mona ja Elina. Ulla on kameran takan ottamassa tätä kuvaa. Kiitos kaikille.