Joulunrauhaa toitottaa ämyrit joka puolella. Minusta siitä on kyllä rauha kaukana, mutta mars sohvan nurkkaan. Nyt on tullut aika - levätä!

Kun sitä innostuu kaikesta

-Meinaa toisinaan karata mopo käsistä. Pitihän sitä nyt näitäkin kokeilla...Sytykeruusuja. Ideahan on kierrätys, materiaalina siis munakennot ja kynttilänjämät (mullahan niitä jämiä jostain syystä riittää, ja riittää, ja riittää...). Ja lopputulos on eittämättä kaunis, eikö vaan.

Vadille hieman jäkälää, oksia, muutama ruusu, ehkä tonttu tai pari ja a vot- jouluasetelma on valmis.

Ja pyhien jälkeen >> pesään vaan, ilman huonoa omaatuntoa turhista ostoksista tai roskaamisesta. Täydellistä.

Eikös tämä ole sitä Joulun Rauhaa? -vai mitä.. =)

Käämit kärysi, paloi pinna, korvista savu nousi

Markkinameininki nosti tänään tuskahien pintaan. EI-hän se, että ollaan käsityöläisiä SAA tarkoittaa sitä, että ollaan aivan KÄSIÄ käytännön asioissa. Kuten nyt järjestelytoiminnassa esimerkiksi. Tässä on nyt tullut sen verran messuja, markkinoita ja kissanristiäisiä kierrettyä, että alkaa olla jonkinlainen kuva siitä mikä kuuluu markkinoiden järjestäjien tehtäviin ja mitä niihin yleensä ei kuulu.

Mainonta eräs asia mikä niihin ehdottomasti kuuluu. Jos pöytäpaikan hinta on 230e niin kyllä sitä tapahtumaa pitää myös mainostaa, omilla verkkosivuilla vähintäänkin kun sellaiset kerran on olemassa. Ja ympäristössä, paikallislehdessä on tapahtumakalenteri missä on edullista ilmoittaa, some on keksitty..... ARGH!

Saapi nähdä kierränkö kaukaa ensi vuonna vai muuttuuko homma. Luulisin, että aika moni mukana olleista kiertää kaukaa. Valitettavaa, sillä miljöö olisi kiva ja sijainti keskeinen, mutta kauppiaita ei voi vain rahastaa antamatta mitään vastineeksi.

Se, että minä yksin möykkään, että tulkaa markkinoille ei aivan riitä, tarvitaan muitakin.

Nyt sytytän mä kynttilän...

Kynttiläpaja on ollut kiireinen tänä vuonna. Mehiläisvahaa on saanut sulatella ja puhdistella ihan urakalla. Tuossa eilisiä aikaansaannoksia. -Tai no, nuo kaksi punaista kukkaa oikealla eivät ole kynttilöitä vaan sytykeruusuja, pitihän niitäkin kokeilla kun niistä niin kovasti puhutaan. Nämä kynttilät ovat nyt tyrkyllä Lepokodilla Kangasalan Kädentaitajien joulupuodissa (pe 3.12.-su 5.12. klo 12-17 )

Mehiläisvahatuikkujakin on tilattu tänä vuonna, vaikka niitä aikaisemmin ole tehnytkään. Tykkään mehiläisvahasta tuikussa koska mitä itse olen mittaillut se palaa kauemmin kuin steariininen vastaava. Kauniitakin ovat, vaikkakin keltaisesta saattaa joillekin tulla enemmän pääsiäinen mieleen =)

Kun oikein ressi ahistaa

Joulukiireiden keskellä saa olla tarkkana, ettei anna ressille liikaa valtaa. Muuten voi käydä näin...

Sadonkorjuuseminaarin kuulumisia

Forssassa mehiläishoitajat kokoontuivat viikonlopppuna sadonkorjuuseminaaarin puitteissa. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilakin oli paikalla kertomassa kuulumisia mm. investointiavustusten rintamalta. Nyt niihin olisi mahdollisuus myös mehiläishoitajalla, tähän asti mehiläisiin liittyviin investointeihin ei ole saanut kuin korkutukilainaa. Nyt vaan peukut pystyyn, että alaa lähdetään viemään innokkaasti eteenpäin.
Ja karhut keskusteluttivat myös. Ne alkavat monin paikoin olla ongelma ja niinkuin susien kohdalla jo ollaan monesti huomattu, ongelma, mille ei saisi tehdä mitään. Tähänkin odotellaan muutosta.
Lähiruoka on aine mistä Sirkka-Liisa mielellään puhui, ja toivoi ettei tälläisia julkisen sektorin mokahankintoja (ruotsalainen maito Kauhajoella) sattuisi enempää vaan oikeasti kiinnostuttaisiin siitä, mistä se meidän lautasella oleva ruoka tulee. Näin se kaikki työ ja sen tuottama hyöty pysyisi meidän omissa taskuissamme ja saimme kuulla mm. Kainuu-hankkeesta jossa paikkakunnalla oli saatavana vain oman kunnan mehua ja se rahaliikenteen määrä omassa kunnassa oli jotain aivan käsittämätöntä, mikä näin pienellä valinnalla tulee.

Prof. Raija Tahvonen oli kertomassa meille hunajan glykeemisestä indeksistä ja insuliininvasteesta. Yllättävintä ehkä oli se vaihteluväli mikä ulkolaisella ja suomalaisella hunajalla oli. Suomalaisen hunajan keskiarvo GI on 55.
Pelkästään niihin GI arvoihinkaan ei passaa tuijottaa jos syömisiään tarkkailee, koska nautimme yleensä monia eri ruoka-aineita kerralla ja sitä kautta yleensä glykeeminen kuorma jää pieneksi.

Anneli Salonen on taas kovasti tutkinut propolista ja sieltä esille nousevat fenoliyhdisteet.
Mehiläinenhän käyttää propolista tilkitsemiseen ja pesän desinfiointiin. Sillä palsamoidaan tunkeutujat (esim hiiri) joita ei saada pesästä poistettua, näin estetään mätäneminen ja tautien leviäminen, propolis estää bakteerien kasvun pesäolosuhteissa, koska siellähän olisi erittäin otollinen ilmasto pöpöjen kasvaa, lämmintä, kosteaa, ravintoa....
Propolis on peräisin kasvien omista suoja-aineista ja se koostuu mm balsameista, terpeeneistä, hartseista, eteerisistä öljyistä, siitepölystä ja entsyymeistä.
Antibakteerisuutensa ansiosta se tehoaa erilaisiin tulehdussairauksiin, tukee terveiden solujen toimintaa, parantaa niiden aineenvaihduntaa, alentaa kuumetta, alentaa verenpainetta, tasoittaa kolesteroliarvoja, tukee maksan toimintaa ja suojaa sitä myrkyiltä, syöpälääkkeenä, diabeteksen hoidossa... Lista on todella pitkä ja vakuuttava.

Koulutunnit olivat myös puheenaiheena. Anneli Kankare kertoi hyvistä kokemuksistaan ja palautteesta mitä on kouluilta saanut ja täytyy sanoa, että samoilla linjoilla ollaan. Itsekin paljon koulutunteja tehneenä huomaan, että kysyntää on ja tarvetta näille tunneille. Rahoitus vaan on se ikävä seikka mikä tässäkin kohtaa on riittämätön....

Iltajuhlaa vietettiin Lounais-Suomen mehiläishoitajien 40-vuotisjuhlan merkeissä. Nautittiin irlantilaistansseista sekä MTT:n tutkijoiden "terapiaryhmän" tanssimusiikista. Ja tietusti vilkkuun asti ja vähän ylikin, mukavien ihmisten kanssa ja mistäs sitten koko ilta puhuttiin - no jos ei mehiläisistä, niin hunajan hinnasta ainakin =).

Mehiläinen meiän lintu metsän kukkien kuningas...

"Mehiläinen, meiän lintu, metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan, simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta, monen heinän helpehestä
kipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!"

Mehiläinen, liukas lintu, jopa lenti löyhäytti
mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan.
Nokki kukkia keolta, keitti mettä kielellänsä
kuuen kukkasen nenästä, sa'an heinän helpehestä.
Niin tulla tuhuttelevi, käyä käärämöittelevi,
kaikki siipensä simassa, sulkansa sulassa meessä.
Tämä pätkä Kalevalasta 15. Runo.

Pakurikääpä

Tässä eräs suomalainen superyrtti. Kyllä tällä pitäisi meikäläisenkin taudin lähteä, pitää vaan odottaa, että antibiootit on syöty loppuun koska päällekkäinen käyttö ei ole hyväksi. Siis Pakurikääpä. Vanhakansa tämän vaikutukset tietenkin jo tiesi ja sota-aikaan "tikka"teetä tarjottiin kahvin ja teen korvikkeena ja hyvä, että tarjottiin, väki pysyi sen turvin terveenä vaikka ruuasta olikin pulaa.

Pakuri kuivataan ja hienonnetaan jauheeksi josta voi keittää teetä (tulee mustaa kuin kahvista) tai sitä voi laittaa kahvin sekaan hieman buustaamaan sen terveysvaikutuksia. Tai sitten pakuriteetä voi käyttää nesteenä erilaisissa terveyspirtelöissä David Wolfen tapaan. Hänestä löytyy lisätietoja esimerkiksi tuolta:

 http://www.uskallainnostua.fi/david_wolfe_suomessa.html

Pakuri sisältää yli parisataa fytotoravinnetta ja paljon paljon muuta, ja on oiva lääke viruksia, sieniä ja syöpää vastaan. Ja mikä parasta, sitä löytyy ihan nurkista kun osaa vaan etsiä. Jaakko Halmetoja on kirjoittanut pakurista hyvinki tarkasti, joten sieltä tarkemmat tiedot.

http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=11

Joutokäyntiä

Joulu sen kuin lähestyy ja minä vaan makaan...no minkäs teet, ressiäkään ei passaa ottaa, muuten ei parane ollenkaan. Jotain ajankulua sitä pitää kirjojen ja tv:n lisäksi itselleen keksiä. -Ja mehiläiset ne tuntuvat täyttävän tuonkin tyhjän tilan....

Kyllä se Hunajainenkin Nainen...

...välillä sairastaa. Ja kun sairastaa niin sairastaa sitten kunnolla. Nyt ei auttanut yhtään syöty hunajamäärä, eikä propolistipat, eikä edes kennohunaja, kun se oli keuhkoputken tulehdus tulollaan, niin se tuli sitten kanssa. No empähän tätä vaivaa ole ainakaan 10 vuoteen sairastanut joten ehkä nyt on aika päivittää vastutuskyky.
Lääkkeeksi otamme kuitenkin hunajaa, sellaisenaan, kuumana juomana inkiväärillä ja sitruunalla höystettynä, sekä valkosipulin kaverina leivän päällä...

Se on syssy ny!

Tässä sitä on taas koitettu saada hommat ajantasalle ja mehiläiset talvilevolle. Oksaalihapotiputukset tein tänään jottei varroa-punkki pääsisi invaasioimaan pesiä talven aikana. Oksaalihappo on orgaaninen happo, jota myös luomutarhauksessa käytetään. Hapotus tehdään sikiöttömään aikaan koska sikiöissä oleviin punkkeihin  se ei tehoa. Punkin aiheuttama haitta on mehiläisille jopa kohtalokas, koska punkkien vaivaama pesä sairastuu helposti myös muihin tauteihin ja silloin voi tulla suuriakin tappioita.

Tarkoitukseni oli tänään myös järjestellä varasto hiirenkestävään kuntoon, mutta se lykkääntyi kyllä toiselle päivälle sillä muikea migreeni ei hellittänyt vaan kellisti tarhaajan melko toviksi punkan pohjalle.

Mutta, huomenna on päivä uus!

asiaa punkista ja mehiläiskadosta
http://www.elonkeha.fi/polyttajakato.htm
lisää punkistä ja syyshommista mehiläistarhalla
http://www.saunalahti.fi/nenikoj/hunaja/syystoimet.html

Kännykkä ja mehiläinen, tutkimustuloksia Pekka Niemelän selostamana

Kirjoitettu:	30.09.10 klo 17:09
Muokattu:	01.10.10 klo 14:10

Hunajata, hunajata! Kännykkä mehiläispesässä!

Punjabin yliopiston tutkijat Ved Parkash Sharma ja Neelima R. Kumar ovat raportoineet mielenkiintoisen tutkimuksen Current Science -lehdessä (VOL. 98, NO. 10). Tutkimuksen oli imponoinut tieto viime vuosien lisääntyneestä mehiläiskatoilmiöstä. Kokonaisia mehiläisyhdyskuntia on yllättäen romahtanut. Kun syytä on selvitetty, mitään merkkejä infektioista tai muista tunnetuista sairauksista ei ole ilmennyt. Kyseinen trendi on maailmanlaajuinen. Sähköisten laitteiden, häkkien, asemien, mokkuloitten ja monien muiden härpättimien valtava vyöry on lisännyt ympäristöön vaikuttavan elektrosaasteen ja radiofrekventtisen säteilyn määrää patoamattomalla vyöryllä. Jo aiemmin on arveltu, että hunajamehiläinen ei kestä tätä näkymätöntä uhkaa. Mehiläisen keho sisältää magnetiittia, joka auttaa suunnistamisessa. Intialaiset tutkijat tutkivat yksinkertaisessa koejärjestelyssä kännykkäsäteilylle altistettua ja altistamatonta populaatiota. Julkaisussa kirjoittajat toteavat merkitsevän (p<0.05) heikkenemisen yhdyskunnan vahvuudessa ja kuningattaren munien tuotantokyvyssä. Ruokaa keräävien työläisten työkyky heikkeni selvästi. Kokeen lopussa säteilyaltistetussa yhdyskunnassa ei ollut juurikaan hunajaa. Kokeessa toteutettu altistus ei tavallisesta kännykän käyttäjästä varmasti kuulosta erityisen julmalta. Kännykkäsäteilylle altistetuissa kolonioissa pesän suuaukon laitoja vasten asetettiin kaksi toimivaa puhelinta (GSM 900). Koejärjestelyssä vertailtavina oli myös ryhmä, joka altistettiin toimimattomille puhelimille ja ryhmä ilman puhelinta. Koeryhmää altistettiin toimivalle kännykälle kaksi kertaa päivässä klo 11 ja klo 15 ja ainoastaan kahdesti viikossa helmikuusta huhtikuuhun. Työläisten lentoaktiivisuus ja ruoankuljetuskyky romahtivat. Kokeen alkaessa pesien koko oli yhtä suuri. Kokeen loppuessa altistamaton pesä oli lähes kaksinkertainen kooltaan kennojen määrällä mitattuna. Altistamattomassa yhdyskunnassa oli hunajaa kahdeksankertainen määrä verrattuna altistettuun. Kokeen alkaessa altistettu ryhmä oli hedelmällisempi, mutta sen munanhautomisfrekvenssi putosi 545.9:stä 144.8:aan päivässä, kun altistamattomassa ryhmässä tuotanto muuttui 387.2:sta 376.2:een Tutkimusryhmän mukaan niissä kehitysmaissa, joissa elektrosmogia ei vielä esiinny merkittävästi, ei ole raportoitu mehiläisyhdyskuntien romahduksia. Jos hunajamehiläinen ei selviä, miten käy ihmisen? Toki ihminen ja ekosysteemi ovat uhan alla, jos yksi merkittävimmistä hyönteisistä katoaisi elektrosaasteen takia. Elektrosaasteen kasvulla ja ainakin yhdellä ihmisen sairauden lisääntymisellä näyttäisi olevan ajallinen yhteys. Erityisesti nuorten ihmisten aivolymfoomaa näyttäisi ilmenevän kasvavaan tahtiin. Esimerkiksi Oulun seudulla on puhuttu liki kymmenkertaisista ilmenemismääristä. Pekka Niemelä

Väliin vähän vahahommia

Tässä kesän satoa. Siis villirakenteita ja muuta romuvahaa jalostumassa kynttilöiksi vähitellen. Jotenkin alkaa tuo joulu jo hengittään niskaan ja kun tietää, että kynttilävalikoima on vähissä on parempi alkaa hommiin. Käsittelen vahaa pienimuotoisesti mehumaijalla. Se on kätevä ja nopea kun pikku niksit oppii ja liikaveden muistaa vahasta pois haihduttaa ettei ritise palaessa.

Tästä se taas lähtee

-nimittäin marmeladisulkeiset. Viime viikolla tosin katselin tätä herkkua olevan puissa vielä enemmänkin, mutta rastaat mokomat meinaavat olla nopeampia. Pihlajanmarjat kelpaavat muillekin kuin minulle.
Marjat päätyivät siis mehumaijaan ja sieltä pienissä erissä muuntautuvat marmeladeiksi. Katsotaan paljonko ehdin tätä herkkua saada kasaan ennenkuin linnut ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Tyrnimehut onneksi turvallisesti pulloissa, sinne eivät tiput pääse osille.

Sokeri vastaan hunaja

Tavallinen tallaaja pistelee sokeria vuosittain noin 33kg, mutta hunajaa vain puolisen kiloa. Höh sanon minä. Sokeri on pelkkää tyhjää energiaa illman minkäänlaisia ravintoaineita. Sen avulla edes mehiläinen ei pysty lisääntymään. Hunajassa taas on ravintoaineita vaikka kuinka paljon.
Totta, hunajahan on pitkälti sokeita itsekin, mutta hedelmäsokereita ja rypälesokereita ja muita erilaisia sokereita (yht lähes 30 erilaista). Sakkaroosia hunajasta löytyy vain n.3 %.

Sokerin vaikutukset elimistössämme on enimmäkseen negatiivisia, turvottaa ja väsyttää tai sitten käymme ylikierroksilla. Ja kaikki ylimääräinen sokeri mitä emme kuluta muuttuu rasvaksi....
Hunajan vaikutukset ovat taas positiivisia (allergiset ovat tässä ehkä ainoa poikkeus).. Ravitseva, piristävä, auttaa jaksamaan ja keskittymään, hillitsee tulehduksia, rauhoittaa vatsaa.... Miksi, siis MIKSI me silti syömme sokeria enemmän?

Kennohunajat kehiin

Kennohunajat tässä pinossa. Värivariaatio näkyy myös näissä hyvin. Kaikki kennot ovat uusia ja vaaleita, mutta osa hunajasta todella tummaa. Näitä ei riitä aivan kaikille, mutta nopeimmille kyllä!

Näin makoisa pala se on. Ja tämähän syödään sellaisenaan, vahoineen päivineen. Nami nami, mitä herkkua. 

Kun hunaja on sulanut suuhun, jää jäljelle noin purukumin kokoinen pala mehiläisvahaa, jota voi jauhaa purukumin tapaan. Se tekee hyvää myös hampaille. Tämän luonnonpurukumin voi turvallisesti nielaista, se toimii kuituna ruuansulatusjärjestelmässämme. Tai sitten sen voi sylkäistä kompostiin kun kyllästyy pureskelemaan.

Mikäli tällä haluaa oikein herkutella, kennohunajan päälle hieman kirpeää hilloa tai hyytelöä, tyrni tai karpalohyytelö sopii hyvin ja seuraksi pala juustoa, (itse tykkään brie-juustosta) on herkkuhetki valmis...

Oksalan perinnepäiviltä

Hullu Renki hunajapöydän ääressä tuotetorin puolella.

Mulla oli omat mehiläiset mukana lasipesässä. Kyllä ihmisiä kiinnosti kovasti, niin nuoria kuin vanhojakin.

Näyttelypöytä.

Koulun opetustaulu on peräisin Epaalan koululta. Kiitos Hanna!

Olkipesä. Tuollaisissa ennen mehiläisiä tarhattiin. Pesät tehtiin rukiinoljesta joka on kestävämpää. Alle pohja, päällä usein oli puinen suojalaatikko, missä kulkuaukko mehiläisille ja joka talveksi vuorattiin vielä lisäoljilla. Oiva pesä myös hiirille....

Pesän yläreunassa oli listat joihin mehiläiset sitten kennonsa rakensivat. Tämä siis asuinosasto.

Listojen päällä on aukko, mikä satoaikana avattiin ja päälle asetettiin hunajalaatikko. Kooltaan se oli huomattavasti pienempi kuin nykyiset laatikot koska muuten olkinen pesärakenne olisi luhistunut hunajan  painosta.

Vahalevyn valulaite.

Pinta käsiteltiin ensin rasvattoman maidon ja vahan seoksella, mikä kaadettiin pois ja vasta sen jälkeen valetaan varsinainen vahalevy sulasta mehiläisvahasta.

"kellokoskelainen"

3-kehäinen käsilinko. Veivistä pyörittämällä kehät saavat kyytiä ja hunaja irtoaa kennoista.

Herkkuhunajaa

Tänään kävin myös hakemassa pesistä satsin hunajaa. Tässä savutin jo höyryää valmiina lähtöön.

Ekat emonkasvatuskokeilut olivat menneet pieleen, mutta harjoittelun vuoksi kokeilen vielä. Senkin uhalla ettei ne jaokkeisiin ehtisi.

Tämän päiväinen hunaja oli mielenkiintoista. Tummempi maistui karamellikastikkeelle ja oli kuitenkin mukavasti hapokas. Ensin tuli mieleen puolukkahunaja, mutta ei se ole sitä. Jotakin muuta...., mutta hyvää sellaista. Määrältään sitä ei ollut paljoa, vain muutamilla kakuilla hieman. Harmillista että siellä seassa, ei sitä oikein saa sieltä erilleenkään lingottua. Damn.

Jo toisen kerran...ulkomailla Teiskossa

Taas tuli ampiaistenmyrkytyskeikka.

Tälläinen pesä tällä kertaa. Tämä siis terassin katossa. Tuuli ilmeisesti pudottanut pesän lautoja vasten, mutta niin paljoa ei ollut hajonnut, että sitä oltaisiin hylätty. Aikamoinen kuhina siinä kävi ja isoja olivat mokomat. Ei nyt sentään herhiläisen kokoluokkaa, mutta muutamat olivat todella suuria.

Ampiaisistahan pääsee eroon joko pesän pudottamalla, siirtämällä (muovipussi päälle ja huiskis, vaikka metsään... muovin voi hakea sieltä myöhemmin pois) tai myrkyttämällä. Ihan noin vaan sinne ei kannata mennä sohimaan koska päällehän ne tulevat. Vaan vähän vahvempaa päälle. Ja vaikka hyttyshattu suojaamaan kasvoja. Mehiläistarhaajan puku on äärettömän kätevä. Sellainen pitäisi tietenkin löytyä joka taloudesta =), varsinainen monikäyttöpuku.

Ja sitten sitä kättä pidempää....  minä valitsin myrkkypullon.

Tämä toinen pesä oli samassa pihapiirissä, mutta varaston katossa. Voitte kuvitella miten lämmintä siellä oli....pellikaton alla ja kun ulkona oli lähes 30 astetta, ja itsellä kaksi pitkää vaatekertaa päällä.... Phuuh!

Kokoakin pesällä oli, pituus suunassa n. 30 cm. Ja niitä ampiaisia, -niitä oli paljon. Väittäisin melkein että viitisensataa. Laskemaanhan en rupea.

Jälleen valitsin aseekseni myrkyn.

Nyt käytössäni oli kahta myrkkyä. Perinteistä raidia, mistä pesän pinta kastui kun harvensin ruuhkaa pesän päällä nähdäkseni suuaukolle. Suuaukosta sisään suihkutin sitten vaahtoa (hyönteismyrkky sekin). Vaahdon idea on tukkia kulkuaukko, eli ampparit eivät pääse sisään eivätkä ulos. Sisältä kuului tosi kiukkuinen surina. Sinne ne vähitellen tukehtuvat ja kuolevat. Vaahdon vaikutus on pitkäaikainen, joten se on myös tehokas ja yllätyin siitä miten vähän sitä meni kahden pesän tainnuttamiseen. Suihketta (-ei kainaloon ;).. ) menee kuitekin pullo tolkulla. Ohjeeksi annoin vielä, että kun tulee talvi ja pakkaset niin käy raapimassa pesän alas, silloin eivät ainakaan hyökkää enää.

Olisi oikeastaan hauska nähdä pesä halkaistuna. Miten hyvin vaahto on levinnyt ja paljonko sisään jäi ampiaisia....

Ja koska nämä hommelit on sen verran hikistä puuhaa, että vaatteet hädintuskin repimällä sai päältä pois, etsin lähimmän uimarannan jäähdyttelin itseäni järvessä tovin.

Kostiassa koettua

Markkinahumua Kostian vanhan ajan markkinoilla. Posetiivari pyöritti kampeaan ahkerasti, sää oli mitä parhain ja väkeä riitti. Kattavasti koko tarjontaa en ehtinyt katsastamaan, omalla kojulla piti sen verran kiirusta.

Yrttinäyttelyyn Hullukaalista Pyärtänöpöllöön oli pakko käydä tutustumassa. Paljonhan siellä oli tuttua, mutta myös jotain, mitä en ole luonnossa itse nähnyt ja löysin myös jotain mitä olen pitkään haeskellut.

Uudet tuoreet hunajat teki kauppansa. Aika monelle tuli sanottua, että jos hunajansa tuoreempana haluaa se pitää tulla itse hakemaan... ;-)

Tuttuja tapasin ja hieman tuntemattomiakin ja onhan se kiva nähdä sukulaisia joita ei ole tavannut kuin pikkutyttönä viimeksi. Anteeksi vain jos en heti tunnistanut, on siitä viime kerrasta kulunut jo tovi....

Nyt sitä saa, nyt sitä saa, tuoretta hunajaa!!...

Sadonkorjuun aika on koittanut. Ja pienistä vaikeuksista huolimatta linkouspuuhat uuden linkoomon puolella on saatu käyntiin. Pientä hiomista ja viilausta vielä niin kaikki on kondiksessa.

Mutta tässä sitä kultaista herkkua nyt on. Vauhdin hurmaa kuin huvipuistossa konsanaan. Kaikki lapset jotka ovat tunneillani olleet tietävät vertauksen miten käy karusellissa jos ei siellä pidä kunnolla kiinni...?

Ja vastaushan on: "lentää kyydistä"...

-niinhän sille hunajalle sitten käy. =)

Kuorimaton puolikas ja kuorittu puolikas.

Juoksevaa kultaa. Ja tälle vain siivilöinti ja suoraan purkkiin. Nams! Huomenna asiakkailla, pitäkääs kiirusta Kostian markkinoille.

Ulkomaille Teiskoon

..sinne suuntasimme tiistaina. Kyseessä oli parvihälytys. Mehiläiset olivat invaasioineet piharakennuksen välipohjan. -No ampiaisia ne sitten kumminkin olivat, mitä jo edeltä käsin hieman arvelinkin, joten kaasua koneeseen....

..ja muutamasta kohdasta jotta kunnolla tehoaa. Rakenteissa piileskeleville ei ole oikein muuta keinoa ja pienen pesän takia ei kannata alkaa purkutöihin. Ampiaiset kun eivät asustele pesässään kuin yhden kesän. Talveksi ne kuolevat kaikki kuningatarta lukuun ottamatta.

Mutta, kyllähän tälläisiä keikkoja tekee ihan mielellään. Ihmiset olivat mukavia, paikka kaunis ja loppupäivä käytettiin siis turistimatkailuun Teiskon nurkilla. Ensin Maisansaloon uimaan..., hyvä ranta siellä ja vesikin oli, -yllätys, yllätys- hyvin lämmintä.Sitten tutkimaan Aunessiltaa ja vielä piipahdus Teiskon viiniin, mikä paljastuikin TODELLA hyväksi ideaksi....mutta siitä hieman myöhemmin lisää. Maistiaisia toki ostettiin ja niitä maistellaankin sitten kaikessa rauhassa ja hyvässä seurassa... ;-)

Kukkaisviikolla täytyy piipahtaa viinikioskille Frenckeliin.

Miten paljon kuhnuria pitää puristaa että sperma lentää...?

Eilen sitä tuumailtiin. Toisten mielestä kuhnuri sai kuolla heti, eli riittävästi ja toisten mielestä se tapahtuu hellemmin ja tapetaan vasta spermankeruun jälkeen. Kyseessähän on tietysti mehiläisen keinosiemennys, mihin hieman eilen myös tutustuttiin.

Varsinainen aihe eilen oli emonkasvatus. Kuvassa pesät järjestetty siten, että avosikiökakut ravisteltiin ylälaatikkoon (ruokkijamehiläiset) ja kennokuppeja varten jätetään sinne rako. Alaosastoon palautettiin emo (kehä vinossa laatikoita vasten) ja osastojen väliin tuli muovi jonka läpi mehiläiset eivät pääse kulkemaan.
Näin saadaan emoton fiilis ylälaatikkoon ja emokennojen kasvatus lähtee paremmin käyntiin.

Emokennokupit laitetaan pesään nuoltavaksi. Kehää kannattelee Ari Seppälä. Tämän jälkeen pätkä teoriaa ja sitten oli aika siirtää toukkia pesistä noudettuihin emokennokuppeihin. Ei muuten hätäisen miehen (-tai naisen hommaa ollenkaan...)

Tässä Juhani näyttää mallia kiinalaisella siirtoneulallaan. Siirrettävinä siis alla 2 vrk ikäiset toukat, eli PIENIÄ ovat penteleet...

Kesä kuluu

kukkia ja mehiläisiä...tässä tapauksessa kyllä kimalaisia katsellen.
Reissuakaan ei tule tehtyä ilman, että silmäilee ympäristöä mehiläisen kannalta. Tämäkin kimalainen piti käydä Seinäjoella katsomassa tekeekö yhtä tarkkaa työtä siellä kun täällä kotinurkilla kaverit... Ja hyvin tuntui pölytystyö sielläkin onnistuvan. Paljon oli pikkukimalaisia näkyvissä toiset jopa tappelivat kuka missäkin kukassa saa olla. Ärhäkkää toimintaa =). Ja joenrannat olivat kyllä kukkia pullollaan, että kaikille varmasti riittää...

Kesähoitoa....vai pesähoitoa..

Tässä näkymä pihatarhalta eilen. Pesät on tarkastettu ja hunajaa näyttää tulevan hyvin. Tosin emojen anto kuun alussa ei ollut onnistunut hyvin, joten jakamaan en päässyt nyt niin kuin olis ajatellut. Mutta parvikennoja on tulossa ja ne otin jo visusti erikseen, josko vaikka onnistuisi.... =)
Tuo näköhäiriö tuossa kuvan edessä on linssiä kohti lentävä mehiläinen, jostain kumman syystä ne tulevat aina kohti.
Taustalla istuu isäni, hänestä on mukava tulla katselemaan mehiläisten touhuja. Sen verran jo oppinut, että laittaa kiltisti hoitohaalarin päälle kun pesille mennään ;-)

Mammahan se siinä! Tuo iso ja tummempi mehiläinen tuossa keskellä on siis kuningatarmehiläinen. Vikkelä otus, että  kameran kanssa on hankala pysyä perässä varsinkin jos omaa näkemistä haittaa kasvojen edessä oleva suojaverkko. Täällä pitäisi olla erikseen kuvaaja mukana....

kesäjuhlia

Retulaseuran kesäjuhlat lauantai iltana. Sää ei kyllä suosinut, mutta vireää porukkaa siitä huolimatta.

Alkukesän satoa

Mehiläisten kasvattaessa populaatiotaan ja uusien emojen kotiutumisesta tietoja odotellessa, pitää kerätä alkukesän herkut talteean. Tässä kuusenkerkkäsatoa kuivumaan menossa. Tummempi vihreä on mustakuusi, kaunis vaalea on kultakuusi ja raikas vihreä on tavallinen metsäkuusi.

Tässä kultakuusen "sormet".

Ja näin kaunis se on.

Suriseva kirjekuori

Näistä postintädit tykkää. Varsinkin sijaiset ovat ihmeissään. Kirjekuori joka surisee, tässä ei edes lukenut päällä, että eläviä mehiläisiä... Mutta niitähän siellä tuli. Kolme mammaa ensihätään. Kuningatarmehiläisistähän on tietysti kyse. Ensimmäiset jaot on tehty, jotta saadaan porukka taas taistelukuntoon ennen syksyä. Tappioista ei lannistuta, korkeintaan vähän sisuunnutaan. =)

Näitä hieman häiriköin. Tein kaksiemokuntia etteivät pesät heikkene liikaa. Hyvä vahva porukka oli tämä, eikä turhan levotonta, vaikkeivät sateesta tykänneetkään. hanskastani löysin muutaman piikin, vaikkei mitään havaittavia vaurioita tullutkaan.

Nyt näyttää tältä. Taustalla näkyy katos missä vaakapesä. Vaakapesä on hieman heikossa hapessa, mutta vahvistin sikiökakulla, katsotaan toipuuko, vai mitä tapahtuu. Uutta vaakaa odotellaan saapuvaksi... Sellasta tältä vuosisadalta olevaa... Ja tulokset näkyy pikapuoliin nettisivuilta kunhan webbiwelho ehtii.

Nyt se sitten tuli -kesä-

Kesä sitten tuli niin, että mäjähti. kaikki kukkii nyt yhtä aikaa, voikukat, omenat, luumut, mustikat, marjapensaat....eikä vuokot ole ehtineet vielä kuihtua. Mehiläisellä on valinnan vaikeus. Saa nähdä riittääkö loppukesäksi kukkia ja tuleeko nyt halla kun kaikki kukkii.... Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
omena pölytyksestähän sanotaan, että jos minuutissa löytää kahdeksan mehiläistä, pölytys onnistuu hyvin. Minä pääsin laskuissani paljon pidemmälle.

Perjantain-lauantain vietin Paijassa, havaintopesäkoulutuksessa. Kaunis paikka, hyvä ruoka, lämmin sauna...
Paljon tietoa pitäisi kerätä talteen ja mitä kaikkea sillä sitten tehdäänkään..... Taas oppi uutta ja päässä pyörii miljona ideaa odottamassa jalostumista. Jatkoa odotellessa.