lauantai 21. marraskuuta 2009

Ai herkkua, nami, nami!



Tätä herkkua purkitin tänään kilokaupalla, nimittäin hapankaalia... Voi kun siitä tulikin hyvää. Punertava väri johtuu porkkanasta ja oli seassa vähän  omenaakin. Ja tietysti valkosipulia ja hunajaa.

Hapattaminen on menetelmänä vanha ja välttämätön. Kun ei ollut pakastimia, jääkaappeja ruoka joko kuivattiin, suolattiin tai hapatettiin. Samalla turvattiin myös ravintoaineiden saanti ympärivuoden. Hapankaalin arvo huomattiin ehkä parhaiten kapteeni Cookin aikana kun keripukki vaivasi merimiehiä. Laivan ruumaan lastattiin tynnyrikaupalla hapankaalia matkaevääksi...

Myös mehiläinen hallitsee hapattamisen taidon. Oman ravintonsa eli siitepölyn mehiläinen säilöö hapattamalla, näin syntyy perga eli mehiläisleipä. Maailmalla sitä löytyy markkinoilta myös ihmisten nautittavaksi, meiltä suomesta...toivottavasti... joskus...
Myös meteen lisätään maitohapppobakteereja ja entsyymejä ja käymisen tuloksena muodostuu hunajaa.

Maitohappokäymisen hyödyt on kiistattomat. Hapatettu ruoka on elimistölle jo "esisulatettu", joten se ei aiheuta vatsavaivoja vaan päinvastoin maitohappotuotteet tasapainottavat vatsahapon liian vähäistä, mutta myös liiallista tuotantoa. Myös viljan monimutkaiset proteiinit pilkkoutuvat paremmin sulavaan muotoon.
Maitohappokäyminen vähentää ja jopa tuhoaa haitallisia aineita esim. syaanivetyjä, nitriittejä, oksaalihappoa ja glukosideja.
Valkokaalista vapautuva koliini laskee verenpainetta ja tasoittaa ravintoaineiden siirtymistä vereen. Asetylikoliini puolestaan pistää suolen verenkierron liikkeelle ja lisää sen liikkuvuutta.
Pieneliöiden aineenvaihdunta puolestaan tuottaa B-vitamiineja (foolihappoa, tiasiinia, riboflaviinia, niasiinia ja biotiinia), sekä omega-3- rasvahappoja. Tähän tietysti lisätään vielä kaikki ne hyvät ravintoaineet mitä hapatettavissa kasviksissa on jo valmiiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti