Ulkona ei taas tänäänkään paista aurinko, päin vastoin, taitaa enteillä lumisadetta tämäkin päivä. Entisiäkin on jo lähemmäs metrin verran, vaikka viimepäivien plussakelit nietoksia pienemmäksi painoikin. Tosin jos sitä lunta sataa nyt ja paljon, niin kesällä ei sitten pitäisi tulla vettä joka päivä, eikö vaan. Eikös se sateen määrä ole aina vakio, olomuoto vaan vaihtelee.
Mutta mieleni askaroi jo tulevan kevään kimpussa.
Mitenkä ne mehiläiset nyt pärjää, onko siellä ruokaa, onko pesät pysyneet tarpeeksi kookkaina, että piisaa lämpöä, entäpä terveys, onnistuiko punkintorjunta syksyllä?....
Pari viikkoa takaperin kyllä kävin kellaripesiä vilkaisemassa sen verran, että vähän olen hajulla mikä tilanne siellä on, mutta kun ei se mieli rauhoitu. Vaikka vielä olisi kaikki hyvin, ei silti voi vielä huokaista. Kevät on aina jotenkin niiin pitkä aika. Ja epämääräinen, koska se alkaa, vai alkaako se?
Väistämättä tulee välillä mieleen muutaman vuoden takainen tilanne kun pesä pesän jälkeen availtiin ja tarkastettiin ja ja tulos oli aina...kuolleita. Sitä tunnetta ei ihan helpolla unohda, eikä toisaalta haluaisi muistaakaan.
Ja tulipahan tuossa taas nikkaroitua muutama lootallinen kehiä valmiiksi kesää varten. Lankojen kiristelyä ja vahalevyjen kiinnittelyä. -ei, en silti kiristellyt hampaita.
Samalla pyyhin pölyt ylälistapesäni tekeleestä. Jostain syystä se jäi tuonne varaston nurkkaan pyörimään, hahmoteltuna, mutta ei aivan valmiina.
Nyt taitaa olla aika saada sekin valmiiksi. -kunhan se penteleen akkuporakone taas lataantuu kun loppui virta kesken.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti