Hunajaista juomaa; urheilit sitten tai et

Eilen olin esittelyä pitämässä Kangasalan Hengitysyhdistyksen väelle. Sielläkin puhuttiin urheilujuomasta ja sen loistavista ainesosista. Huomasin samalla valtavan puutteen, ettei reseptiä ole tänne blogiin vielä kirjattu.....joten korjaustoimenpide tässä ja nyt. =)

Hunajainen urheilujuoma eli Mehiläisenpisto

2 reilua ruokalusikallista kotimaista hunajaa
0,3 dl vastapuristettua sitruunamehua (tai sitruunamehutiivistettä, tyrnimehu sopii loistavasti)
¼ tl merisuolaa
9 dl vettä

Sekoita hunaja ja sitruunamehu, lisää vesi ja suola. Sekoita ja jäähdytä kylmäksi.
(Voit käyttää haaleaa vettä nopeuttaaksesi hunajan liukenemista.)­

Lisää juomasta, sen sisällöstä ja vaikutuksia voit lukaista SML:n nettivisuilta; http://www.hunaja.net/hunajasta_tehoa_urheiluun/

5-vuotis katsaus

Paljon mahtuu muutamaan vuoteen, ei uskoisi.
Kahdella pesällä alkuun, muutamassa vuodessa 40 pesää, hieman karvaan tappion makua ja taas aloitettiin alusta.
Ensin oli vain se hunaja itse. Sitten se muotoutui jo monen tyyppisiksi valmisteiksi ja tuotteiksi. Nyt voi sanoa, että toiminta on vakiintunut ja löytyy se vakiasiakaskunta. Mutta kun sitä itse tahtoo aina välillä jotain uutta, vaikka itsessään mehiläistarhajan työ on erittäin vaihtelevaa, enemmän kuin moni muu ala. Välillä meinaa iskeä se harakkasyndrooma ja kaiken yhdistäminen omaan osaamiseen tuntuu loistoidealta, mutta onneksi ne ajatukset aina kiteytyy ajan kanssa.
Pitkään olen toiminut yksin, mutta viimeisen vuoden aikana on pitänyt opetella toimimaan tiiminä koska sain mieheni mukaan toimintaan. Edessä on siis aivan uudenlaisia haasteita ja uudenlaisia mittasuhteita. Oma matikkapääni on aina sitkeästi väittänyt, että yksi plus yksi on kaksi, mutta pakko se on uskoa etteihän se todellakaan mene niin. Se on jotain paljon enemmän.
Pitkään kaikki on perustunut vain omaan osaamiseeni tai kaikkeen sellaiseen minkä olen voinut melko pienellä panostuksella opetella. Nyt täytyy toimintaa laajentaa sillä tavalla, että mukaan tulee myös puolison osaaminen. Kokonaisuus kun saadaan hiotuksi yhtenäiseksi ja toimivaksi niin hyvä tästä tulee.

Kerkkää vaikkei ole kevätkään

Tämä vihreä "mössö" on hienonnettua kuusenkerkkää. Hapantumaan menossa jotta vielä joumarkkinoille ehtisi saada Keveää Kerkkäkastiketta mukaan. Kyseessä on siis maitohappokäytetty tuote jossa raaka-aineina kuusenkerkät ja hunaja. Nothing more, aivan loistavaa salaatinkastikkeena, tai vaikka pannarin päällä ja erittäin ravitsevaa, onhan mukana maitohappobakteereita, hunajan kaikki ravintoaineet sekä runsaasti c-vitamiinia kuusenkerkistä. Eikun herkuttelemaan.

Lisää vastaavia on tulossa muitakin, valkosipulit ainakin ovat jo muhimassa.....

Tarhaajien parveiluaika

Pohjalaisilla Suurmarkkinoilla Seinäjoella oli hunaja erinomaisesti edustettuna. Isäinpäivä vaikutti selkeästi markkinoilla liikkuvaan väkimäärään, joten ehdin hieman tutustumaan muidenkin tarjontaan. Varsinaisia hunaja-osastoja löytyi 7 ja muiden tuotteiden ohella hunajaa oli monessa pöydässä myytävänä.

Aino Sukanen tuli Oulusta.

Aappo ei ollut itse paikalla, tai sitten liikkui niin vilkkaasti etten kerennyt huomaamaan.... Aappo on Kaustisilta ja pokannut monia palkintoja hillahunajallaan.

Pasi Alapeltola  Honkajoelta

Hunajakeidas Ylimarkusta

Lappi-Hunaja ei paljon esittelyjä kaipaa, ovat lähes kaikilla markkinoilla mukana...

Uudentalon Jyrkin kraka oli asiaan kuuluva 

Oma osastoni vaikuttaa varsin vaatimattomalta verrattuna esimerkiksi englantilaisiin herkkukauppiaisiin joiden tuotevaunut saivat suorastaan kuolan virtaamaan, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, että niissä on takana isot organisaatiot ja huoomattavasti iiisompi markkinointibudjetti...... mutta kyllä niistäkin muutama ajatus jäi muhimaan... ;)

hunaja vastaan Hunaja

Toisen koulutuspäivän aiheena oli sitten laatuasiat. Keskustelua herätti mitä hunajassa saa olla ja mikä sitten on sellaista mitä ei saa olla. Saako hunajassa olla siitepölyhiukkasia vai pitääkö ne suodattaa sieltä pois, saako hunajapurkkiin päätyä vahamurusia vai pitääkö nekin kaikki poistaa. Hunaja-asetuksessa sanotaan, että hunaja on luonnontuote siihen ei saa lisätä mitään eikä myöskää mitään poistaa....eli jälleen kyse on tulkinnasta.
Elämme niin "puhtaassa" yhteiskunnassa, että kaikki hiukkaset ovat ongelma tai riski.....
Mieluiten siis itse teen niin, että purkitan sen hunajan siitepölyineen ja vahoineen päivineen, sille pitänee vaan sitten antaa hyvä nimi koska on siinä ja siinä saako sitä myydä hunajana....

oma hunajapurkkini keittiössä...

Tähän oiva ratkaisu on tietenkin kennohunaja, ei tarvitse siivilöidä eikä suodattaa, riittää kun on hyvä puukko millä kennot irrottelee ja tarvittaessa pienii hieman, että saa ne mahtumaan rasioihin.
Hunajavalmisteethan on sitten ihan oma lukunsa ja sitähän ei  millään tavoin säädellä mitä siihen hunajaan sekoitetaan, mutta se pitää aina etiketistä selvitä mitä sieltä löytyy. Se liikutaanko aina hyvän maun rajoissa, ei myöskään kuulu tähän.

kapulakieltä ja jurismijargonia

Mehiläistarhaajien kouluttajakoulutuksessa on aiheena tällä erää pitkälti elintarvikelain muutokset ja niiden vaikutukset varsinaiseen tarhaustoimintaan. Tässä asiassa on kahlattu aikamoisessa ryteikössä, kiitos EU:n ja sen päälle vielä paikalliset säädökset, jotka useimmiten tuovat helpotuksia, mutta hankaloittavat ymmärtämistä sujuvasti. Hauskinta tässä lienee se, että jos kysyt neuvoja viranomaistahoilta vastaukset vaihtelevat, eli laki on niinkuin se luetaan ja tulkintoja on turhan monia.

Todellisuutta on,että tarhaajia tarvitaan lisää, mutta jos säädökset ovat kovin monimutkaisia, harva uskaltaa aloittaa.

Eniten hieromista aiheuttanee se, että missä menee raja harrastamisen ja ammattimaisen toiminnan välillä ja mikä on alkutuotantoa ja mikä ei. Muutama vuosi takaperin tarhaajia peloiteltiin elintarvikehuoneistojen hyväksyttämisellä ja siinä vaiheessa moni löi hanskat tiskiin, kustannukset pompsahtivat liian korkeiksi ja vaatimukset mahdottomalle tasolle. Nyt on hieman löysätty kuristusotetta ja huomioidaan paremmin toiminnan riskiarvioita ja laajuutta.

Omalla kohdallani en ole vaatimuksia pitänyt kohtuuttomina, mutta pitkälti asioimisen helppoudesta on kiittäminen myös valvonnassa työskentelevien maalaisjärkeä. Kollegat ovat kertoneet hurjia tarinoita myös pilkunviilaajista vauhdissa.....

Lomakerumbaahan tämä yrittäminen pitkälti on, ollaan sitten alkutuotannossa tai jalostuspuolella. Rekisteröitymistä sinne tänne ja tuonne ja ilmoituslomakeita ja omavalvontaa. Ja kaikki tämä hauskuus kasvaa sen mukaan miten sana "paikallinen" tulkitaan...onko kyseessä oma kunta vai maakunta, sallitaanko naapurikunta vai koko Suomi.

Summa summarum

Eilen päättyi Yrittäjän Menestystarina 2. Itselleni jäi hyvä fiilis siitä, että jotakin valmista on taas saatu aikaan. Tältä ryhmältä sain sen mitä tarvitsin ja nyt olen valmis jatkamaan kohti uusia haasteita. Kaikkiaan 10 kuukautta ollaan kimpassa pähkitty yrittämistä, sen ihanuutta ja kamalauutta, ongelmia ja miten  niitä ratkotaan, mistä löytyy se mahdollisuus minulle, missä se raha luuraa...

No mitä tästä? -tähän kysymykseen tutustuin jo aiemmin Tulisielut valmennuksessa ja ekalla kertaa se peräti hämmensi, siis mitä kysyit, mitä mitä tästä? No sitä, että.... menestyvä yrittäjä on mielentila, ei niinkään se mitä viivan alla seisoo tai on seisomatta. Kun asenne on kohdallaan, tulosta syntyy, melkein kuin itsestään. Ei saa jumiutua kaavoihin ja rakenteisiin ja malleihin mitä meille on opetettu jo pienestä pitäen.Ajattele isosti. Kun tehdään asiat hieman eri tavalla niin homma sujuu ja me erotumme, eikä kilpailua silloin oikeasti ole. Ei tarvitse tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta, maailma muuttuu, muutu siis mukana. Paras tilannehan on jos voit toimia tien näyttäjänä. Ympäristö silloin vastustaa varmasti, koska ympäristö ei halua muuttua, tuttu on turvallista. Enkä tässä matkalla paniikilta säästynyt minäkään.

Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mielikuvia ja haaveita, silloin elämämästämme tulee sellainen kuin haluamme. Ei se pilvilinnojen rakentelu koulutunneillakaan ole välttämättä turhaa haihattelua, siinä luodaan tulevaisuutta, en tässä nyt kuitenkaan kehoita lapsukaisia olemaan kuuntelematta mitä koulussa sanotaan.....

Kiitos Mari, tämä oli mielenkiintoinen matka, tai alussahan tällä matkalla vasta ollaan,  mutta laineet lyö jo. Se mitä nämä laineet tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Odotan innolla.

Tässä me olemme, Annele, Hilkka, minä, Carita, Roni, Mari the teacher, Mona ja Elina. Ulla on kameran takan ottamassa tätä kuvaa. Kiitos kaikille.