-nimittäin marmeladisulkeiset. Viime viikolla tosin katselin tätä herkkua olevan puissa vielä enemmänkin, mutta rastaat mokomat meinaavat olla nopeampia. Pihlajanmarjat kelpaavat muillekin kuin minulle.
Marjat päätyivät siis mehumaijaan ja sieltä pienissä erissä muuntautuvat marmeladeiksi. Katsotaan paljonko ehdin tätä herkkua saada kasaan ennenkuin linnut ovat pistelleet kaiken poskeensa.
Tyrnimehut onneksi turvallisesti pulloissa, sinne eivät tiput pääse osille.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Seuraavaksi pitää testata saskatoon.
VastaaPoista