Hulluna Hunajaan: Mehiläistarhaajien matkassa

Torstai aamuna oli edessä aikainen herätys. Kello soitti 5.28 ja Tiiriön ABC:ltä bussin kyytiin 7.30. Matka kohti Tallinnaa alkaa. Laivalla nautitaan aamiainen vaikka kahvitäydennystä ehdin tuolla huoltamolla jo ottaa.... Yhtä soittoa tästä päästellään Turiin asti ja siellä on tarkoitus tutustua Tarmo Jaaniskin mehiläistarhoihin. Päivä alkoi sateisissa merkeissä, mutta viikonloppu pitäisi olla kohtuu aurinkoinen.
Tarkoitukseni oli alunperin postailla lennossa, mutta elisan datavahti oli erimieltä, joten piti tyytyä perinteiseen kynä&kirja menetelmään.
Eka taival oli n. 110km Tarmo Jaaniskin mehiläistarhalle. Matkalla ihailtiin mahtavia voikukkavainioita, meikäläiset mehiläiset olis kateellisia jos tietäisivät, sillä kotosella voikukka oli vasta aluillaan.

Muutenkin kevät oli Viron puolella paljon pidemmällä. Kevätesikoita oli joka paikassa, marjapuut komeassa kukassa, paikoitellen oli lemmikeistä sinisiä mattoja.

Tarmo esitteli meille minkälaista tuhoa näätä saa aikaiseksi mehiläispesällä vieraillessaan. Ja reikiä oli todellakin joka puolella pesää, ja näitä pesiä oli nurkalla jemmassa "jokunen".... Näädistä on tullut alueella vitsaus sen jälkeen kun lentokoneista jaettiin vesikauhurokotteita, näätäkannat vahvistuvat koska sillä ei luonnostaan ole juuri muita vihollisia kuin ihminen. Tarmolla on parhaimmillaan ollut n. 500 pesää, mutta tällähetkellä pesämäärä jotakin 100 pesän luokkaa, koska painopiste toiminnassa on enemmän tarvikepuolella. Alla oleva uudenkarhea pesälaatikko on omaa tuotantoa ja niiden kysyntä on kova. Vanerinen laatikko kun kestää näätää ja tinttejä paremmin. Karhu on myöskin ollut toinen riesa.

Tässä otos Tarmon verstaalta missä laatikoita kasattiin reippaaseen tahtiin. Täällä saimme myös nauttia mahtavasta kahvitarjoilusta herkkujen kera, vaikkei siitä laivalla nautitusta aamiaisestakaan ollut vielä kovin kauaa.

Yöksi suunnistimme Tervis Sanatooriumiin pienten tietöistä aiheutuneiden harharetkien kautta. =)

"kävimme paratiisissa, mutta päädyimme saneeraukseen"

Päivällisen jälkeen oli pakko lähteä jaloittelemaan, alkoi bussissa istuminen oudoksestaan tuntua ja maha oli piukassa kaikesta syömisestä, että melkein oli paha olo.

Ranta oli kaunis ja se tuoksu mikä tuomista tuli olisi pitänyt tallennettua näihin kuviin jotenkin. Ilma oli sateen jälkeen raikas ja pehmeä ja hyvin miellyttävä.

Huomasi, että meren rannalla ollaan, tuli hieman vino olo itsellekin näitä puita katsellessa.... Tuli mieleen Martti Suosalo roolissaan Pisan kaltevassa tornissa.

Meri on ehkä kauneummillaan juuri auringon laskiessa, se tuo sävyt esiin ihan omalla tavallaan.

Tämä aallonmurtaja on lienee pisimpiä mitä olemassa, 2150m. Perinteeseen kuuluu, että rakastuneet kulkevat tuonne päähän asti ja suutelevat siellä. Yksikseni kun liikkeellä olin, jätin siis ihan loppuun asti menemättä.

Rannalla kierrellessäni ja keräillessäni tytöille simpukankuoria, huomasin tyrnipensaat ja katselin miten komeassa kukassa ne olivat. Ihan toista kuin omani kotosalla, muutama nuppu siellä täällä, mutta nämä oksat olivat täynnä!

Perjantain ohjelmassa oli Olle ja Vahur Talimaan tarha, n. puoli tuntia Pärnusta. Itse pidin tästä paikasta valtavasti. Paikka itsessään oli kaunis, kasvusto monipuolinen ja se rauhallisuus mikä täältä henki. Ah!
Vahur kertoi retkipäivämme olevan ensimmäinen pitkään aikaan jolloin ei sada.

Käytössä perinteiset allaspesät ja tässä pihapiirissä niitä oli ehkä nelisenkymmentä ja rotuhan oli se "maailman paras" eli singeri. Kaikkiaan pesiä Vahurilla on n. 160 ja tarhalta toiselle välimatkaa 120km, mutta matka selittyy kun kuulee tarhojen olevan Vahurin ja Ollen kotipaikoilla. Emokasvatusta tehdään, mutta pölytystyötä ei, sen arvostus kuukahti Neuvostoliiton mukana.

Rauhallisuus ainakin tuli todistettua, noilla pesillä ei niitä suojavarustuksia kaipaa vaikka Hoikkasen Risto (matkanjohtajamme) tuolla takana kovasti varoitteleekin.

Tässä sitä pistoshoitoa taustalla Risto antaa ihan tarkoituksellisesti kipeään käteen. Puristamalla piti mehiläistä ärsyttää tuikkaamaan ja annostus oli tällä erää kaksi pistosta.

Muutakin elämää maaseudulla tietenkin on. Viinimäkikotiloita (oletamme , että olivat niitä) komeita otuksia. Olivatko nämä sitten niitä syötäväksi kelpaavia....se jäi sitten kokeilematta.

Näätä oli puheenaihe myös täällä ja Vahur oli tämän yksilön pakastanut, sitä hetken tutkiskelimme.
Meilläpäin ei näätä vielä kovin monen tarhaajan riesana ole ollut, muutamia tapauksia kyllä löytyy.

Tässä kuivauskaappi mallia Vahur.

Venäläistä "perinteistä", eli talvella kuolleita mehiläisiä pirtussa. Tätä sitten lääkkeeksi ja kyllä jaksaa. Ei haissut ollenkaan niin pahalle kuin voisi kuvitella, eikä makukaan juuri "lääkkeistä" poikennut. Ei sitä nyt kai hyväksikään voi kehua, muttei se missään nimessä pahaakaan ollut. Hyvin ainakin reissupäivän jaksoin loppuun.
-vai johtuiko se sitten siitä hunajasahdista......? No voihan karhunvattu sentään.

Matka jatkuu rantaa seuraillen kohti Riikaa 12.50.

Keskellä peltoaukeita tai tasankoja, saattoi olla vain yksi puu. Vahvana, komeana ja turvallisena.

Merta kohti.

Siellä se siintää, sininen meri. Täältä rantatien tuntumasta en voinut kuin haaveilla siellä seilaavani.... Mielelläni olisin jäänyt kuuntelemaan hiljaisia laineita ja haistelemaan suolaista tuoksua.

Kaupunkimaisemat oli myös aikas vaikuttavia. -ne kujat ja rakennukset....mä oon varmaan joskus edellisessä elämässä asunut juuri tuolla...

Paljon paikkoja mistä näki vain vilauksen bussinikkunasta, vaikka olisi tahtonut enemmän.

Hevoskastanjat kukoistivat todella komeasti joka puolella.

Majoittuminen Alberttiin ja Domina Inniin suoritettu, kupu ravittu ja aika lähteä iltalenkille. Ohjelmassa siis kierros kaupungilla ja tutustuminen kahteen hunajapuotiin. Ensimmäinen (Merkela Iela 4)

Myymälä notkui ihania hunajatuotteita.... ja kaikki omaa tuotantoa.

Sikäläinen hunajankulutuskin on hieman toista luokkaa kuin suomessa, n. 1kg/hlö/v, mutta ei ihmekään sillä valikoimaa piisaa.

Erilaisiin vaivoihin oli tarjolla jopa peräpuikkoja, mutta jostain syystä miehet veivät ne takaisin hyllyyn kun kuulivat mihin tarkoitukseen ne olivat.. =D -taisivat luulla makeisiksi moisia....