Sadonkorjuut on tehtynä, mehiläiset ruokittuna ja nyt vaan ootellaan syksyn etenemistä.

Sato jäi todella pieneksi tänä kesänä, saapi nähdä sitten kuinka pitkälle sitä riittää. Enkä ole ainoa, vaan satomäärät ovat jääneet pieniksi ympäri maata. Jos pari viimeistä talvea oli hankala mehiläisille ja nyt sadollisesti huono kesä päälle, hieman jännityksellä oottelen tulevaa talvea ja mitä se tuopi tullessaan. 

Hunaja ei ole ainoa tuote josta tulee olemaan jopa pulaa ensi talvena, ei ne tykkää uimisesta perunatkaan, eikä viljakaan paikka paikoin onnistu, puinti näyttää olevan vaiheessa vielä monessa paikkaa ja kaikkialle ei puimurilla ole mitään asiaa märkyyden vuoksi.

Luonto koittaa parhaansa mukaan pärjätä meidän ihmisten kanssa, mutta emme me omilla toimillamme kyllä millään tavalla helpota asiaa. Se millä tavoin luonto hakee omaa tasapainoaan takaisin on kaikki ääri-ilmiöt. Runsaat sateet, myrskyt, maastopalot, paukkuvat pakkaset... Se onko näistä mahdollisesti haittaa ihmiselle, ei luontoa kiinnosta, jos ei ihminen osaa sopeutua, ihminen häviää. 

Pitääkö kaiken ensin palaa poroksi? Tuhkasta nousee aina uusi elämä, se ei käy nopeasti, mutta pienestä idusta se alkaa.

Hunajapilvi siirtyy pian sisämarkkinakauteen. Ensi lauantaina (22.9.) on Ahlmannilla Läheltä Hyvää kiertueen viimeinen tapahtuma ja samalla se on meidän viimeiset ulkomarkkinat tältä vuodelta. 

Väliin jää pieni rakonen jossa saa hetken huokaista ja sitten siirrytään sisätiloihin ja seuraavaksi Hengen ja Tiedon messuille Helsinkiin (13.-14.10). Sitten se taitaa ollakin jo joulunalusmarkkinoita Suomi pullollaan.