Yhden harjoittelijan tarina

Tässä taas fiilistellään kun aurinko paistaa ja mietiskellään, että mitä viime kesänä tuli tehtyä ja mitä tänä kesänä tarvitsisi saada tehtyä.

Viime kesänä sain aivan loistavan työharjoittelijan avukseni ja Emma kertoo kokemuksistaan tässä:

Nimeni on Emma Myllymäki ja käyn koulua Hämeenkyrössä Osaran maatalousoppilaitoksella ja ensi keväänä minusta pitäisi valmistua luonto ja ympäristöneuvoja. Viime talvena saimme koulussa mahdollisuuden käydä mehiläishoitaja kurssin ja tämän aiheuttaman kipinän ansiosta olen nyt viettänyt kesäpäiviä Pilvin apuna. Talven kurssi antoi hyvät raamit mehiläisten hoitoon mutta käytäntöön emme päässeet keskellä talvea tutustumaan, joten mielestäni jonkinlainen näppituntuma pitää saada ennen kuin uskalla omin neuvoin hommaa lähteä kokeilemaan.
Vielä en ole päättänyt otanko pesiä vain harrastusmielessä vaiko ihan työksi asti mutta onneksi voin asiaa rauhassa miettiä ja punnita. Pilvi on kuitenkin antanut minulle mahdollisuuden kokea aitoa mehiläishoitajan arkea, josta olen erittäin kiitollinen. On ollut päiviä, kun olemme painaneet hommia pitkän päivän ja väliin on mahtunut myös hieman rauhallisempia hunajan purkituspäiviä. Kaikenlaista olen päässyt kokeilemaan, pesille menimme heti ensimmäisenä päivänäni ja nyt muutaman kerran jälkeen minun avustavat työt alkavat onnistumaan. Yksi kaunis aurinkoinen kesäpäivä sain sulatella kuuman padan ääressä kehiä ja häätää toisella kädellä mehiläisiä, kokemus sekin. Suosittelen kuitenkin tekemään kehien sulatuksen aikaisin keväällä, niin säästyy ylimääräisiltä apulaisilta  Pikkuhiljaa alan tunnistamaan työläiset, kuhnurit ja kuningattaren. Mielenkiintoisinta on ollut tutustua pesien sielunelämään, kuinka havaita erot hunajassa ja talviruuassa, miten erottaa kuningattaren kotelon tavallisen työläisen kotelosta (älkää loukkaantuko vääristä termeistä, ihan vielä ei ole kaikki hallussa), miten tunnistaa hyvin voiva pesä huonommin voivasta ja kuinka mehiläiset ovat huonolla tuulella tuulisella ja sateisella säällä. Vaikkakin päivät ovat olleet pitkiä ja välillä raskaitakin, työssä on ollut parasta se, että nautitaan työstä ja tehdään rauhassa itseämme ja mehiläisiä kunnioittaen.