Volga, Volga, rakkaus tai kuolema...

Lisää uusia viljelmiä.... keittiön yläkaapissa muhii nyt muutama sienimö. Isoin purkki on "tuottava", pienin on vauvala ja pari välikokoista purkkia on koe-eriä erimakuisista teeaineksista.

Mistä ihmeestä taas on kyse? No minäpä kerron....
Kyseessä on eräs käymistuote, vähän kuten hapankaali, hapanleipä tai jogurtti. Volgansieni tai kombucha nimellä tunnettu sieni on tässä se juju. Kuten hapankaaliikin, tähän tarvitaan "juuri", eli sienivauva. Omani löysin netin kautta metsästämällä ja monta turhaa viestiä lähettämällä, mutta sitten osui ja upposi. Pian postissa tuli kirje jossa oli tälläinen limanuljaska ja vähän nestettä. Onneksi mukana oli hyvät ohjeet ja siitä se sitten lähti. Mutta hitaasti, vauvan piti antaa kasvaa ennenkö se toimii kunnolla. Ihmettelin moneen otteeseen kun ohjeessa sanottiin, että jos käyminen jatkuu enemmän kuin viisi päivää, tee on liian hapanta. -ei ei ollut hapanta ja vauvaa olin vaalinut jo 10 päivää....hmmmm.
No uusi lataus sokerista teetä sienelle ja taas odoteltiin.

Ekalla maistamisella tee maistui oudolle. Miedosti hapan, enemmän makea, vähän kuin väljähtänyttä limsaa. Njaa...tässäkö tämä sitten oli? Eipä ollut hääviä....mutta pari päivää vielä pullossa jääkaapissa ja johan muuttui. Kuin simaa, sopivasti hiilihappoa, sopivasti makeutta. Nami, tästä minä tykkään.
Pari päivää maisteltuani huomasin ihoni reagoivan aikas vahvasti, pukkaa kaikkea epäpuhtautta läpi, tästä varoitettiinkin. Pitää totutella juomaan, ettei tule tukoksia. No, ehkä vähän vähemmän olisi voinut maistella ekoina päivinä, max puoli desiä, mutta hengissä selvittiin. Nyt on pirtelöni perusnesteenä aina volgansienitee. Ja mullahan teessä muhii aina pieni pala myös pakuria.

No mutta miksi ihmeessä sitten tälläistä pitää saada/juoda?

Kyseessähän on perinteinen tapa valmistaa ravitsevaa juotavaa aikana jolloin ravitsemus ei välttämättä aina ollut riittävää. Pelkäsin jo tavan kadonneen, sienestä puhumattakaan kun etsintä ei heti tuottanut tulosta.

Teessä, kun sitä haudutetaan riittävän pitkään, on mukana mineraaleja, hivenaineita, typpeä. Käymisprosessi tuottaa  glucuronihappoa, gluconihappoa, maitohappoa, vitamiineja, aminohappoja, antibioottisia aineita sekä muita hyödyllisiä ainesosia. Kyseessä on siis pienimuotoinen biokemiallinen tehdas =).

Sitten se kysymys joka jo kutkuttaa huulilla. Entäpä hunaja makeutena?

Luin, että hunajalla tulee hyvää hapokasta juomaa, mutta sakkaisuus on ongelma ja mahdollisesti sienen elinvoimaisuus. No tämä kuuluu taas niihin juttuihin, että testaan varmasti. Siitä sitten myöhemmin.

Vihreän teen ja tavallisen teen yhdistelmä on paras pohja. Olen kokeillut myös yrttitee pohjia, mutta sieni on syytä aina välillä palauttaa tavalliseen makeaan teehen vahvistumaan.

Tämä blogi on ollut tukeni ja turvani jo alusta lähtien: http://volgansieni.blogspot.fi.