Kennohunajat tässä pinossa. Värivariaatio näkyy myös näissä hyvin. Kaikki kennot ovat uusia ja vaaleita, mutta osa hunajasta todella tummaa. Näitä ei riitä aivan kaikille, mutta nopeimmille kyllä!
Näin makoisa pala se on. Ja tämähän syödään sellaisenaan, vahoineen päivineen. Nami nami, mitä herkkua.
Kun hunaja on sulanut suuhun, jää jäljelle noin purukumin kokoinen pala mehiläisvahaa, jota voi jauhaa purukumin tapaan. Se tekee hyvää myös hampaille. Tämän luonnonpurukumin voi turvallisesti nielaista, se toimii kuituna ruuansulatusjärjestelmässämme. Tai sitten sen voi sylkäistä kompostiin kun kyllästyy pureskelemaan.
Mikäli tällä haluaa oikein herkutella, kennohunajan päälle hieman kirpeää hilloa tai hyytelöä, tyrni tai karpalohyytelö sopii hyvin ja seuraksi pala juustoa, (itse tykkään brie-juustosta) on herkkuhetki valmis...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti