Pah ja pöh

Tuli tässä katseltua televisiosta Silminnäkijä jossa puhuttiin petoksesta lautasella. Keskustelunhan on pitkälti herättänyt Mats-Eric Nilsson parilla kirjallaan (Aitoa ruokaa on niistä uusin).

Samasta asiasta puhui eilen myös Maaseudun Tulevaisuus jossa Kari Tuominen oli huolissaan tulevaisuudestaan. Hän perheineen valmistaa riihitalkkunaa perinteiseen tapaan savustamalla, mutta terveystarkastajat olivat sitä mieltä, että savustaminen muodostaa liika PAH-yhdisteitä. Nämähän ovat niitä syövälle altistavia yhdisteitä. Siksi suositeltiin käytettäväksi nestesavua. Samaa litkua, tai savuaromeja löytyy savukinkuista ja muista mukasavunmakuisista ruuista. No onneksi todetut jäämät olivat niin pieniä, ettei savustamista kielletty ja talkkunan valmistus saa jatkua. Toistaiseksi. Mutta pelkästään se, että terveystarkastajat suosittelevat käytettäväksi keinotekoisia tai hyvin pitkälle prosessoituja aineita saa nousemaan karvat pystyyn.

Hunaja löytyy myös petoslistalta. Markkinoilla on tällä hetkellä myös kevythunajatuotteita. Näihin on siis lisätty kuituja jotta lopputulos olis vähäkalorisempi.... Nyt pitää muistaa sitten tarkat sanamuodot. Jos purkissa lukee hunaja, sisältö on 100% hunajaa eikä mitään muuta. Hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä myöskään saa mitään ainesosia poistaa jos se myydään hunajana (hunaja-asetus). Mikäli siinä lukee esim. Appelsiinihunaja tai appelsiininkukkahunaja kyseinen hunaja on peräisin appelsiininkukista, eli esim. Kreetalta. Mikäli purkissa lukeekin appelsiininmakuinen hunajatuote tai valmiste niin silloin hunaja on pääraaka-aine ja siihen on lisätty esimerkiksi appelsiiniöljyä makua antamaan. Eli lukutaitoa tarvitaan, ja äärettömän hyvää näköä.

Aidoimmillaahan hunaja on kennohunajana (palahunaja). Eli siinä pakkauksessa missä mehiläinen sitä itse säilyttää. Valitettavasti tarjontaa ei ole riittävästi, ja omat kennohunajani ovat olleet loppu jo jonkin aikaa. No uutta kesää odotellessa.... Tässäkin voidaan sitten tietty mennä äärimmäisyyksiin.. eli jos halutaan hunaja todella tuoreena ja luonnollisesti voidaan tietysti mennä Nalle Puhin tapaan puunonkalosta se kaivamaan, ilman mitään varusteita tietenkään....;-) Hunajan metsästäjät tyyliin.

Sarkasmi sikseen. Minusta on tärkeintä, että raaka-aineen voi tunnistaa. Eli syödään vain sitä mitä mummokin tuntisi kun näkisi. Mitä enemmän jauhettua tai muuten prosessoitua, sitä enemmän fuulaa sinne päätyy sekaan ja ennen kaikkea, niistä alkuperäisistä ravinto-aineista ei ole jälkeäkään.

Television tarjontaa

Eilen tuli katsottua Suomi tv:ltä dokumentti mehiläisistä (Kavalat tunkeutujat). Täytyy sanoa, että oli monipuolinen ja mielenkiintoinen dokkari. Ja aina on kiva katsoa ohjelmaa mistä oppii jotain uutta, vaikka mielestäni mehiläisistä jo jonkun verran tiedänkin. Lapsia ehkä eniten säväytti kohta apiterapiasta. Sitä ei nyt nimittäin annettukaan lääkärin injektioina vaan mehiläinen otettiin pihteihin ja siitä kiukustuneena se pisti välittömästi hoidettavaa kun se vietiin ihon lähelle. Ja näitä pistoksia ei annettu ihan mihin tahansa kohtiin vaan nimenomaan akupunktiopisteisiin. Hoitoannos oli muistaakseni noin kymmenkunta pistosta.

Itselleni jäi parhaiten mieleen mehiläisten kouluttaminen "huumekoiriksi". Ja sitä varten on mehiläisellekin kehitetty omat valjaat, jottei ne pörrää sinne tänne =). Vastaavalla tavalla voitiin tutkia esimerkiksi ympäristön saastepitoisuutta tai myrkkyjen ja kaasujen leviämistä. Päätelmäthän tehtiin sillä perusteella, että jos mehiläinen näyttää kieltä niin ympäristö on saastunut tai tutkittavassa kassissa on huumeita.

Dokkarissa esiteltiin myös millaista siirtohoito on elämäntapana amerikassa. Perhe vietti pitkiä aikoja rekassaan asuen kun tuhansien kilometrien matka taittui. Välillä rouva puikkoihin ettei tarvitse pysähtyä kuljettajan levon ajaksi. Pikkumies viihtyi petillään vanhoja valokuvia vaaristaan katsellen. Ja tämä kaikki vain siksi, että mehiläiset pääsevät hyville apajille. -no tuo on vain puolitotuutta, siitä pölytystyöstähän sille yrittäjälle maksetaan.

Toinen asia mikä erityisesti jäi itselleni mieleen oli pätkä kennorakenteesta. Olen sen aina tiennyt, että se on valtavan kestävä rakenne, mutta se, että se on myöskin tilavuudeltaan maksimaalisin, oi minullekin uutta. No se ei sinänsä ihme, laskemistahan en hallitse, mutta kun se näytetään kivasti palikoina, että minkä verran sinne oikeasti mahtuu hunajaa niin aukeaahan se asia tyhmemmällekin. Insinöörithän ovat tämän tienneet jo kauan ja osanneet kennostoa soveltaa autoteollisuudessa ja lentokoneissa ja vaikka missä.

Hyvä pätkä, tykkäsin kovasti.

Vasta nyt huomasin tarkistaa, että voiko tuota dokkaria katsoa netistä ja kyllä!!! Linkki alla, suosittelen!

http://www.suomitv.fi/nettitv/mehil_iset_kavalat_tunkeutujat?day=2011-01-17

Kennohunajat kehiin

Kennohunajat tässä pinossa. Värivariaatio näkyy myös näissä hyvin. Kaikki kennot ovat uusia ja vaaleita, mutta osa hunajasta todella tummaa. Näitä ei riitä aivan kaikille, mutta nopeimmille kyllä!

Näin makoisa pala se on. Ja tämähän syödään sellaisenaan, vahoineen päivineen. Nami nami, mitä herkkua. 

Kun hunaja on sulanut suuhun, jää jäljelle noin purukumin kokoinen pala mehiläisvahaa, jota voi jauhaa purukumin tapaan. Se tekee hyvää myös hampaille. Tämän luonnonpurukumin voi turvallisesti nielaista, se toimii kuituna ruuansulatusjärjestelmässämme. Tai sitten sen voi sylkäistä kompostiin kun kyllästyy pureskelemaan.

Mikäli tällä haluaa oikein herkutella, kennohunajan päälle hieman kirpeää hilloa tai hyytelöä, tyrni tai karpalohyytelö sopii hyvin ja seuraksi pala juustoa, (itse tykkään brie-juustosta) on herkkuhetki valmis...