Summa summarum

Eilen päättyi Yrittäjän Menestystarina 2. Itselleni jäi hyvä fiilis siitä, että jotakin valmista on taas saatu aikaan. Tältä ryhmältä sain sen mitä tarvitsin ja nyt olen valmis jatkamaan kohti uusia haasteita. Kaikkiaan 10 kuukautta ollaan kimpassa pähkitty yrittämistä, sen ihanuutta ja kamalauutta, ongelmia ja miten  niitä ratkotaan, mistä löytyy se mahdollisuus minulle, missä se raha luuraa...

No mitä tästä? -tähän kysymykseen tutustuin jo aiemmin Tulisielut valmennuksessa ja ekalla kertaa se peräti hämmensi, siis mitä kysyit, mitä mitä tästä? No sitä, että.... menestyvä yrittäjä on mielentila, ei niinkään se mitä viivan alla seisoo tai on seisomatta. Kun asenne on kohdallaan, tulosta syntyy, melkein kuin itsestään. Ei saa jumiutua kaavoihin ja rakenteisiin ja malleihin mitä meille on opetettu jo pienestä pitäen.Ajattele isosti. Kun tehdään asiat hieman eri tavalla niin homma sujuu ja me erotumme, eikä kilpailua silloin oikeasti ole. Ei tarvitse tehdä niinkuin on tehty jo 40 vuotta, maailma muuttuu, muutu siis mukana. Paras tilannehan on jos voit toimia tien näyttäjänä. Ympäristö silloin vastustaa varmasti, koska ympäristö ei halua muuttua, tuttu on turvallista. Enkä tässä matkalla paniikilta säästynyt minäkään.

Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mielikuvia ja haaveita, silloin elämämästämme tulee sellainen kuin haluamme. Ei se pilvilinnojen rakentelu koulutunneillakaan ole välttämättä turhaa haihattelua, siinä luodaan tulevaisuutta, en tässä nyt kuitenkaan kehoita lapsukaisia olemaan kuuntelematta mitä koulussa sanotaan.....

Kiitos Mari, tämä oli mielenkiintoinen matka, tai alussahan tällä matkalla vasta ollaan,  mutta laineet lyö jo. Se mitä nämä laineet tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Odotan innolla.

Tässä me olemme, Annele, Hilkka, minä, Carita, Roni, Mari the teacher, Mona ja Elina. Ulla on kameran takan ottamassa tätä kuvaa. Kiitos kaikille.

mmmmmm....kahvia....

Aloitin aamuni ristretolla....tai niitä meni kyllä kolme kupillista vaikka onkin kyseessä vahva kahvi. -Mut kun se on niin pehmeetä....
Luovuuden lähteeksi otin äsken kupillisen Brazil Sul de Minasia Aurinkoisen Appelsiinin kera. Saas nähdä maltanko kirjoittaa juodessa vai hörpinkö vain kahvin ensin....

No tässä vaiheessa joku jo tuskailee mokomaa slangia ja sitä miten tämä nyt siihen hunajaan liittyy.... äläpäs hermostu, minä kerron.
Äitimaa-messuilla saimme Aarrepuoti-ihanuuden osastolla maistella oikein kunnon kahvia. Kyseessä oli Zinzinon kotikahvila ja Heli Nyman tutustutti meidät kahvin maailmaan heti "oikein kunnolla". No ajatukseen jäimme heti koukkuun ja partnerisopparit kirjoitettiinkin jo heti maanantaina. Eli tämä tarkoittaa nyt sitä, että kun pääsemme vauhtiin, Hunajapilvin osastolta on tapahtumissa mahdollista ostaa kupillinen erinomaista kahvia tai mikäli asia kiehtoo enemmänkin kauttamme voi tilata kahvilaitteita ja muita tarvikkeita joko itselle tai vaikka yritykselle.
Kyseessähän on siis reilun kaupan kahvi ja se tulee Rombouts& Malongolta, tähän laatuun yhdistettynä äärettömän näppärä tapa keittää mahottoman hyvää kahvia, siis podi (-luonnonmukaiset, ei alumiinia), niin voiko nautinnolta enää muuta vaatia. Hunaja istuu kuin nenä päähän- vaikken minäkään pidä makeasta kahvista, mutta maku ratkaisee.

-ja mun kahvikupilliseni loppui kesken... =D


lisätietoja löytyy täältä:
http://www.teamzinzino.com/product-su/hunajapilvi
http://publicwww.zinzino.com/(S(jshs0auqisxzii452ztkl0al))/engine.wbf?setcountry=358&setlanguage=358

Apunani Anna -aloitteleva tarhaaja

Sadonkorjuut tehty ja linkoomopäivä oli tiedossa 17.8. Kaikki laatikot odottivat siellä pinoissaan puuhan aloittamista. Anna oli kysellyt neuvoja jo hieman aiemmin ja oli kiinnostunut tulemaan tutustumaan puuhaan tarkemmin. Surinan säestyksellä rupesimmekin hommiin (jokunen pörriäinen oli jälleen kerran salamatkustanut laatikossa linkoomoon....).

Tässä Annan kommentit kyseisestä päivästä:

Suurkiitokset myös Annalle itselleen, hänestä oli suuri apu ja aina on mukavampi tehdä töitä kun on juttuseuraa. Pelkille mehiläisille jutteleminen pistää joskus miettimään omaa mielenterveyttään... ;)

Elokuinen aamu Tammelantorilla

Tammelantorille on tullut syksy. Kirpputoripääty on hiljentynyt niin myyjistä kuin asiakkaistakin. Torilla puhaltaa jo kylmä viima.

Vihannespäädyssä vielä sentään kauppiaita ja jokunen asiakaskin, mutta ei kovin vilkkaaksi voi tätä tiistaita kehua. Sateenuhkako ihmiset karkoitti ehkä niin.

Tällä kertaa apunani ei ollut Kahjo Kuhnuri eikä Hullu Renki vaan reipas Kiia. Vähän laskemisharjoituksia ennenkuin koulut taas huomenna alkaa.

aamu Ulvilassa

Tänään heräiltiin aurinkoisesta Ulvilasta. Kokemäenjoki oli peilityyni ja markkina-alue oli rauhallinen. Kaikessa rauhassa keiteltiin aamukahvit ja nautittiin kiireettömästä aamusta. 

Kirkkovene sai huilailla rannassa odotellen päivän kisaa Hansamaiden kesken.

Ei näy asiakkaita, mutta kellokaan ei ole vielä seitsemää....

Työhuonerojekti etenee

Työhuoneella ei vielä vesi juoksee. Tai siis juoksee tasan tarkkaan yhtä lujaa kuin minäkin...eli ei kovin vauhdikkaasti. 

Tästä alkaa sitten vesijohtotyömää "navetantakana", vaikka tämä onkin etupuoli navetasta, mutta kun tästä ei ole kovin usein kuljettu. Vielä. -Kun oli vähän vaiheessa koko rojekti tässä pidemmän aikaa. Vähän koivujen kuritusta ja nokkosten nujerrusta niin kyllä se siitä riemuksi muuttuu.

Jone hurisee vähintään yhtä tyytyväisesti kuin isäntä ja uraa alkaa syntyä. Kyllähän sitä sanotaan, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, mutta toivotaan nyt silti ettei Jone ravistele liiaksi, että sinne itse lankeaisi....

Välimatkaa navetalta saunannurkalle ei ole kuin parikytä metriä, joten metrin syvää uraa on äkkiä sen verran kaivettu. Nyt ei juuri puutu kuin putkea. Ja se toinen putken pää... -Sen verran tiedetään että vesi kyllä navettaan on mennyt ennenkin... mutta vuosien saatossa pää on hukkunut rakenteisiin kun ei ole ollut eläimiä hoteissa. Mutta kun tarpeeksi kaivellaan...niin eiköhän ne vanhatkin päät sieltä jostain löydy.

Saanko esitellä, tässä on Jone

Tässä se nyt sitten on. Jone. Aarrekarttaan kyllä olin leikellyt kuvia avantista, siitä pienestä ja vihreästä pirulaisesa, mutta tämän tarinan käänteet olivat kyllä niin veikeitä että väri vaihtui ja koneen koko haaveista hieman kasvoi. (-tähän kohtaan kuuluu se kuuluisa "hups"... )
Kyllä mulle tämä sinivalkoinen peto kelpaa loistavasti, hienosti se puski läpi pihan pitkän pujoviidakon. Hur hur vaan. Se niistä pujoista ja pihakin näyttää ihan erilaiselta. Joo, tasoitella pitäisi ja vaikka mitä, mutta kaikki aikanaan. Kaivinkonetta ei vielä ole testattu, mutta eiköhän jo viikonloppuna kerkeä sitäkin kokeilemaan.

Hullu Renkikin kehrää tyytyväisyyttään, siltä säästyy monta voimanponnistusta kun pääsee siirtelemään tavaraa Jonen piikeillä kottikärryn sijaan.... Puhumattakaan siitä ettei maidonhakureissulla tarvii enää kävellä.. =)

Ukkokultaa tässä on kiittäminen. Jone tuotiin pihaan punainen rusetti katolla, eihän siinä voi muuta kuin hymyillä. Tässä lienee työnsarkaa nyt koko perheelle, täytyyhän Jonenkin tehdä jotain ruokansa eteen. -ainahan meillä on vieraatkin laitettu töihin... =)