Mehiläistarhaajien matkassa

Torstai aamuna oli edessä aikainen herätys. Kello soitti 5.28 ja Tiiriön ABC:ltä bussin kyytiin 7.30. Matka kohti Tallinnaa alkaa. Laivalla nautitaan aamiainen vaikka kahvitäydennystä ehdin tuolla huoltamolla jo ottaa.... Yhtä soittoa tästä päästellään Turiin asti ja siellä on tarkoitus tutustua Tarmo Jaaniskin mehiläistarhoihin. Päivä alkoi sateisissa merkeissä, mutta viikonloppu pitäisi olla kohtuu aurinkoinen.
Tarkoitukseni oli alunperin postailla lennossa, mutta elisan datavahti oli erimieltä, joten piti tyytyä perinteiseen kynä&kirja menetelmään.
Eka taival oli n. 110km Tarmo Jaaniskin mehiläistarhalle. Matkalla ihailtiin mahtavia voikukkavainioita, meikäläiset mehiläiset olis kateellisia jos tietäisivät, sillä kotosella voikukka oli vasta aluillaan.

Muutenkin kevät oli Viron puolella paljon pidemmällä. Kevätesikoita oli joka paikassa, marjapuut komeassa kukassa, paikoitellen oli lemmikeistä sinisiä mattoja.

Tarmo esitteli meille minkälaista tuhoa näätä saa aikaiseksi mehiläispesällä vieraillessaan. Ja reikiä oli todellakin joka puolella pesää, ja näitä pesiä oli nurkalla jemmassa "jokunen".... Näädistä on tullut alueella vitsaus sen jälkeen kun lentokoneista jaettiin vesikauhurokotteita, näätäkannat vahvistuvat koska sillä ei luonnostaan ole juuri muita vihollisia kuin ihminen. Tarmolla on parhaimmillaan ollut n. 500 pesää, mutta tällähetkellä pesämäärä jotakin 100 pesän luokkaa, koska painopiste toiminnassa on enemmän tarvikepuolella. Alla oleva uudenkarhea pesälaatikko on omaa tuotantoa ja niiden kysyntä on kova. Vanerinen laatikko kun kestää näätää ja tinttejä paremmin. Karhu on myöskin ollut toinen riesa.

Tässä otos Tarmon verstaalta missä laatikoita kasattiin reippaaseen tahtiin. Täällä saimme myös nauttia mahtavasta kahvitarjoilusta herkkujen kera, vaikkei siitä laivalla nautitusta aamiaisestakaan ollut vielä kovin kauaa.

Yöksi suunnistimme Tervis Sanatooriumiin pienten tietöistä aiheutuneiden harharetkien kautta. =)

"kävimme paratiisissa, mutta päädyimme saneeraukseen"

Päivällisen jälkeen oli pakko lähteä jaloittelemaan, alkoi bussissa istuminen oudoksestaan tuntua ja maha oli piukassa kaikesta syömisestä, että melkein oli paha olo.

Ranta oli kaunis ja se tuoksu mikä tuomista tuli olisi pitänyt tallennettua näihin kuviin jotenkin. Ilma oli sateen jälkeen raikas ja pehmeä ja hyvin miellyttävä.

Huomasi, että meren rannalla ollaan, tuli hieman vino olo itsellekin näitä puita katsellessa.... Tuli mieleen Martti Suosalo roolissaan Pisan kaltevassa tornissa.

Meri on ehkä kauneummillaan juuri auringon laskiessa, se tuo sävyt esiin ihan omalla tavallaan.

Tämä aallonmurtaja on lienee pisimpiä mitä olemassa, 2150m. Perinteeseen kuuluu, että rakastuneet kulkevat tuonne päähän asti ja suutelevat siellä. Yksikseni kun liikkeellä olin, jätin siis ihan loppuun asti menemättä.

Rannalla kierrellessäni ja keräillessäni tytöille simpukankuoria, huomasin tyrnipensaat ja katselin miten komeassa kukassa ne olivat. Ihan toista kuin omani kotosalla, muutama nuppu siellä täällä, mutta nämä oksat olivat täynnä!

Perjantain ohjelmassa oli Olle ja Vahur Talimaan tarha, n. puoli tuntia Pärnusta. Itse pidin tästä paikasta valtavasti. Paikka itsessään oli kaunis, kasvusto monipuolinen ja se rauhallisuus mikä täältä henki. Ah!
Vahur kertoi retkipäivämme olevan ensimmäinen pitkään aikaan jolloin ei sada.

Käytössä perinteiset allaspesät ja tässä pihapiirissä niitä oli ehkä nelisenkymmentä ja rotuhan oli se "maailman paras" eli singeri. Kaikkiaan pesiä Vahurilla on n. 160 ja tarhalta toiselle välimatkaa 120km, mutta matka selittyy kun kuulee tarhojen olevan Vahurin ja Ollen kotipaikoilla. Emokasvatusta tehdään, mutta pölytystyötä ei, sen arvostus kuukahti Neuvostoliiton mukana.

Rauhallisuus ainakin tuli todistettua, noilla pesillä ei niitä suojavarustuksia kaipaa vaikka Hoikkasen Risto (matkanjohtajamme) tuolla takana kovasti varoitteleekin.

Tässä sitä pistoshoitoa taustalla Risto antaa ihan tarkoituksellisesti kipeään käteen. Puristamalla piti mehiläistä ärsyttää tuikkaamaan ja annostus oli tällä erää kaksi pistosta.

Muutakin elämää maaseudulla tietenkin on. Viinimäkikotiloita (oletamme , että olivat niitä) komeita otuksia. Olivatko nämä sitten niitä syötäväksi kelpaavia....se jäi sitten kokeilematta.

Näätä oli puheenaihe myös täällä ja Vahur oli tämän yksilön pakastanut, sitä hetken tutkiskelimme.
Meilläpäin ei näätä vielä kovin monen tarhaajan riesana ole ollut, muutamia tapauksia kyllä löytyy.

Tässä kuivauskaappi mallia Vahur.

Venäläistä "perinteistä", eli talvella kuolleita mehiläisiä pirtussa. Tätä sitten lääkkeeksi ja kyllä jaksaa. Ei haissut ollenkaan niin pahalle kuin voisi kuvitella, eikä makukaan juuri "lääkkeistä" poikennut. Ei sitä nyt kai hyväksikään voi kehua, muttei se missään nimessä pahaakaan ollut. Hyvin ainakin reissupäivän jaksoin loppuun.
-vai johtuiko se sitten siitä hunajasahdista......? No voihan karhunvattu sentään.

Matka jatkuu rantaa seuraillen kohti Riikaa 12.50.

Keskellä peltoaukeita tai tasankoja, saattoi olla vain yksi puu. Vahvana, komeana ja turvallisena.

Merta kohti.

Siellä se siintää, sininen meri. Täältä rantatien tuntumasta en voinut kuin haaveilla siellä seilaavani.... Mielelläni olisin jäänyt kuuntelemaan hiljaisia laineita ja haistelemaan suolaista tuoksua.

Kaupunkimaisemat oli myös aikas vaikuttavia. -ne kujat ja rakennukset....mä oon varmaan joskus edellisessä elämässä asunut juuri tuolla...

Paljon paikkoja mistä näki vain vilauksen bussinikkunasta, vaikka olisi tahtonut enemmän.

Hevoskastanjat kukoistivat todella komeasti joka puolella.

Majoittuminen Alberttiin ja Domina Inniin suoritettu, kupu ravittu ja aika lähteä iltalenkille. Ohjelmassa siis kierros kaupungilla ja tutustuminen kahteen hunajapuotiin. Ensimmäinen (Merkela Iela 4)

Myymälä notkui ihania hunajatuotteita.... ja kaikki omaa tuotantoa.

Sikäläinen hunajankulutuskin on hieman toista luokkaa kuin suomessa, n. 1kg/hlö/v, mutta ei ihmekään sillä valikoimaa piisaa.

Erilaisiin vaivoihin oli tarjolla jopa peräpuikkoja, mutta jostain syystä miehet veivät ne takaisin hyllyyn kun kuulivat mihin tarkoitukseen ne olivat.. =D -taisivat luulla makeisiksi moisia....

Jokirantaa pitkin oli mukava kävellä iltasella. Ilma alkoi kyllä viiletä jo, vaikka päivä olikin oluut kaunis ja lämmin.

Rantapuistot kukkaloistossaan.

Kukkakauppiaat tekivät töitä myös perjantai-iltaisin ja se kyllä näkyi katukuvassa. Erittäin monella naisella oli kimppu kukkia kädessään.

Terasseilla viihdyttiin ja musiikki soi joka puolella. Viluisimmilla oli huopa harteilla.

Daugmales Jana Bisu Medus 

(Peterbaznicas iela 17)

Janis Sulutaurs kertoo mehiläisistään ja tuotteistaan http://www.youtube.com/watch?v=6KJ6zrlpwn4

Herra itse kertoili meille toiminnastaan.

Maistiaisia...

Rouva teki myös keramiikkaa...

Kennohunajaa näyttävästi pakattuna.

Lahjapakkauksia...

Kennosaippuaa....kennovadilla... =)

Painonhallintaa

Operaatio painonhallinta on käynnissä -ja nyt en puhu itsestäni vaan mehiläisistä.
En suinkaan ole laittanut mehiläisiäni dieetille, vaan kysymys on mehiläispesän painon tarkkailusta. Tämä antaa viitteitä sadon kehittymisestä, eli pesän paino + pesään kannetun meden paino + mehiläisten oma paino - haihduttaminen.
No nyt livahti matemaattiseksi, mutta ei anneta sen häiritä.
Vaakapesästäni oli kuva edellisessä postauksessa ja nyt alkaa vaa'an viisarit heilahdella. Viikonlopun aikana oli paino lähtenyt jo mukavan tuntuiseen nousuun, pienet sadan gramman nousut vaihtuvat kilojen nousuun.  Näitä kelejä lisää ja saisi kyllä öisin vähän sataakin niin olosuhteet olisivat todella loistavat.
Tosin jos yöllä sataa, tarhaaja joutuu takaisin sisälle nukkumaan riippukeinustaan, mikä siinä tarhan nurkalla sijaitsee....

Iloista surinaa

Eilen nostettiin yksi pesä vaa'alle tarkkailua varten. Ei ollu moisesta mehiläiset moksiskaan, eikä apumieskään -onneksi....

Kävin tarkistelemassa mehiläisten touhuja. Liikennettä oli kiitettävästi ja useimmissa pesissä sikiöinti hyvällä mallilla. Keltaisia siitepölypalleroita kulkeutuu pesään mukavasti ja mettäkin näyttää olevan saatavilla. Vaikuttaa siis oikein hyvältä. 

Mukavalta tuntuu myös itsestäkin nämä lämpöiset aurinkoiset päivät. Vallan mainio pääsiäinen.

Linnanneitojen juhlajuoma, hunajasima

Vappu lähestyy ja on aika valmistautua. Vappu on kevään alkamisen juhla ja juhlaa on aina olennaisesti kuulunut myös hunajasima eli viikinkien 'Mjöd'.(engl. 'mead')
Esi-isiemme aikaan ei ollut sokeria saatavilla vaan makeuden lähteenä oli aina hunaja, ja alkoholijuomiahan ihminen on jostain syystä osannut tehdä / himoinnut jo ammoisista ajoista lähtien. Hunajakennot upotettiin vesiastiaan ja luonto hoiti loput. Makuelämystä ei silloin sen kummemmin hiottu, siitä huolimatta sima oli jumalten juomaa. Taitojen kehittyessä tehtiin viiniä ja pian myös marjat ja hedelmät olivat mukana prosessissa.
Viikienkien viini on ollut suunnilleen 12%, joten melko tömäkkää tavaraa ja  juhlat taisivatkin olla aika hilpeitä, siispä simaakin kului suuria määriä. Walhallassa, kuolleiden sankarien salissakin nautittiin suuria määriä simaa.
Joskus 1500-luvulla markkinoille tuli sokeria ja halvempana vaihtoehtona syrjäytti hunajan, ja kaupoista saatava sima ei ole maultaan lähelläkään sitä mitä hunajasta tehtynä saa.

Hunajasima
10 litraa vettä
3 sitruunaa
300g fariinisokeria
300g hunajaa
1tl hiivaa

Kiehauta vesi, pese sitruunat ja viipaloi ne ämpärin pohjalle. Lisää fariinisokeri ja kaada kuumavesi päälle, sekoita kunnes fariinisokeri on sulanut.
Anna liemen jäähtyä kädenlämpöiseksi, lisää sitten hunaja ja hiiva. Anna muhia yön yli huoneenlämmössä.
Siivilöi ja pullota. Kypsymisen seuraamiseksi on hyvä laittaa muutama rusina pulloon, kun ne kelluvat sima alkaa olla valmista (n. vko). Säilytä viileässä.
Tästä simasta ei tule liian tömäkkää, joten voit turvallisin mielin tarjota myös lapsille =).

Herkuilla hyvä olo

Sohvalla löhöillessäni selasin läpi vanhoja lehtiä. Käsiini osui juttu Hyvä Terveys lehdestä  kesältä 2007.

Aiheena tietysti hunaja. Tarkemmin ottaen hunajahieronta, mikä on ah niin ihanaa, muttei ollenkaan niin hellän pehmeää kun voisi kuvitella. Mutta iho tykkää ja kuina-aineet lähtevät liikkeelle.

-Eikä kyllä kuulostanut yhtään hassummalta tuo juttu suklaastakaan. Herkkuhoitoja, molemmat =).

Aamujumppaa ennen lentoon lähtöä

Eilen luin Pinjalle tälläistä erittäin kaunista kirjaa. Stefan Castan ja Maj Fagerbergin Kimalaisten Kukkakirjaa.
Siinä on kaunis kuvitus ja humoristinen tarina, joka on kuitenkin erittäin tietopitoista vieläpä 47 sivun verran. Siinä nimetään kukkia ja kimalaisia, tutkitaan siitepölyä ja kasvien rakennetta ja ihmetellään miten se kimalainen ylipäätään pysyy ilmassa. Aamujumppa on kaiken salaisuus!! =D Ei tekisi pahaa meille muillekaan.

Mehiläisestä en ole vastaavaa kirjaa saanut käsiini. Tarjolla on tietokirjaa tai sitten silkkaa maijamehiläistä.

Mielialavoidetta nassuun

Testilaboratorio viritteli sitruunaista voidetta kuvan aineksista. Tyrnistäkin tein hieman ohuemman version päiväkäyttöön, mutta se oli niin sukkelaa sorttia, että otti jalat allensa ennen kuin hoksasin kuvaa ottaa. No kommentteja tulee varmasti jälkijunassa. Niitä odotellessa voin siis nauttia sitruunan niin virkistävästä ja mieltä keventävästä vaikutuksesta.
Tätä tehdessäni mietin jälleen kerran, että nuo hajusteet on sitten jännä juttu. Sitruunassa on voimakas tuoksu sellaisenaan tai eteerisenä öljynä, eikä se tee pahaa vaikka suoraan pullosta sitä itseeni imisin.
Mutta ostimpa taannoin tässä tytöille purkkapussin kaupasta ja poieshan ne piti pistää kun en kestänyt sitä hajua mikä niistä purkista tuli kun tytöt niitä ylen tyytyväisinä nassuttivat. Enkä siis itse syönyt niistä ainuttakaan. Enkä nyt oikein voinut tytöillekään sanoa, että mars pihalle sitä purkkaa syömään....