Paju ei ole pötyä, eikä pajunköysi ole ollenkaan huono asia.

Nyt on pajunkissojen aika. On siis kevät. Mehiläisille paju on se kevään ensimmäinen ja myös tärkein ravintokasvi.
Suomesta pajuja löytyy parisenkymmentä lajia ja ne myös kukkivat hieman eriaikaisesti, toiset ennen lehtien puhkeamista, toiset vasta sen jälkeen.

Paju on ilon symboli ja se mielletään naiselliseksi. Mutta se on myös kuoleman ja surun kasvi. Paju yhdistetään usein myös noitiin, koska pajun varjo muistuttaa vanhaa naista/ noitaa ja pajut kuiskivat tuulessa. Monissa lauluissa lauletaan itkevistä pajuista (weeping willows). Sieltä pajun nimi myös juontaa, willow ja witch juontuvat vanhan englannin sanasta wigle tai divination (ennustaminen). Noitaluudat sidotaan pajunvitsoilla. Virpomalla pajunkissaoksilla kosketettava sai uudistavaa elinvoimaa.
Paju on intuition kasvi, käytännöllisyys, arvoituksellisuus ja sinnikkyys kuuluu sen ominaisuuksiin. Pajua käytetään rakkauden ja suojelun seremonioissa. Pajun kuuenergia auttaa meitä vapautumaan tunnetukoksista, antaa toivoa ja inspiroi. Se auttaa surua nousemaan pintaan ja parantumaan nopeammin.
Tässä hyvin lyhyesti henkimaailman puolesta, pajusta löytyy paljon kirjoituksia, se on inspiroinut monia. Jostain syystä ....


Energiakasvina paju on loistava nopeakasvuisuutensa vuoksi ja aivan liian aliarvostettu. Samoin maaperän puhdistajana.

Punonnassa paju on loistava. Taipuisa, kestävä ja kaunis. Ohjeita ovat netti ja lehdet pullollaan.

Rohtona paju on laajalle levinneenä hyvin yleisesti käytetty.
Pajunkuorta on käytetty kipuun ja kuumeeseen hyvin yleisesti, mutta sen avulla on myöskin pystytty estämään ei toivotut raskaudet. Viiniin sekoitettuna pajua annettiin malariaan tai  niistä tehtiin lemmenjuomaa. Lehtiä on käytetty myös tupakan asemasta. Intiaanit ovat kaäyttäneet pajua varsin monipuolisesti, erityisesti verilääkkeenä (houmat ja seminolet).
Vaikuttavia aineita pajussa on mm. salisyylihappo, joka torjuu tulehduksia, sekä salisiini, saligaani, että salisyylialdehydi, ne alentavat kuumetta, lievittävät kipuja, helpottaa nivelreumaa ja vilustumista, rauhoittavat, supistavat ihoa ja estävät bakteerien ja sienten kasvua.
Kipuun pajua nautitaan usein keitteenä, uutteena tai iholle voideltavina voiteina.

Lähteinä mm. Toivo Rautavaaran, Sinikka Piipon kirjallisuus sekä netin lukuisat artikkelit.