Hiljaisuutta, pyydän!

Surinaa, hurinaa, pirinää, pärinää....
Joka puolella surisee enemmän ja vähemän. Jos kännykkäni on latauksessa, se surisee. Tietokone hurisee. Pelikoneet suorastaan vinkuu (enkä nyt puhu äänitehosteista). Ilmastointikoneet pitää huminaa ja hurinaa. Kattolamput sirittää kuin heinäsirkat kesällä. Jos menen ulos hiljaisuuteen, havaitsen lähistöllä sähkölinjat, jotka hurisee.
Voidakseen siis olla hiljaisuudessa, pitää talvellakin mennä aika syvälle metsään, kauas teistä ja sähkölinjoista.
Ainoa surina mistä pidän kuuluu tällä hetkellä kellarista. Vaimeata surinaa, pitää kuunnella hyvin tarkasti. Jos kopautan hieman laatikon reunaa surina voimistuu. Hyvä merkki, siellä ollaan hengissä. En häiritse enempää, poistun hissunkissun.
Olen mehiläisten kanssa oppinut kuulemaan erilaista surinaa. Rauhallista ja tasaista surinaa kun kaikki on hyvin, äkäistä, kimeää surinaa kun ukonilma lähestyy, suuttuneen mehiläisen kiukkuista surinaa, emottoman pesän sekasortoista surinaa....
Korva herkistyy ja oppii poimimaan taajuuksia mitä emme tavallisesti kuule tai emme ainakaan kiinnitä niihin huomiota. Nyt kun nuo kaikki äänet ympärillä huomaa - ne alkaa häiritä. Melusaastetta on valtavasti. Ja äänenvoimakkuus on aivan liian kovalla. Bzzzz.

Oheisessa linkissä voi hieman kuunnella surinan sävyjä. Linkki avautuu otsikkoa klikkaamalla.