Pah ja pöh

Tuli tässä katseltua televisiosta Silminnäkijä jossa puhuttiin petoksesta lautasella. Keskustelunhan on pitkälti herättänyt Mats-Eric Nilsson parilla kirjallaan (Aitoa ruokaa on niistä uusin).

Samasta asiasta puhui eilen myös Maaseudun Tulevaisuus jossa Kari Tuominen oli huolissaan tulevaisuudestaan. Hän perheineen valmistaa riihitalkkunaa perinteiseen tapaan savustamalla, mutta terveystarkastajat olivat sitä mieltä, että savustaminen muodostaa liika PAH-yhdisteitä. Nämähän ovat niitä syövälle altistavia yhdisteitä. Siksi suositeltiin käytettäväksi nestesavua. Samaa litkua, tai savuaromeja löytyy savukinkuista ja muista mukasavunmakuisista ruuista. No onneksi todetut jäämät olivat niin pieniä, ettei savustamista kielletty ja talkkunan valmistus saa jatkua. Toistaiseksi. Mutta pelkästään se, että terveystarkastajat suosittelevat käytettäväksi keinotekoisia tai hyvin pitkälle prosessoituja aineita saa nousemaan karvat pystyyn.

Hunaja löytyy myös petoslistalta. Markkinoilla on tällä hetkellä myös kevythunajatuotteita. Näihin on siis lisätty kuituja jotta lopputulos olis vähäkalorisempi.... Nyt pitää muistaa sitten tarkat sanamuodot. Jos purkissa lukee hunaja, sisältö on 100% hunajaa eikä mitään muuta. Hunajaan ei saa lisätä mitään eikä siitä myöskään saa mitään ainesosia poistaa jos se myydään hunajana (hunaja-asetus). Mikäli siinä lukee esim. Appelsiinihunaja tai appelsiininkukkahunaja kyseinen hunaja on peräisin appelsiininkukista, eli esim. Kreetalta. Mikäli purkissa lukeekin appelsiininmakuinen hunajatuote tai valmiste niin silloin hunaja on pääraaka-aine ja siihen on lisätty esimerkiksi appelsiiniöljyä makua antamaan. Eli lukutaitoa tarvitaan, ja äärettömän hyvää näköä.

Aidoimmillaahan hunaja on kennohunajana (palahunaja). Eli siinä pakkauksessa missä mehiläinen sitä itse säilyttää. Valitettavasti tarjontaa ei ole riittävästi, ja omat kennohunajani ovat olleet loppu jo jonkin aikaa. No uutta kesää odotellessa.... Tässäkin voidaan sitten tietty mennä äärimmäisyyksiin.. eli jos halutaan hunaja todella tuoreena ja luonnollisesti voidaan tietysti mennä Nalle Puhin tapaan puunonkalosta se kaivamaan, ilman mitään varusteita tietenkään....;-) Hunajan metsästäjät tyyliin.

Sarkasmi sikseen. Minusta on tärkeintä, että raaka-aineen voi tunnistaa. Eli syödään vain sitä mitä mummokin tuntisi kun näkisi. Mitä enemmän jauhettua tai muuten prosessoitua, sitä enemmän fuulaa sinne päätyy sekaan ja ennen kaikkea, niistä alkuperäisistä ravinto-aineista ei ole jälkeäkään.